4. Seniorit luottivat ihmisiin, nuoret omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa

Kansalaisyhteiskuntaa koskevan keskustelun yksi keskeinen käsite on sosiaalinen pääoma. Sille ei ole olemassa yhtenäistä määritelmää, mutta tavallisimmin sen ajatellaan koostuvan sosiaalisista verkostoista, vastavuoroisuuden normeista ja luottamuksesta. OECD:n määritelmää sosiaalisesta pääomasta on käytetty yleisesti hyväksyttynä määritelmänä useissa yhteyksissä. Tavoitteena on tällöin ollut sosiaalisen pääoman mittaaminen. OECD:n määritelmän mukaan sosiaalinen pääoma koostuu osallistumisesta organisoitujen ryhmien toimintaan ja vapaaehtoistyöstä, verkostoista ja niiden kautta saatavasta tuesta, luottamuksesta sekä kansalaistoimintaan osallistumisesta. (OECD 2001 1) )

Tilastollisissa tutkimuksissa luottamus on yksi sosiaalisen pääoman indikaattori. Luottamuksen teoriassa erotetaan ihmisten välinen luottamus instituutioiden ja sopimusten luomasta luottavaisuudesta. Ihmisten välinen luottamus erotellaan usein yleistyneeseen eli muihin kuin ennestään tuttuihin henkilöihin kohdistuvaan luottamukseen, sekä erityiseen luottamukseen, joka kohdistuu samaan verkostoon kuuluviin ihmisiin, kuten perheenjäseniin, ystäviin, naapureihin ja muihin tuttaviin.

Vapaa-aikatutkimukseen sisältyvät luottamusta mittaavat väittämät mahdollistavat luottamuksen eri muotojen tarkastelemisen. Yleistynyttä luottamusta kuvaa väittämä ”Yleisesti ottaen ihmisiin voi luottaa”. Koko väestön tasolla 77 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä kyseisestä väittämästä, ja täysin samaa mieltä oli 15 prosenttia. 75 vuotta täyttäneet luottivat yleisesti ottaen ihmisiin eniten. Myös ylemmät toimihenkilöt luottivat ihmisiin yleisesti enemmän kuin väestö keskimäärin.

Erityistä eli omaan lähipiiriin kohdistuvaa luottamusta mitattiin väittämällä ”Luotan useimpiin asuinalueeni ihmisiin”. Koko väestön tasolla 78 prosenttia oli vähintään jokseenkin samaa mieltä kyseisestä väittämästä, ja täysin samaa mieltä oli 22 prosenttia. Eniten omaan lähipiiriinsä luottivat 75 vuotta täyttäneet ja maaseudulla asuvat ihmiset.

Luottamusta instituutioihin mitattiin väittämällä ”Kaltaisellani ihmisellä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä valtiovalta tekee”. Koko väestön tasolla 56 prosenttia oli kyseisestä väitteestä vähintään jokseenkin samaa mieltä, ja täysin samaa mieltä oli 23 prosenttia. Eniten omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa luottivat alle 25-vuotiaat nuoret, pääkaupunkiseudulla asuvat ja ylemmät toimihenkilöt.


1) OECD (2001). The Well-Being of Nations. The Role of Human and Social Capital. Paris, OECD.

Lähde: Vapaa-ajan osallistuminen, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Hanifi 029 551 2946, Juha Haaramo 029 551 3666, Hannu Pääkkönen 029 551 3229, vapaa-aika@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 30.8.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen [verkkojulkaisu].
2017, 4. Seniorit luottivat ihmisiin, nuoret omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.5.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/vpa/2017/vpa_2017_2018-08-30_kat_004_fi.html