Hyönteishotellit, pölyttäjät, mesipistiäiset, ruuantuotanto, luonnon monimuotoisuus… Ainakin nämä tulevat heti mieleeni otsikosta. Niin, ja tuohan on itse asiassa YLEn kampanja pölyttäjähyönteisten hyväksi. Hätähuuto luonnon monimuotoisuudelle ja ruuantuotannolle tuiki tarpeellisten öttiäisten puolesta.
Luonnon monimuotoisuuden – tai biodiversiteetin – hupeneminen on yksi kolmesta suuresta ympäristökatastrofista maapallolla. Tunnetuin niistä lienee ilmastonmuutos ja se kolmas on luonnonvarojen liikakäyttö. Luontoa liiallisesti hyväksikäyttävän toiminnan ennakoidaan edesauttavan jopa seuraavan maailmanlaajuisen pandemian syntyä, kun nykyisestä koronapandemiasta on pöly laskeutunut.
Mitä meidän pitäisi tehdä luonnon monimuotoisuuden hyväksi?
Hyönteishotellit? Kyllä! Kaikki voivat kantaa kortensa kekoon tarjoamalla asunnon. Myrkkyjen vähentäminen viljelyksillä? Kyllä! Annetaan pölyttäjille mahdollisuus toimia tehtävässään. Steriilien puupeltojen välttäminen metsätaloudessa? Kyllä! Se lisää eliölajien kirjoa metsissä. Nämä ja monet muut toimenpiteet edesauttavat monimuotoisen luonnon säilymistä.
Ponnistelu biodiversiteetin eteen vaatii tietoa niin nykytilasta, historiasta kuin vaihtoehtoisista tulevista kehityskuluista. Tiedon ja ymmärryksen kartuttaminen vuorostaan vaativat asioiden systemaattista havainnointia ja tutkimusta.
Nykytilan ja siihen johdattaneen kehityskulun tarkka luotaus mahdollistaa toimenpiteiden vaikutusten ennustamisen. Tulevaisuudessa samojen asioiden seuraaminen antaa tietoa muutosten suunnasta ja tietoa tehtyjen toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Samoin joidenkin toimenpiteiden luonnon monimuotoisuutta heikentävät vaikutukset paljastuvat, kun asioita seurataan systemaattisesti.
Maailmanlaajuisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi toimiva YK:n alainen IPBES-paneeli julkaisi vuosi sitten raportin biodiversiteetin tilasta. Sen mukaan miljoona eliölajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Suomessa toimintaan osallistuvat kansallinen IPBES-työryhmä ja luontopaneeli, joka antaa kansallisia suosituksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Minkälainen tilanne meillä on Suomessa? Miltä näyttää tulevaisuus?
Suomessa luonnon monimuotoisuuteen liittyvää systemaattista tutkimusta ja tilastointia tekevät ennen kaikkea Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke). Hyönteisten ja erityisesti pölyttäjien määristä on kuitenkin melko vähän pitkän aikavälin seurantatietoa.
Maatalousympäristön päiväperhoskannan kehityksestä löytyy tietoa vuosituhannen vaihteesta asti, mutta esimerkiksi kimalaisten osalta tilanne on huonompi. Onneksi asiaan on havahduttu ja kimalaisten kantojen seuranta on aloitettu.
Tilastokeskuksen ympäristötilinpidon tilastot kokoavat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyviä tietoja kansainvälisten standardien mukaiseen tilinpitokehikkoon. Tällä hetkellä tilastot eivät sisällä juurikaan luonnon monimuotoisuuteen liittyvää tietoa, mutta tulevaisuudessa tilanne voi muuttua.
YK:n ja EU:n vetäminä ympäristötilinpitoa halutaan nimittäin laajentaa uusilla tilastokokonaisuuksilla kuten ekosysteemitilinpidolla, jota on myös Suomessa kehitetty Syken, Luken ja Tilastokeskuksen yhteistyönä.
Kehikko ei ole pelkästään biodiversiteettitilinpitoa, mutta siinä on tarkoitus seurata systemaattisesti mm. pölyttäjien tarjoamia pölytyspalveluita. Vanhoille asioille uudet nimet! Luonto tuottaa erinäisiä palveluita – ekosysteemipalveluita – ihmisten käyttöön.
Näiden palveluiden soisi säilyvän, sillä kukaan tai mikään muukaan ei niitä pysty tuottamaan.
Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen vaatii pikaisia ja jopa järeitä toimia. Niiden tueksi on oltava systemaattinen tiedontuotanto. Ja kun tietoa tuotetaan käyttöön, sitä pitää osata käyttää.
Hyvä uutinen on se, että toimenpiteitä on jo käynnissä. Ympäristöministeriö valmistelee kansallista strategiaa pörriäisten pelastamiseksi. Hyönteishotellien lisäksi uudet luovat keinot, kuten ekologiset kompensaatiot, luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ovat tervetulleita.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen ympäristö- ja energia -vastuualueella ja kuuluu kansalliseen IPBES-työryhmään.
Suomen yhdyskuntajätteen määrä – 596 kiloa asukasta kohti vuonna 2020 – ei juuri imartele: EU-keskiarvo per asukas oli vain 505 kiloa. Jätteiden vähentämisen ja kierrätyksen edistämisen edellyttämät muutokset vaativat tuekseen avointa faktapohjaista keskustelua ja viime kädessä arjen tekoja meiltä kaikilta.
Kansantalouden tilinpito ei ota kantaa siihen, onko jokin tuotanto hyödyllistä tai aiheuttaako se suoranaista haittaa. Ekosysteemit ja luontoarvot pitää saada mukaan kansantalouden tilinpidon rinnalle kokonaisuutta täydentämään, mutta se ei ole helppoa.
Maailman maaperästä kolmanneksen tila on heikentynyt. Sunnuntaina vietettävän kansainvälisen maaperäpäivän toivotaan kannustavan suojelemaan ja parantamaan ehtyneiden maapohjien tilaa.
Metalleja louhitaan kasvavia määriä kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin. Maapallo on kuitenkin rajallinen resurssi ja metallit uusiutumaton luonnonvara. Kotitalouksien metallivarastoissa piilee palanen kiertotalouspotentiaalia.
Maailman johtajat tunnustivat luontokadon ihmisen olemassaoloa uhkaavaksi kriisiksi ja vaativat pikaisia toimia sen pysäyttämiseksi YK:n luontokokouksessa lokakuussa 2021. Yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme ovat täysin riippuvaisia hyvinvoivasta luonnosta ja ekosysteemien meille tuottamista palveluista.
Viljellyn maan pinta-ala EU-alueella on hieman pienentynyt 2000-luvulla, kun taas metsien pinta-ala on pysynyt ennallaan. Suhteellisesti eniten on kasvanut urbaani ympäristö.
Suomessa syntyy ruokahävikkiä noin 360 miljoonaa kiloa vuosittain, kertoo Luonnonvarakeskuksen tuore raportti. Asukasta kohden laskettuna keittiö- ja ruokalajätteen määrä on Tilastokeskuksen tietojen mukaan kasvanut 12 kilogrammalla vuosien 2015–2019 aikana.
Energiaverotuksen erilaiset veronpalautukset ja tuet johtavat eriäviin verotasoihin eri toimialojen ja erikokoisten yritysten kesken ja heikentävät väistämättä energiaverotuksen ohjausvaikutusta. Suomen tulisikin yhtenäistää ja kehittää energiaverotustaan päästöpohjaisempaan suuntaan.
