Kunnat 1991

Tilastoissa käytettävien alueluokitusten tarkoituksena on ilmiöiden alueellisten vaihtelujen ja aluerakenteen kuvaaminen. Useimpien alueluokitusten tavoin kuntajako perustuu hallinnolliseen aluejakoon.

Kunta on useimpien tilastojen perusalueyksikkö. Tilastoinnin lisäksi kuntien luokitusjärjestelmä soveltuu käytettäväksi myös muissa tietojärjestelmissä. Kuntien numerotunnukset antaa väestörekisterikeskus julkisen hallinnon suosituksenmukaisesti. Vuonna 1991 kuntia on Suomessa 460.

Kunnat, seutukunnat, maakunnat ja tilastollinen kuntaryhmitys ovat ensisijaiset Suomen tilastotoimessa käytettävät alueluokitukset. Muita yleisiä tilastoissa käytettäviä kuntapohjaisia alueluokituksia ovat läänit, työvoima- ja elinkeinokeskukset sekä tilastolliset työssäkäyntialueet. Kuntatyypittelyjä ovat mm. kalleus-, kantokyky-, kielisuhde- ja kuntamuotoluokitus.

Muutokset 1.1.1991

Useiden seutukaavaliittojen nimet ovat muuttuneet
1.1.1991. Tämä johtuu ao. seutukaavaliittojen ja
maakuntaliittojen yhdistämisistä. Seutukaava alueiden rajat eivät ole kuitenkaan muuttuneet. Seutukaavaliittojen ja vastaavien kuntainliittojen nimet on esitetty liitteessä 4.

Tilastokeskuksen saamien tietojen perusteella kuntien nimet eivät ole muuttuneet. Kunnan nimen
muutoksesta päättää kunnanvaltuusto (L15.6.1990/556).

Aluejaot ja tunnukset eivät ole muuttuneet.

Kuntaluokitus on kansallisiin tarpeisiin laadittu luokitus.