1 Velat kasvoivat reaalisesti vajaan prosentin

Hieman yli puolella kaikista eli 1,4 miljoonalla asuntokunnalla oli velkaa vuonna 2018. Kaikkiaan niillä oli velkaa 123 miljardia euroa, mikä oli reaalisesti vajaan prosentin enemmän kuin vuotta aiemmin. Asuntokuntien veloista oli asuntovelkaa 87,8 miljardia, elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velkaa 8,2 miljardia ja muuta velkaa 27,0 miljardia euroa. Muita velkoja ovat esimerkiksi kulutukseen ja hankintoihin, kuten autoihin ja kesäasuntoihin otetut velat sekä vuodesta 2015 lähtien opintovelat. 1)

Eniten, 9,7 prosenttia edellisvuodesta kasvoivat elinkeinotoiminnnan ja tulolähteen velat, joita ovat esimerkiksi osakkeiden tai sijoitusasuntojen hankintaa varten otetut velat. Asunto- ja muita velkoja asuntokunnilla sen sijaan oli reaalisesti jokseenkin yhtä paljon kuin edellisvuonnakin. Asuntovelkoihin eivät sisälly kotitalouksien osuudet taloyhtiöiden veloista.

Vuodesta 2002 on velallisten asuntokuntien määrä kasvanut 143 000 asuntokunnalla eli 11 prosenttia. Eniten kasvoi asuntovelallisten asuntokuntien määrä. Vuonna 2018 asuntovelkaa oli 877 500 asuntokunnalla eli kolmanneksella kaikista, kun vuonna 2002 asuntovelallisia asuntokuntia oli 660 000, eli 28 prosenttia kaikista asuntokunnista. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 84 400 asuntokunnalla ja muuta velkaa noin miljoonalla asuntokunnalla vuonna 2018.

Taulukko 1. Asuntokuntien lukumäärät ja velat 2002, 2007, 2017 ja 2018

Vuosi 2002 2007 2017 2018 Muutos 2017–2018
Asuntokuntia yhteensä 2 354 082 2 476 505 2 680 077 2 705 199 0,9
Velallisia asuntokuntia 1 286 576 1 435 416 1 418 998 1 429 174 0,7
Velallisten osuus, % 55 58 53 53 ..
Asuntovelallisia asuntokuntia 659 965 797 054 878 771 877 478 -0,1
Asuntovelallisten osuus, % 28 32 33 32 ..
Opintovelallisia asuntokuntia 1) 300 606 279 645 .. .. ..
Asuntokuntia, joilla elinkeinotoiminnan ja tulonlähteen velkoja 112 185 86 000 80 259 84 362 5,1
Asuntokuntia, joilla muuta velkaa 885 665 1 067 991 1 006 185 1 021 658 1,5
1) Opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin
Asuntovelallisten lukumäärä ja asuntovelat kasvoivat erityisesti viime vuosikymmenellä. Suurimmat muutokset eri velkalajien osuuksissa tapahtuivat ennen vuotta 2008. Silloin asuntovelat kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Kun asuntovelkoja oli vuonna 2002 asuntokuntien kaikista veloista 65 prosenttia, kasvoi niiden osuus vuosikymmenen lopulle tultaessa runsaaseen 70 prosenttiin. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velkojen osuus asuntokuntien veloista on samana aikana pienentynyt 11 prosentista 7 prosenttiin ja opinto- ja muiden velkojen 24 prosentista 22 prosenttiin. 2)

Kuvio 1. Asuntokuntien velkojen rakenne 2002, 2007 ja 2018

Kuvio 1. Asuntokuntien velkojen rakenne 2002, 2007 ja 2018
Asuntovelallisilla oli asuntovelkaa vuonna 2018 keskimäärin 100 030 euroa, mikä oli 0,2 prosenttia edellisvuotista enemmän. Tällä vuosikymmenellä keskimääräiset asuntovelat ovat kasvaneet reaalisesti viisi prosenttia. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velkoja asuntokunnilla oli vuonna 2018 keskimäärin 97 610 euroa velallista asuntokuntaa kohti, mikä oli 4,3 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen keskimääräiset velat ovat kasvaneet vuodesta 2010 reaalisesti 26 prosenttia. Opinto- ja muuta velkaa asuntokunnilla oli 26 390 euroa velallista asuntokuntaa kohti eli vajaat kaksi prosenttia edellisvuotista vähemmän. Tällä vuosikymmenellä ovat keskimääräiset opinto- ja muut velat kasvaneet reaalisesti 30 prosenttia.

Kuvio 2. Asuntokuntien keskimääräiset velat velallista kohti velkalajeittain 2002–2018, vuoden 2018 rahassa

Kuvio 2. Asuntokuntien keskimääräiset velat velallista kohti velkalajeittain 2002–2018, vuoden 2018 rahassa

1) Tuloverotuksessa ei vuodesta 2015 lähtien ole voinut vähentää opintolainan korkoja tuloverotuksessa, eikä verottaja enää kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.
2) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 1) 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luottokantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5–2,5 miljardia euroa eli 8–11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.

Lähde: Velkaantumistilasto 2018, Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 20.6.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2018, 1 Velat kasvoivat reaalisesti vajaan prosentin . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.1.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/velk/2018/velk_2018_2019-06-20_kat_001_fi.html