Varallisuuden huomioon ottaminen tarkentaa tietoa köyhyydestä

  1. Mitä on tilastoitu köyhyys?
  2. Varallisuus osana köyhyysindikaattoria
  3. Varallisuuden liittäminen tuloköyhyyslaskelmiin pienentää köyhyysastetta 13 prosentista 5−9 prosenttiin
  4. Varallisuus sekä köyhyys- ja syrjäytymisriski
  5. Köyhyyden profiilin muutokset
  6. Varallisuus kansainvälisissä köyhyystarkasteluissa
  7. Ainutlaatuinen aineisto mahdollisti laskelmat

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Varallisuus osana köyhyysindikaattoria

Varallisuus on resurssi, joka täydentää tuloja ja tuo kestävyysnäkökulman köyhyyden mittaamiseen. Varallisuuden karttuminen vaatii aikaa, joten tietyllä hetkellä mitattuna se heijastaa myös kotitalouden aiempaa taloudellista asemaa3. Ajatuksena on, että tulojen alentuessa varallisuus antaa mahdollisuuden yhteiskunnassa yleisesti odotetun vähimmäiselintason ylläpitämiseen tietyn ajanjakson ajan. Tulojen vähäisyys on siis suurempi ongelma, jos varallisuus ei anna joustovaraa. Pienituloisuuden pitkittyessä esimerkiksi kestokulutushyödykkeiden uusiminen voi vaatia säästöjen käyttämistä ja myös kulutustottumuksia on pakko muuttaa. Varallisuutta voidaan purkaa suoraan tai sitä voidaan käyttää velkojen vakuutena. Riittävän varakas pienituloinen voi saada esimerkiksi vakuudellisia kulutusluottoja, eikä hänen tarvitse turvautua korkeakorkoisempiin vakuudettomiin luottoihin tai pikavippeihin.

Varallisuus osana moniulotteista köyhyysindikaattoria vaatii vähävaraisuuden määritelmän. Tätä varten on ensin päätettävä, mihin riittävän varallisuuden raja vedetään. Yleinen ratkaisu on määrittää varallisuusraja suhteessa tuloköyhyysrajaan (vrt. Brandolini ym. 2010; Azpitarte 2012). Usein rajana käytetään neljäsosaa tuloköyhyysrajasta, joka vastaisi kolmen kuukauden tuloja (3/12 = 0,25). Taulukossa 2 on esitetty, miten varallisuusraja vaihtelee prosenttiosuuden/ajanjakson mukaan. Vuonna 2009 tuloköyhyysraja yhden hengen taloudelle oli noin 12 900 euroa vuodessa (1 080 euroa kuukaudessa), jolloin neljäsosa tästä olisi 3 230 euroa. Varallisuuden raja vaihtelee kotitalouden rakenteen mukaan eli se on kerrottava kotitalouden kulutusyksiköiden määrällä. Niinpä kolmen kuukauden raja esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudella olisi 2,1 x 3 230 = 6 785 euroa4.

Taulukko 2. Vähävaraisuuden raja vuonna 2009 eri puskuriajanjaksoilla/osuuksilla tuloköyhyysrajasta. Euroa. Tulokäsite: käytettävissä olevat rahatulot.

  Puskuriajanjakson pituus kuukausina
Kotitaloustyyppi 1 3 6 9 12
           
1 hengen talous 1 077 3 231 6 462 9 692 12 923
2 aikuista (1,5 kulutusyksikköä) 1 616 4 847 9 693 14 538 19 385
2 aikuista, 2 lasta (2,1 kulutusyksikköä) 2 262 6 785 13 570 20 353 27 138

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilaston vuoden 2009 perusaineisto (tulonjakotilasto, EU-SILC, varallisuustutkimus).

Toinen olennainen valinta on varallisuuskäsite eli millaista varallisuutta kotitaloudella on oltava alle edellä mainitun rajan. Varallisuus koostuu reaali- ja rahoitusvarallisuudesta vähennettynä veloilla. Mitä laaja-alaisemmaksi varallisuuden käsite määritellään, sitä alhaisempia ovat vähävaraisten väestöosuudet. Taulukossa 3 esitetään joitakin varallisuuskäsitteitä. Suppein käsite on likvidi finanssivarallisuus (talletukset, osakkeet, sijoitusrahastot), jota voidaan käyttää tarvittaessa helposti myös kulutustason ylläpitämiseen. Tällä käsitteellä noin 24 prosenttia väestöstä jäisi alle yhden kuukauden puskurin. Kun raja venytetään vuoteen, jo 74 prosenttia luokittuisi vähävaraiseksi. Kun koko nettovarallisuus otetaan huomioon, osuudet ovat merkittävästi alhaisempia: noin 16 prosenttia yhden kuukauden ja noin 30 prosenttia yhden vuoden rajalla.

Taulukko 3. Vähävaraisten osuus eri varallisuuskäsitteillä ja puskuriajanjaksoilla. Prosenttia henkilöistä. Tulokäsite: käytettävissä olevat rahatulot.

  Puskuriajanjakson pituus kuukausina
Varallisuuskäsite 1 3 6 9 12
           
Likvidi rahoitusvarallisuus 24,0 44,0 59,5 67,9 73,8
Likvidi rahoitusvarallisuus + vapaaehtoiset yksilölliset eläkkeet 21,2 39,6 55,5 64,5 70,8
Nettovarallisuus pl. oma asunto 23,0 31,2 41,2 48,8 55,7
Nettovarallisuus 15,9 19,9 24,1 26,6 29,0

Lähde: Tilastokeskus. Tulonjakotilaston vuoden 2009 perusaineisto (tulonjakotilasto, EU-SILC, varallisuustutkimus).

Myös yksilölliset vapaaehtoiset eläkevakuutukset voidaan purkaa poikkeustilanteissa (mm. pitkäaikainen työttömyys, avioero, pysyvä työkyvyttömyys), vaikka tästä voi aiheutua merkittäviä kustannuksia. Jos rajoitutaan pelkästään finanssivarallisuuteen, jäävät velat huomioimatta. Jos ne halutaan vähentää, on perusteltua ottaa mukaan myös vastaava varallisuuslaji (esimerkiksi autot). Omaa asuntovarallisuutta ei ole helppoa muuntaa likvidiksi, joten on perusteltua jättää se pois varallisuuskäsitteestä. Jäljempänä käytetään pääasiassa kaiken muun paitsi oman asunnon nettovarallisuuden (asunnon arvo − asuntovelat) kattavaa käsitettä.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 10.12.2012