Miten tuottavuuden kehitystä mitataan julkisissa palveluissa?
- Tuottavuustilasto ei kerro palvelujen onnistumisesta
- Palvelut maksetaan veroina
- Laatu voidaan ymmärtää monella tavalla
- Julkisten palvelujen tuottavuuskehitys on muuta kansantaloutta heikompaa
- Liikelaitostaminen näkyy
- Kehitys heikointa kunnissa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Palvelut maksetaan veroina
Tuottavuuslaskelmista esitetyssä kritiikissä on ehdotettu julkisen sektorin tuotosten painottamista arvopainoilla, joissa otetaan huomioon palvelujen käyttäjien saama hyöty, joka markkinahintoihinkin oletetaan sisältyvän. Tähän ei ole ryhdytty, sillä kansantalouden tilinpitojärjestelmässä tavaroiden ja palvelujen taloustoimia vastaa aina jokin todellinen siirtynyt rahamäärä toimijoiden välillä. Markkinapalveluissa rahamäärä sovitaan ja maksetaan tuottajan ja käyttäjän välillä palvelutapahtuman yhteydessä, mutta julkisessa palvelussa vastaavat siirtymät havaitaan verotuksessa. Palvelun käyttäjän maksama arvo on "ajatuksellisesti" se, mitä hän on verotuksessa siitä joutunut maksamaan, ja kaikki maksavat julkisista palveluista eri hinnan riippuen tuloista ja palveluiden käytöstä.
Monet sosiaaliset arvot jätetään mittareiden ulkopuolelle. Tasa-arvoisuus, saavutettavuus, tarpeisiin vastaaminen tai vaikkapa koulussa opetettavien aineiden tieteellinen oikeellisuus rajataan tarkastelun ulkopuolelle. Tällä rajataan mittauksesta pois moraalis-oikeudelliset elementit, joita varten täytyisi olettaa jonkinlaiset hinnanmuodostusfunktiot ja joiden perusteella tilaston tekijän olisi muodostettava ennalta valittu sosiaalinen arvostus.
Painotus kustannuksilla aiheuttaa sen, että kehitetty uusi palvelu ei julkisella sektorilla paranna tuottavuutta heti ensimmäisenä vuonna vaan nostaa tuotosta panosta vastaavan määrän. Tuottavuus kohenee tilastoissa vain silloin, jos palveluita pystytään tuottamaan tehokkaammin kahden tarkasteluhetken välillä. Tosin on todettava, että uusien palvelujen määrä on vuosittain pieni ja ne tulevat tilastointiin mukaan luokitusmuutoksissa. Kustannus-painot ovatkin tällä hetkellä ainoa tapa yhdistää eri julkiset palvelut kansantalouden tilinpidon kehikossa (keskustelua tästä esim. Aulin-Ahmavaara, Kokkinen 2006).
Tuottavuuden tarkastelussa kansantalouden tilinpito ja tilinpidon käsittelysäännöt olisi nähtävä keskeisenä tuottavuustutkimuksen aineistona riippumatta siitä, millä oletuksilla tutkimus on tehty. Olipa kyseessä koko kansantaloutta tai toimialaa koskeva tutkimus tai käytettiinpä tuotos tai arvonlisäysmenetelmää, kriittisenä tekijänä ovat tarpeeksi hienojakoinen tuotosten ja panosten luokittelu ja yhdistely tarjonta- ja käyttötaulukoissa johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi.
Tilaston tuottamat luvut vaihtelevat vuosittain. Mitä pienemmälle tarkastelutasolle mennään, sitä voimakkaampia vaihtelut ovat. Yksikkötasoilla vaihtelut voivat olla kymmeniä prosentteja vuodessa. Toimiala- tai hallinnonala-tasoillakin luvut voivat vaihdella useita prosentteja. Ilmiö on näkyvä niin julkisessa palvelutuotannossa kuin periteisessä tehdasteollisuudessakin. Syynä tähän voivat olla panosten epätasainen käyttö, tuotoksen kausiluontoinen tuotanto, ulkopuoliset kysyntä- ja tarjontatekijät sekä organisaatiomuutosten aiheuttamat ongelmat. Tämän vuoksi tuottavuutta olisi tarkasteltava muutaman vuoden aikavälillä. Näin saadaan tietoa kehityskuluista eikä huomio kiinnity yksittäisiin heilahteluihin.
Tuloksia tulkittaessa olisi etsittävä tietoa näistä tuotantoprosessiin vaikuttavista syistä. Ilman tätä tutkiskelua tuottavuusluvuilla ei ole kovinkaan syvällistä käyttöä, sillä ymmärrystä ei synny siitä, mitä tapahtui ja mihin asioihin olisi syytä vaikuttaa, jotta itse tuottavuuteen voitaisiin vaikuttaa. Valitettavasti tuottavuustilastointi ei kerro näistä tekijöistä, vaan tiedot on etsittävä muista lähteistä.
Päivitetty 19.12.2008