Sukulaisten ja ystävien tapaaminen vähentyi merkittävästi vuonna 2022, mutta muu yhteydenpito säilyi ennallaan
katsaus | Elinolotilasto 2022Muutos
Tilastokeskuksen mukaan sukulaisten ja ystävien tapaaminen vähentyi merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Myös vapaaehtoistyön tekeminen on vähentynyt sekä miehillä että naisilla ja kaikissa ikäryhmissä. Maatalousyrittäjät olivat erityisen aktiivisia tekemään vapaaehtoistyötä, ja he antoivat myös runsaasti epämuodollista ns. naapuriapua. Useammalla kuin yhdeksällä kymmenestä 16 vuotta täyttäneestä oli läheisiä, joilta saattoi tarvittaessa pyytää apua.
Toisessa kotitaloudessa asuvien sukulaisten tapaaminen on selvästi harventunut. 60 % 16 vuotta täyttäneestä väestöstä tapasi sukulaisiaan vähintään kerran viikossa vielä vuonna 2006, kun taas vuonna 2022 enää 43 % tapasi sukulaisiaan näin usein. Tulos on linjassa kansainvälisten tutkimusten kanssa, joiden mukaan lähes kaikissa länsimaissa on tapahtunut lisääntyvää eristäytyneisyyttä lähisuhteissa. Tapaamisten väheneminen ei siis selity ainoastaan koronapandemialla.
Naisista 45 % ja miehistä 41 % tapasi sukulaisiaan vähintään viikoittain. Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuoremmat ikäryhmät tapasivat sukulaisiaan vanhempia ikäryhmiä vähemmän. Eniten sukulaisia tapasivat yli 75-vuotiaat: yli puolet (52 %) tähän ikäryhmään kuuluvista tapasi sukulaisia vähintään viikoittain. 16–24-vuotiaista 36 % tapasi sukulaisia vähintään viikoittain.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltuna maatalousyrittäjät tapasivat sukulaisia eniten: 59 % maatalousyrittäjistä tapasi sukulaisiaan vähintään viikoittain vuonna 2022. Vielä vuonna 2006 osuus oli 67 %. Vähiten sukulaisia tapasivat opiskelijat: harvempi kuin joka kolmas (31 %) tapasi sukulaisia vähintään viikoittain.
Muu yhteydenpito esimerkiksi puhelimella tai muuten verkon välityksellä ei ole vuosien aikana kovin paljon muuttunut: vähintään viikoittain sukulaisiin piti yhteyttä 78 % 16 vuotta täyttäneestä väestöstä vuonna 2022. Vuonna 2006 sukulaisiin piti yhteyttä 81 %. Tarkasteltaessa eri väestöryhmiä voidaan havaita, että yhteydenpito puhelimella tai verkon välityksellä on yhdenmukaista kasvokkaisen yhteydenpidon kanssa.
Naisista suurempi osuus kuin miehistä piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain. Naisista 85 % ja miehistä 72 % piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain vuonna 2022. Osuuksissa ei juuri ole tapahtunut muutosta vuosina 2006–2022. Nuoret aikuiset pitivät yhteyttä sukulaisiin eniten: 83 % 25–34-vuotiaista piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain. Vielä vuonna 2015 25–34-vuotiaista 87 % piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain. Vähiten yhteyttä sukulaisiin pitivät 16–24-vuotiaat nuoret: heistä 70 % piti yhteyttä sukulaisiin viikoittain vuonna 2022, kun vielä vuonna 2015 osuus oli 73 %. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa alemmat toimihenkilöt pitivät sukulaisiin yhteyttä eniten: 85 % piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain. Opiskelijoista 67 % piti yhteyttä sukulaisiin vähintään viikoittain.
Ystävien kasvokkainen tapaaminen vähentynyt, suurin pudotus nuorilla aikuisilla
Ystävien kasvokkainen tapaaminen on vähentynyt voimakkaasti. Vaikka jo aikaisempina vuosina on ollut havaittavissa lievää laskutendenssiä, suurin muutos näyttäisi olevan koronapandemian vaikutusta. Ystäviä tapasi vähintään kerran viikossa 45 % 16 vuotta täyttäneestä väestöstä vuonna 2022, kun vielä vuonna 2006 ystäviä tapasi 65 %.
Miehet tapasivat ystäviä enemmän kuin naiset: 49 % miehistä ja 40 % naisista tapasi ystäviä vähintään viikoittain. Nuoret tapasivat ystäviään eniten: 16–24-vuotiaista 70 % tapasi ystäviään vähintään viikoittain. Vielä vuonna 2006 ystäviään vähintään viikoittain tapasi yhdeksän kymmenestä (91 %) 16–24-vuotiaasta. Vähiten ystäviään tapasivat yli 74-vuotiaat: heistä 36 % tapasi ystäviään vähintään viikoittain vuonna 2022, 49 % vuonna 2006.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa opiskelijat tapasivat ystäviään eniten: 69 % opiskelijoista tapasi ystäviään vähintään viikoittain vuonna 2022, 91 % vuonna 2006. Kaikkein harvimmin ystäviä tapasivat eläkeläiset, joista noin 38 % tapasi ystäviä viikoittain. Eniten ystävien tapaaminen vähentyi vuoteen 2015 verrattuna alempien toimihenkilöiden, työntekijöiden ja työttömien keskuudessa.
Muussa, kuten puhelimen tai netin kautta tapahtuvassa yhteydenpidossa, ei ole juuri tapahtunut muutoksia koko väestön tasolla: 71 % 16 vuotta täyttäneistä piti yhteyttä ystäviin vähintään kerran viikossa. Naiset pitivät yhteyttä ystäviinsä hieman enemmän kuin miehet, mutta ero oli vähäinen. Nuorimmat (16–24-vuotiaat) pitivät yhteyttä ystäviinsä eniten: heistä 89 % piti yhteyttä vähintään kerran viikossa. Vanhimmat (75+) puolestaan pitivät yhteyttä ystäviinsä vähiten: heistä puolet piti yhteyttä ystäviin vähintään kerran viikossa. Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa opiskelijat ja ylemmät toimihenkilöt pitivät ystäviin yhteyttä eniten.
Useimmilla suomalaisilla on läheisiä, joilta voi tarvittaessa pyytää apua
Useammalla kuin yhdeksällä kymmenestä (96 %) oli vuonna 2022 elämässään sellainen sukulainen tai ystävä, jolta voi tarvittaessa pyytää apua. Koko väestön tasolla osuus on pysynyt samana vuodesta 2013.
Ikäryhmittäiset erot niiden osuudessa, jotka voivat pyytää läheisiltä tarvittaessa apua, ovat pienentyneet vuodesta 2006. Erityisesti ikääntyneimmissä osuus, joka voi pyytää tarvittaessa apua, on kasvanut noin 90 %:sta noin 95 %:iin, kun muissa ryhmissä osuudet ovat pysyneet vakaina, yli 95 %:ssa.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa apua on mahdollista pyytää tarvittaessa varsin yleisesti. Työttömillä oli hieman muita vähemmän sellaisia sukulaisia tai ystäviä, joilta he saattoivat tarvittaessa pyytää apua.
Maatalousyrittäjät erityisen aktiivisia vapaaehtoistyössä
16 vuotta täyttäneestä väestöstä 44 % auttoi muita ihmisiä tai ympäristöä epävirallisesti ilman järjestön tukea. Koko väestön tasolla naiset olivat hieman miehiä aktiivisempia, mutta ero oli vähäinen.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna nuorista ja työikäisistä naisista huomattavasti suurempi osuus teki epämuodollista vapaaehtoistyötä kuin näihin ikäryhmiin kuuluvista miehistä. Sen sijaan 65 vuotta täyttäneillä ero pieneni, ja vanhimmassa ikäryhmässä (75-) hieman suurempi osuus miehistä kuin naisista teki epämuodollista vapaaehtoistyötä.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa ehdottomasti eniten auttamistyötä tekivät maatalousyrittäjät.
Järjestöjen kautta tehtävä vapaaehtoistyö on vähentynyt. Vielä vuonna 2015 noin joka kolmas (34 %) oli tehnyt vapaaehtoistyötä järjestöjen kautta, kun taas vuonna 2022 vapaaehtoistyötä oli tehnyt 23 %. Vapaaehtoistyön tekeminen järjestöjen kautta oli vähentynyt sekä miehillä että naisilla ja kaikissa ikäryhmissä. Eniten vapaaehtoistyötä olivat tehneet 35–49-vuotiaat.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa eniten vapaaehtoistyötä tekivät maatalousyrittäjät. Harvimmin vapaaehtoistyötä järjestöjen kautta tekevät työntekijät, 15 %. Vapaaehtoistyötä tehneiden osuus on työntekijöiden keskuudessa karkeasti ottaen puolittunut vuodesta 2015 vuoteen 2022 mennessä.
Aktiiviseen kansalaistoimintaan oli osallistunut 70 % 16 vuotta täyttäneestä väestöstä. Aktiivisella kansalaistoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä äänestämistä, mielenosoituksiin osallistumista, vetoomusten allekirjoittamista tai kirjeen kirjoittamista poliitikolle tai yleisönosastoon. Naiset osallistuivat aktiiviseen kansalaistoimintaan jonkin verran enemmän kuin miehet. Iän mukaan tarkasteltuna aktiivisimmin kansalaistoimintaan osallistuivat 35-49-vuotiaat sekä 65-74-vuotiaat, ja vähiten 16-24-vuotiaat.
Sosioekonomisen aseman mukaan tarkasteltaessa aktiiviseen kansalaistoimintaan osallistuivat eniten maanviljelijät ja ylemmät toimihenkilöt ja vähiten opiskelijat.
Tietokantataulukot
Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.
- Ikä
- Sukupuoli
- Sosioekonominen asema
- Ikä
- Sukupuoli
- Sosioekonominen asema
- Sukupuoli
- Ikä
- Sosioekonominen asema