Tämä tilasto on lakkautettu.

Tilastosta ei enää tuoteta uusia tietoja.

Käsitteet ja määritelmät

Ahtaasti asuminen

Ahtaasti asumisen normit ovat seuraavat:

normi 1: enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun
normi 2: enemmän kuin kaksi henkilöä huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun
normi 3: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiö lasketaan huonelukuun
normi 4: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti, kun keittiötä ei lasketa huonelukuun.

Tilastoissa sovelletut normit ovat muuttuneet vuosikymmenittäin. Normeja 1 ja 2 käytettiin väestölaskennoissa vuosina 1970 ja 1975. Normin 3 mukaisia tietoja on tuotettu vuodesta 1980. Normi 4 oli ensimmäisen kerran mukana vuoden 1990 väestölaskennassa. Normia 4 on sovellettu myös asumistasoluokituksessa vuodesta 1989 lähtien. Sitä ennen on käytetty normia 3.

Alueella asuva työllinen työvoima

Alueella asuvalla työllisellä työvoimalla tarkoitetaan kaikkia tällä alueella asuvia työllisiä riippumatta siitä, missä henkilön työpaikka sijaitsee. Alueella asuva työllinen työvoima muodostaa ns. työllisen yöväestön.

Alueella työssäkäyvät

Alueella työssäkäyvillä tarkoitetaan kaikkia tällä alueella työssäkäyviä henkilöitä riippumatta heidän asuinpaikastaan. Alueella työssäkäyvät muodostavat ns. työllisen päiväväestön, jonka määrää voidaan pitää mittarina alueen työpaikkojen määrälle.

Aluejako

Aluejaossa maantieteellinen alue jaetaan pienempiin alueisiin. Tilastoaluejakoja ovat mm. kuntajako ja maakuntajako.

Ammatissa toimivuus

Tieto ammatissa toimivuudesta kertoo, onko henkilö kuluneen vuoden aikana pääasiassa kuulunut taloudellisesti aktiiviin väestöön. Tällöin on ammatissa toimivaan väestöön luettu kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden aikana olivat yhteensä vähintään kuusi kuukautta työssä ja/tai työttömänä.

Määritettäessä henkilön pääasiallista toimintaa on vuoden 1985 väestölaskennasta lähtien käytetty työvoimakäsitettä, jossa viiteajanjaksona on vuoden sijaan sen viimeinen viikko. Ammatissa toimivuus -käsitteellä voidaan kuitenkin tuottaa rinnakkaisia tietoja henkilön työssäkäynnistä.

Ammatissa toimivuus -käsitteen avulla väestö jaetaan seuraaviin ryhmiin:

Ammatissa toimivat

työlliset
työttömät

Ammatissa toimimattomat

0-14 -vuotiaat
opiskelijat
eläkeläiset
varusmiehet, siviilipalvelusmiehet
muut ammatissa toimimattomat

Ammatissa toimivuus rekisteripohjaisissa tilastoissa on ratkaistu eri rekistereistä saatujen työssäolo- ja työttömyyskuukausitietojen perusteella. Osan väestöstä on katsottu kuuluvan ammatissa toimivaan väestöön pelkästään ansiotulojen perusteella.

Ammatti

Ammatilla tarkoitetaan sitä toimintaa tai työtä, jota henkilö tekee tuloa saadakseen. Vuoden 2000 väestölaskennassa käytetään vuoden 2001 ammattiluokitusta, joka on vuoden 1997 ammattiluokituksen tarkistettu versio. Nämä ammattiluokitukset perustuvat kansainväliseen, ISCO 88 -ammattiluokitukseen (International Standard Classification of Occupations), joka on kehitetty EU:n tarpeisiin.

Ammattiluokituksessa on entistä paremmin pyritty ottamaan huomioon tietyn työn (ammatin) vaatima ammattitaito ja erikoistuminen. Suurin muutos 1997 ja 2001 luokitusten välillä on terveydenhuollon ammattien siirtäminen pääluokasta toiseen. Muutokset on kuvattu Ammattiluokitus-käsikirjassa (Käsikirjoja 14, Helsinki: Tilastokeskus 2001). Vuoden 1995 väestölaskennan ammattitiedot on luokiteltu vuoden 1997 ammattiluokituksella, mutta on muunnettavissa koneellisesti vuoden 2001 luokitukseen.

Ammattiluokitus rakentuu siten, että ammateilla on hierarkkinen, eri tarkkuustasoja sisältävä koodi. Suomen luokituksessa tarkin taso on 5-numerotaso. Tarkimman tason ammattiluokatkin sisältävät vielä erilaisia ammattinimikkeitä. Suomen ammattiluokitus noudattaa melko tarkasti EU:n ISCO 88 -sovellusta 4-numerotasolle saakka. 5-numerotason ammattiryhmät palvelevat lähinnä kansallisia tarpeita.

Väestölaskennassa ammattitiedot luokitellaan pääasiassa ammattiluokituksen tarkimmalla tasolla, joitakin luokkia on riittävän tiedon puuttuessa jätetty 3- tai 4-numerotasolle.

Ammattien luokittelun lähtökohtana on, että kaikki samaa työtä tekevät saavat saman ammattikoodin riippumatta esim. toimialasta tai ammattiasemasta. Kuitenkin kooditettaessa monikäsitteisiä tai puutteellisia ammattinimikkeitä on käytetty hyväksi tietoja mm. henkilön työpaikasta, koulutuksesta ja aikaisemmasta toiminnasta.

Ammattitiedot on saatu väestölaskennassa kattavasti vain työlliseen työvoimaan kuuluville. Osalle työttömiä ammattitietoja on saatu työministeriön rekistereistä.

Vuoden 2000 väestölaskennassa ammattinimikkeitä on saatu pääosin seuraavista lähteistä:

valtion palveluksessa oleville valtion palvelussuhderekistereistä
kunnan palveluksessa oleville kuntien henkilöstörekistereistä
yksityisen sektorin palveluksessa oleville työnantajaliittojen tiedoista, palkkatilastosta sekä järjestäytymättömille yrityksille tehdystä ammattikyselystä.

Eri lähteistä kerätyt ammattinimikkeet on kooditettu pääasiassa koneellista tunnistusta käyttäen eli vertaamalla näitä ko. tarkoitusta varten luodun "ammattisanakirjan" nimikkeisiin.

Vuoden 2001 ammattiluokitus on esitetty julkaisussa Ammattiluokitus 2001, Tilastokeskus, Käsikirjoja nro 14 (2001) ja vuoden 1997 ammattiluokitus samalla käsikirjanumerolla vuonna 1997.

Ammattiasema

Ammattiasema kuvaa työllisten asemaa työelämässä. Käytetty luokitus on seuraava:

palkansaajat
yrittäjät.

Yrittäjät-luokka sisältää myös ne perheenjäsenet, jotka muina kuin palkansaajina työskentelevät yrityksessä.

Tieto ammattiasemasta perustuu henkilön eläkevakuutustietoihin sekä palkka- ja yrittäjätulon määrään.

Asuinolotilasto

Asuinolotilasto sisältää tietoja asuntokuntien sekä asuntoväestön asuinoloista. Tilasto tuotetaan pääosin väestörekisterikeskusken väestötietojärjestelmään. Asuntokuntien asumistiedot muodostetaan yhdistämällä väestötietojärjestelmän henkilötiedoilla muodostetut asuntokunnat huoneistotietoihin kotipaikkatunnuksen avulla.

Asuinolotietoja on tuotettu väestölaskennoissa vuosina 1950, 1960, 1970, 1975, 1980 sekä 1985, jonka jälkeen tietoja on tuotettu rekisteripohjaisina vuosittain. Vuoden 1998 tilaston hallintaperuste ei ole täysin vertailukelpoinen vuoden 1997 tietojen kanssa, koska hallintaperustetietoa on täydennetty arava- ja korkotukivuokra-asuntojen sekä asumisoikeusasuntotietojen osalta.

Asumistaso

Asumisväljyys ja asunnon varustetaso kuvaavat yhdessä asuntokunnan asumistasoa.

Asumisväljyysluokitus:

tilavasti asuva: 1-5 henkilön asuntokunta, jonka käytössä on vähintään kolme asuinhuonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä (keittiötä ei lueta huonelukuun)
ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun)
normaali: asuntokunnat, jotka eivät kuulu em. luokkiin.

(Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.)

Varustetaso:

hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC, peseytymistilat (joko suihku, kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai sähkölämmitys
puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuvat vain peseytymistilat ja/ tai keskus- tai sähkölämmitys)
erittäin puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC.

Vuodesta 2005 alkaen on varustetasoa kuvattu vain kahdella luokalla:

hyvin varustettu asunto
varustetaso muu tai tuntematon.

Asumistiheys

Asumistiheys on asunnon koon ja siinä asuvien henkilöiden lukumäärän välinen suhdeluku. Asunnon koko ilmaistaan joko huonelukuna tai asunnon pinta-alana.

Asumisväljyys

Asumisväljyysluokitus:

tilavasti asuva: 1-5 henkilön asuntokunta, jonka käytössä on vähintään kolme

asuinhuonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä (keittiötä ei lueta huonelukuun)

ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun)
normaali: asuntokunnat, jotka eivät kuulu em. luokkiin.

Keittiötä ei ole luettu mukaan huonelukuun vuodesta 1989 lähtien.

Asunnon käytössäolotilanne

Asunnot luokitellaan käytössäolotilanteen mukaan vakinaisesti asuttuihin, tilapäisesti asuttuihin ja ei-asuinkäytössäoleviin asuntoihin:

Asunto katsotaan vakinaisesti asutuksi, jos siinä asuu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan yksikin asunnon henkilöistä vakituisesti.
Asunto katsotaan tilapäisesti asutuksi, jos siinä asuu väestötietojärjestelmän mukaan tilapäisiä asukkaita, mutta ei yhtään vakituista asukasta.
Asunto ei ole asuinkäytössä, jos asunnossa ei väestötietojärjestelmän mukaan asu yhtään henkilöä vakituisesti tai tilapäisesti.

Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedot sisältävät asuntoja, jotka todellisuudessa eivät ole asuinkäytössä tai ovat rekisterivirheitä. Tällaisia asuntoja ei ole mukana asuntokantatilastoissa niissä tapauksissa, joissa ne on voitu päätellä virheiksi tai poistumaan kuuluviksi muiden tietojen perusteella.

Asunnon pinta-ala

Asunnon pinta-ala lasketaan sitä rajoittavien seinien sisäpinnoista. Asunnon pinta-alaan lasketaan myös aputilojen (kodinhoitotilan, vaatehuoneen tms.), kylpy-, askartelu- ja takkahuoneen, huoneistokohtaisen saunan sekä pesu- ja pukuhuoneen pinta-ala sekä työtiloina käytetyt huoneet, jos niissä ei työskentele palkattuja työntekijöitä.

Asunnon pinta-alaan ei lasketa mukaan autotallia, kellaria, kalustamattomassa pohjakerroksessa olevaa saunatilaa, kylmää varastotilaa, parveketta, kuistia, vilpolaa, tuulikaappia eikä ullakon muita kuin asuintiloja.

Kesämökin pinta-alalla tarkoitetaan rakennuksen kerrosalaa.

Asunnoton

Asunnottomiin luetaan ulkona, erilaisissa tilapäissuojissa ja yömajoissa olevat sekä laitoksissa asunnon puutteen vuoksi asuvat (esim. ensisuojat, hoito- ja huoltokodit, psykiatriset sairaalat, kehitysvammaisten laitokset). Myös vapautuvat vangit, joilla ei ole asuntoa tiedossa, luetaan asunnottomiksi. Lisäksi asunnottomiksi luetaan tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asustavat ja kiertelevät.

Asunto

Asunnolla eli asuinhuoneistolla tarkoitetaan keittiöllä, keittokomerolla tai keittotilalla varustettua yhden asuinhuoneen tai useampia asuinhuoneita käsittävää, ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua kokonaisuutta, jonka huoneistoala on vähintään 7 neliömetriä. Jokaisella asunnolla on oltava oma välitön sisäänkäyntinsä. Sisäänkäynniksi luetaan esim. omakotitaloissa erillinen ns. ulkoveranta (eteinen). Mikäli käynti asuinhuoneistokokonaisuuteen tapahtuu toiseen asuinhuoneistoon varsinaisesti kuuluvien tilojen läpi, ei edellistä pidetä erillisenä asuinhuoneistona, vaan nämä kokonaisuudet muodostavat yhden asuinhuoneiston.

Asuntojen keskikoko

Asuntojen keskikoko saadaan jakamalla asuinhuoneistojen yhteenlaskettu pinta-ala niiden lukumäärällä.

Asuntokunta

Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Väestön keskusrekisterin mukaan vakinaisesti laitoksissa kirjoilla olevat, asunnottomat, ulkomailla ja tietymättömissä olevat henkilöt eivät väestölaskennassa muodosta asuntokuntia. Asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asuinhuoneiston määritelmää, eivät muodosta asuntokuntia. Vuoden 1980 väestölaskennassa myös näistä henkilöistä muodostettiin asuntokuntia.

Asuntokuntakäsite otettiin käyttöön vuoden 1980 väestölaskennassa. Sitä aikaisemmissa laskennoissa käytettiin ruokakuntakäsitettä. Ruokakunnan katsottiin muodostuvan yhdessä asuvista perheenjäsenistä ja muista henkilöistä, joilla oli yhteinen ruokatalous. Alivuokralainen, jolla oli oma ruokatalous, muodosti oman ruokakuntansa. Vuodesta 1980 alivuokralainen kuuluu samaan asuntokuntaan muiden asunnossa asuvien kanssa.

Asuntokuntarakenne

Asuntokunnat jaetaan asuntokuntarakenteen mukaan kahteen luokkaan seuraavasti:

Perheasuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on

1 perhe, ei muita henkilöitä
1 perhe ja muita henkilöitä
vähintään 2 perhettä, ei muita henkilöitä
vähintään 2 perhettä ja mahdollisesti muita henkilöitä.

Muita asuntokuntia ovat asuntokunnat, joissa on

1 henkilö
2 henkilöä, molemmat samaa sukupuolta
2 henkilöä, mies ja nainen
vähintään 3 henkilöä, kaikki samaa sukupuolta
vähintään 3 henkilöä, miehiä ja naisia.

Asuntola

Asuntolalla (erityisrakenteisella asuntolalla) tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asukkailla on yhteiset keittiö-, oleskelu- ja/ tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja.

Rakennusteknisesti ei erityisrakenteinen asuntola juuri poikkea majoitusrakennuksesta. Asuntola on tarkoitettu erityisryhmille, kuten vanhuksille tai vammaisille. Erityisryhmille rakennetut tavalliset asuinrakennukset, joiden tilaratkaisuissa ei ole mitään poikkeavaa (esim. yhteistiloja) eivät ole asuntolarakennuksia.

Käyttötarkoitukseltaan asuntolarakennukseksi luokitellussa rakennuksessa sijaitseva asunto katsotaan normaaliksi asunnoksi silloin, kun asunnossa on

huoneluku keittiö mukaanlukien suurempi kuin yksi
vähintään keittiö tai keittokomero
WC
suihku, amme tai huoneistokohtainen sauna.

Asuntola-asuntoja ei kuvata omana ryhmänään, vaan ne kuuluvat normaaliin asuntokantaan. Niitä asuntola-asuntoja, jotka eivät täytä edellä mainittuja ehtoja, ei ole tilastoitu asuntokantaan lainkaan.

Asuntoväestö

Asuntoväestöön kuuluvat Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän mukaan vuoden lopussa varsinaisissa asunnoissa vakinaisesti asuvat henkilöt. Laitoksissa vakinaisesti kirjoilla olevat, asuntoloissa ja ulkomailla asuvat sekä asunnottomat henkilöt eivät kuulu asuntoväestöön. Ne asuntolarakennuksiksi luokitelluissa rakennuksissa asuvat henkilöt, joiden asunto ei täytä asunnon määritelmää, eivät kuulu asuntoväestöön.

Perheiden perusväestö poikkeaa asuntoväestöstä siten, että siihen lasketaan kuuluvaksi myös asuntoloissa asuvat.

Avioliitto

Solmituilla avioliitoilla tarkoitetaan Suomessa vakituisesti asuvien naisten avioliittoja ellei toisin mainita. Naimisiin menneiden miesten ja naisten määrä ei ole sama, koska niiden solmittujen avioliittojen luku, joissa osapuolina ovat Suomessa vakituisesti asuva nainen ja ulkomailla vakituisesti asuva mies, on eri kuin niiden, joissa osapuolina ovat Suomessa vakituisesti asuva mies ja ulkomailla vakituisesti asuva nainen.

Avopari

Avoparit on muodostettu samassa asunnossa vakituisesti asuvista 18 vuotta täyttäneistä, eri sukupuolta olevista puolisottomista henkilöistä, jos heidän ikäeronsa on alle 16 vuotta eivätkä he ole sisaruksia. Mikäli parilla on yhteinen lapsi, eivät nämä säännöt päde. Samaa sukupuolta olevia yhdessä asuvia henkilöitä ei päätellä avopareiksi. Vain rekisteröidyt parisuhteet tilastoidaan.

Elinvaihe

Elinvaiheluokituksella erotellaan asuntokuntien elämänvaiheet, jotka yleensä eroavat tuloiltaan ja kulutukseltaan. Elinvaiheluokitus muodostetaan asuntokuntatyypin, viitehenkilön iän ja lasten iän perusteella.

Asuntokunnan elinvaihetta kuvataan viitehenkilön iällä siinä tapauksessa, että asuntokunnassa ei ole perhettä (yhden henkilön taloudet, perheettömät vähintään kahden henkilön taloudet). Samalla tavoin menetellään myös lapsettomien avio- ja avoparien kohdalla. Lapsiperheiden elinvaihetta sen sijaan kuvataan asuntokuntaan kuuluvien lasten iän avulla. Vuodesta 1993 lähtien avopari ja lapsia -perheet ja aviopari ja lapsia -perheet on luokiteltu erikseen.

Eläkeläinen

Eläkeläisiksi katsotaan kaikki ne, jotka Kansaneläkelaitoksen tai Eläketurvakeskuksen tietojen mukaan saavat eläkettä (pl. perhe-eläke, osa-aikaeläke) eivätkä ole ansiotyössä. Myös kaikki yli 74-vuotiaat on päätelty eläkeläisiksi. Osa henkilöistä on päätelty eläkeläisiksi myös eläketulon perusteella.

Hallintaperuste

Asunnot ryhmitellään hallintaperusteen mukaan seuraavasti:

Omistusasunto:

asunnon haltija omistaa talon
asunnon haltija omistaa asunto-osakkeet

Vuokra-asunto:

aravavuokra-asunto
korkotukivuokra-asunto
muu vuokra-asunto

Asumisoikeusasunto

Muu hallintaperuste:

esim. syytinki, sukulaisuus

Hallintaperuste tuntematon

Asuntokantatilastossa hallintaperuste on määritelty pääasiassa vain vakinaisesti asutuille asunnoille.

Huone ja huoneluku

Huone on ikkunallinen tila, jonka lattiapinta-ala on vähintään 7 neliömetriä ja keskikorkeus vähintään 2 metriä. Eteistä, vilpolaa, makuualkovia tai muuta vastaavaa ei katsota huoneeksi. Huonelukuun ei yleensä sisälly keittiötä.

Ikä

Ikä tarkoittaa henkilön ikää kokonaisina vuosina vuoden viimeisenä päivänä. Tieto on saatu väestön keskusrekisteristä.

Ikää on käytetty myös apumuuttujana. Esim. työvoimaan voivat kuulua vain 15-74 -vuotiaat.

Keittiö

Keittiö on huone, joka on sisustettu ruoanlaittoa varten. Alle 7 neliömetrin suuruinen ruoanlaittoa varten sisustettu tila katsotaan keittokomeroksi tai keittotilaksi.

Kerrosala

Rakennuksen kerrosalaan luetaan kerrosten pinta-alat ja se ullakon tai kellarikerrosten ala, jossa on asuin- tai työhuoneita tai muita rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja.

Kerrosala on vaakasuora pinta-ala, jota rajoittavat kerrosten seinien ulkopinnat tai niiden ajateltu jatke ulkoseinien pinnassa olevien aukkojen ja koristeosien osalta.

Kerrosluku

Rakennuksen kerroslukuun lasketaan mukaan kaikki ne pääasiallisesti maanpinnan yläpuolella olevat kerrokset, joissa on asuin- tai työhuoneita tai rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Jos rakennuksen kerrosten lukumäärä vaihtelee rakennuksen eri osissa, kerrosluvulla tarkoitetaan yleensä rakennuksen suurinta kerroslukua.

Vuoden 1980 jälkeen valmistuneessa rakennuksessa kerrosluku ilmoitetaan kokonaisuuden huomioon ottavana keskiarvolukuna, jos tietyn kerroksen kerrosalan osuus rakennuksen pääasiallisten kerrosten alasta on hyvin pieni. Esimerkiksi jos suuri teollisuushalli on muuten yksikerroksinen, mutta kerrosalaltaan pienet toimistotilat ovat kolmessa kerroksessa, kerrosluvuksi ilmoitetaan yksi.

Kesäasukas

Kesäasukkaiden lukumäärä lasketaan kesämökin omistajan asuntokunnan henkilöiden yhteismäärästä. Kesäasukkaiden lukumäärään ei ole laskettu mukaan henkilöitä, joiden kesämökki sijaitsee asuinkunnassa. Jos sama henkilö omistaa kuitenkin useampia kuin yhden kesämökin samassa kunnassa, on tämän asuntokunnan henkilöt laskettu ko. kunnan kesäasukkaiksi vain kerran. Jos asuntokunnalla on kesämökki useammassa kunnassa, on ko. henkilöt laskettu kesäasukkaiksi molemmissa kunnissa.

Perikuntien omistamia, yhteisomistuksessa olevia tai ulkomaalaisten omistamia kesämökkejä ei ole voitu huomioida kesäasukkaiden lukua laskettaessa.

Kesämökki

Kesämökillä tarkoitetaan kiinteästi sijaintipaikalleen rakennettua vapaa-ajan asuinrakennusta tai asuinrakennusta, jota käytetään loma- tai vapaa-ajan asuntona. Liiketoimintaa palvelevia lomamökkejä, lomakylien rakennuksia ja siirtolapuutarhamökkejä ei lueta vapaa-ajan asuinrakennuksiksi.

Kesämökeiksi luetaan kaikki rakennukset, joiden käyttötarkoitus vuoden viimeisenä päivänä on vapaa-ajan asuinrakennus tai joita ko. ajankohtana käytetään vapaa-ajan asuntona.

Kesämökit eivät kuulu rakennuskantaan. Kesämökin pinta-alalla tarkoitetaan rakennuksen kerrosalaa.

Tiedot kesämökeistä on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedoista, joita ylläpidetään kuntien rakennusvalvonnan rakennushankeilmoituksilla.

Kieli

Tieto kielestä on saatu väestötietojärjestelmästä. Samalla kun vanhemmat ilmoittavat syntyneelle lapselle rekisteriin nimen, he ilmoittavat lapsen kielen. Kieli säilyy samana väestötietojärjestelmässä, ellei sitä erikseen muuteta.

Kielet on koodattu Väestörekisterikeskuksessa ISO 639 -standardin mukaisesti. Vuoden 2000 väestölaskennassa on otettu käyttöön jo seuraava voimaan tuleva kieliluokitus ISO 639-1.

Koordinaatti

Karttakoordinaatit ovat kohteen sijainnin maapallolla tai karttakoordinaattijärjestelmässä kertovia koordinaattilukuarvoja. Koordinaatit ilmoitetaan joko maantieteellisinä tai tasokoordinaatteina. Maantieteelliset koordinaatit kuvataan leveys- ja pituusasteina. Tasokoordinaatistossa sijaitsevan pisteen sijainti ilmoitetaan X- ja Y-koordinaattien eli pohjois- ja itäkoordinaattien arvoina.

Suomessa valtakunnallisena tasokoordinaatistona käytetään kartastokoordinaattijärjestelmän (KKJ) mukaista peruskoordinaatistoa ja yhtenäiskoordinaatistoa. Tästä suomalaisesta koordinaattijärjestelmästä ollaan siirtymässä yleiseurooppalaiseen EUREF 89 -koordinaattijärjestelmään.

Korkeakoulututkinto

Väestön koulutusrakenne -tilastossa korkeakoulututkintoihin luetaan kaikki alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen tutkinnot.

Vuoden 2001 loppuun asti korkeakoulututkintoihin luettiin vain korkeakouluasetuksen (464/1998) mukaiset yliopistoissa ja korkeakouluissa suoritetut sekä väliaikaisissa ja vakinaisissa ammattikorkeakouluissa suoritetut tutkinnot.

Koulutusjärjestelmä

Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu seuraavasti:

Esiopetusta annetaan Suomessa 3–6 -vuotiaille lapsille yleensä päiväkodissa. Osa 6-vuotiaista saa esiopetusta peruskoulussa. Esiopetukseen osallistuminen on vapaa-ehtoista.

Perusopetus on koko ikäluokalle järjestettyä yleissivistävää koulutusta. Kaikki Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat oppivelvollisia. Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna, jona lapsi täyttää seitsemän vuotta. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä (9-vuotinen peruskoulu) on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. Poikkeustapauksessa oppivelvollisuus voi vammaisuuden tai sairauden vuoksi alkaa jo kuusivuotiaana ja kestää 11 vuotta. Perusopetuksen päättötodistuksen samana tai edellisenä vuonna saanut voi halutessaan hakeutua lisäopetukseen (10. luokalle).

Perusasteen jälkeinen koulutus eli lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus on toista astetta. Lukiokoulutus on ylioppilastutkintoon tähtäävää koulutusta. Se on laajuudeltaan 3-vuotista ja antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Ammatillinen koulutus voi olla joko oppilaitosmuotoista tai oppisopimuskoulutusta. Oppisopimuskoulutuksessa pääosa on työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa opiskelua, jota täydennetään tietopuolisilla opinnoilla oppilaitoksissa. Tutkinnot ovat 3-vuotisia ammatillisia perustutkintoja, jotka myös antavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluun ja yliopistoon.

Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot ovat ammatillista lisäkoulutusta. Niitä ja myös ammatillisia perustutkintoja on mahdollista suorittaa ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomassa näyttötutkinnossa, jossa osaamisensa voi osoittaa esim. näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen tai työkokemuksen pohjalta.

Ammattikorkeakoulututkinnot ovat laajuudeltaan 3,5–4,5 -vuotisia ja työkokemusta edellyttävät ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 1–1,5 -vuotisia. Yliopistojen alemmat korkeakoulututkinnot ovat laajuudeltaan 3-vuotisia ja ylemmät 2 vuotta pidempiä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat jatkaa opintojaan tutkijakoulutuksessa lisensiaatin- ja tohtorintutkintoon.

Koulutussektori

Oppilaitostilastoissa koulutus jaetaan seuraaviin koulutussektoreihin:

peruskoulukoulutus
lukiokoulutus
ammatillinen koulutus
ammattikorkeakoulukoulutus
yliopistokoulutus.

Koulutustaso

Väestön koulutusrakenne -tilastossa väestön koulutustasoa mitataan perusasteen jälkeen suoritetun korkeimman koulutuksen keskimääräisellä pituudella henkeä kohti. Esimerkiksi koulutustasoluku 246 osoittaa, että teoreettinen koulutusaika henkeä kohti on 2,5 vuotta peruskoulun suorittamisen jälkeen. Väestön koulutustasoa laskettaessa perusjoukkona käytetään 20 vuotta täyttänyttä väestöä. Näin siksi että monen alle 20-vuotiaan koulutus on vielä kesken. Koulutustasomittaimen avulla voidaan helposti vertailla eri alueiden välisiä koulutustasoeroja sekä seurata ajassa tapahtuvia muutoksia.

Vuoden 1997 loppuun asti väestön koulutustaso laskettiin 15 vuotta täyttäneen väestön suorittamien tutkintojen koulutusasteista. Koulutustasoluku voi vaihdella 150 ja 800 välillä. Mitä suurempi mittainluku oli, sitä korkeampi oli koulutustaso. Ryhmässä, jonka koulutustaso oli 150, kaikki olivat suorittaneet ainoastan kansa-, keski- tai peruskoulun. Kun taas ryhmässä, jonka koulutustaso oli 800, kaikki olivat suorittaneet lisensiaatti- tai tohtorintasoisen tutkinnon.

Kulutusyksikkö (OECD)

Asuntokunnan muodostaman kulutusyksikön suuruus ilmoitetaan asuntokunnan jäsenten painoarvojen summana. Kansainvälisten suositusten mukaisesti asuntokunnan kunkin jäsenen arvo kulutusyksikkönä määräytyy seuraavasti:

ensimmäinen aikuinen (18 v. täyttänyt) = 1,0
jokainen seuraava 18 vuotta täyttänyt = 0,7
jokainen alle 18-vuotias = 0,5.

Mikäli asuntokunnassa on vain alle 18-vuotiaita, näistä ensimmäisen painoarvo on 1,0 ja seuraavien 0,5.

Lapsi

Lapseksi perhetilastossa katsotaan vanhempiensa kanssa asuvat

biologiset lapset
ottolapset
toisen puolison biologiset lapset ja ottolapset.

Lapsiksi ei luokitella kasvattilapsia eikä pelkän huoltosuhteen perusteella.

Vuoden 1990 jälkeen lapsen määrittely on muuttunut siten, että lapseksi luokitellaan vanhempiensa kanssa asuva henkilö siviilisäädystä riippumatta, ellei hänellä itsellään ole asuntokunnassa puolisoa tai lapsia. Vuonna 1990 lapsen asemaan luokiteltiin vain naimattomat henkilöt. Eli tuolloin vanhempiensa luona asuva leski tai eronnut luokiteltiin perheeseen kuulumattomaksi, vuodesta 1992 lähtien hän kuuluu perheeseen.

Lapsiluku

Lapsiluku on perheen kotona asuvien perheasemaltaan lapsen asemassa olevien määrä. Lapsiperheen lapsiluvulla tarkoitetaan kotona asuvien alle 18-vuotiaiden lasten määrää.

Lapsiperhe

Lapsiperhe on perhe, johon kuuluu vähintään yksi kotona asuva alle 18-vuotias lapsi.

Lämmitysaine/ lämmönlähde

Lämmitysaineella tai lämmönlähteellä tarkoitetaan rakennuksen lämmityksessä pääasiallisesti käytettyä polttoainetta tai lämmönlähdettä. Tieto lämmitysaineesta on myös asunnoilla. Rakennusten ja asuntojen lämmitysainetieto saadaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään yleensä vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.

Luokitus on seuraava:

kauko- tai aluelämpö
öljy
kaasu
kivihiili
sähkö
puu
turve
maalämpö
muu, tuntematon.

Lämmitystapa

Lämmitystavalla tarkoitetaan rakennuksen lämmittämisessä pääasiallisesti käytettyä lämmitystapaa. Lämmitystapa-tieto on myös asunnoilla. Tieto lämmitystavasta on saatu väestötietojärjestelmästä, jonne sen ilmoittaa kunnan rakennusvalvonta rakennushankeilmoituksilla. Tieto lämmitystavan muutoksesta välittyy väestötietojärjestelmään vain, kun rakennukselle on tehty rakennuslupaa vaativia muutostöitä.

Luokitus on seuraava:

vesikeskuslämmitys
ilmakeskuslämmitys
suora sähkölämmitys
uuni- tai kamiinalämmitys
ei kiinteää lämmityslaitetta
tuntematon.

Vesikeskuslämmityksessä rakennusta lämmitetään kiertävällä vedellä, ilmakeskuslämmityksessä kiertävällä ilmalla. Suorassa sähkölämmityksessä rakennusta lämmitetään suoraan sähköverkkoon kytketyn lämpöpatterin tms. avulla.

Uuni- tai kamiinalämmityksessä lämmitys tapahtuu puilla tai muulla polttoaineella lämpöä varastoivan muurin (uunin) avulla. Uunilämmitykseen luetaan myös muurin sisään asennetut sähköllä toimivat lämpövaraajat, erilliset kiinteät öljylämmittimet sekä lämpöä varastoivat takat (ei kevytrakenteiset). Saunan lämmitykseen käytettäviä kiukaita ei lueta lämmityslaitteiksi.

Lääni

Läänit ovat valtion aluehallintoyksiköitä. Läänissä on yleisenä hallintoviranomaisena ja erikseen säädettävien muiden tehtävien hoitamista varten lääninhallitus. Lääninhallitus hoitaa oikeus-, pelastus- ja poliisi-, opetus- ja kulttuuri-, maa- ja metsätalous-, liikenne-, kuluttaja-, kilpailu- ja elintarvike-, sosiaali- ja terveyshallintoon sekä liikunta- ja nuorisotoimeen liittyviä tehtäviä.

Läänien määrä väheni 1.9.1997 alkaen kuuteen. Läänijaosta säädetään tammikuussa 1997 annetussa lääninhallituslaissa 1997/22. Valtioneuvoston päätöksessä 1997/121 määriteltiin läänien alueet sekä lääninhallitusten toimipaikat ja nimet. Valtion aluejakojen yhtenäistämisestä tehdyn valtioneuvoston periaatepäätöksen (6.2.1997) mukaisesti maakunnan liittojen aluejako on myös uuden läänijaon pohjana.

Maakunnan liitto

Alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa on jaettu maakuntiin. Maakuntien liitot huolehtivat alueensa kuntien edunvalvonnasta ja vastaavat toimialueensa alueellisesta kehittämisestä.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen (6.2.1997) mukaan maakunnan liittojen aluejako on otettu valtion aluehallintoviranomaisten aluejakojen pohjaksi. Syyskuusta 1997 lähtien maakuntien ja niitä edustavien maakuntien liittojen alueet ovat aivan samat.

Maakunniksi ja maakunnan liittojen alueiksi on määrätty alueet, joihin kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan.

Maakunta

Alueiden kehittämistä ja alueiden käytön suunnittelua varten maa jaetaan maakuntiin. Maakunnaksi määrätään alue, johon kuuluvat kunnat muodostavat toiminnallisesti ja taloudellisesti sekä alueen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Valtioneuvosto päättää maakuntien lukumäärän, alueet ja nimet asianomaisia maakuntien liittoja ja kuntia kuultuaan.

Maakuntajakoa suositellaan käytettäväksi tilastoissa läänien sijasta tai rinnalla. Syyskuusta 1997 lähtien maakuntien ja niitä edustavien maakuntien liittojen alueet ovat aivan samat.

Maakuntien liitot huolehtivat alueensa kuntien edunvalvonnasta. Nykyään ne vastaavat myös toimialueensa alueellisesta kehittämisestä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen (6.2.1997) mukaan maakunnan liittojen aluejako otetaan valtion aluehallintoviranomaisten aluejakojen pohjaksi.

Tilastoissa on suositeltavaa käyttää pääasiallisena aluejakona Euroopan yhteisön virallista NUTS-alueluokitusta. Suomen NUTS-aluejaossa maakunnat muodostivat NUTS 3 -tason 11.7.2003 saakka. Tuolloin hyväksytty NUTS-asetus edellyttää, että NUTS 3 -aluejako on voimassa vähintään kolme vuotta asetuksen hyväksymisestä kansallisista maakuntajakomuutoksista riippumatta. Tällä hetkellä kansallinen maakuntajako poikkeaa Punkalaitumen kunnan osalta EU:n NUTS 3 -aluejaosta. EU:n osalta NUTS 3 -jakoa tarkistetaan vuonna 2006, jolloin hyväksytyt mahdolliset muutokset tulevat voimaan vuonna 2008.

Valtioneuvosto on 26.2.1998 tekemällään päätöksellä antanut maakunnille viralliset nimet. Päätös tuli voimaan 1.3.1998.

NUTS-aluejako

NUTS (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques) on Euroopan unionin (EU) alueluokitusjärjestelmä, jonka mukaisesti laaditaan kaikki EU:n yhteiset alueelliset tilastot. Tilastoissa on suositeltavaa käyttää pääasiallisena aluejakona virallista NUTS-alueluokitusta. NUTS-luokitus määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa 1059/2003.

NUTS-nimikkeistöä käytetään

a) yhteisön alueellisten tilastojen keräämiseen, kehittämiseen ja yhdenmukaistamiseen

b) alueiden sosioekonomisiin analyyseihin

c) yhteisön aluepolitiikan rajaamiseen.

Suomen NUTS-aluejaossa Manner-Suomi ja Ahvenanmaa muodostavat NUTS 1 -aluetason ja suuralueet NUTS 2 -tason. Maakunnat vastasivat NUTS 3 -alueita 11.7.2003 saakka, mutta tällä hetkellä kansallinen maakuntajako ja NUTS 3-taso poikkeavat toisistaan Punkalaitumen kunnan osalta. Seutukunnat muodostavat LAU 1- (NUTS 4) ja kunnat LAU 2 -tason (NUTS 5). LAU (Local Administrative Unit).

Tilastoissa tärkein on NUTS 2 -taso (suuralueet), jolla pyritään tuottamaan kaikki alueellinen tieto.

Omistajalaji

Rakennukset jaetaan omistajan mukaan seuraaviin luokkiin:

yksityinen henkilö/ perikunta
asunto-osakeyhtiö tai -osuuskunta
kiinteistöosakeyhtiö
yksityinen yritys
valtio- tai kuntaenemmistöinen yritys
valtion tai kunnan liikelaitos
pankki tai vakuutuslaitos
kunta
valtio
sosiaaliturvarahasto
uskonnollinen yhteisö, säätiö, puolue yms.
muu tai tuntematon.

Opiskelija

Opiskelija tai koululainen on 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka opiskelee päätoimisesti jossakin oppilaitoksessa eikä ole ansiotyössä eikä työtön.

Kun väestö luokitellaan sosioekonomisen aseman mukaan, opiskelijoiden alaikäraja on 16 vuotta.

Tieto opiskelusta on saatu mm. Tilastokeskuksen opiskelijarekisteristä ja Valtion opintotukikeskuksen opintotukirekisteristä. Vuoden viimeisellä viikolla työvoimakoulutuksessa olevat lasketaan myös opiskelijoiksi. 15-vuotiaat on päätelty koululaisiksi, mikäli he eivät ole ansiotyössä tai työttömänä vuoden viimeisellä viikolla. Alle 15-vuotiaat koululaiset kuuluvat pääasiallisen toiminnan luokkaan "0-14 -vuotiaat".

Opiskelijana voidaan tietyissä tarkasteluissa pitää kaikkia perusasteen jälkeisissä oppilaitoksissa opiskelevia. Tieto opiskelusta on kerätty syyskuun tilanteen mukaisena. Vuoden viimeisellä viikolla he voivat pääasialliselta toiminnaltaan kuitenkin olla myös työllisiä, työttömiä tai varusmiehiä.

Oppilaitos

Oppilaitoksella tarkoitetaan sellaista hallinnollista yksikköä, jolla on rehtori tai muu johtaja, jonka palveluksessa ovat opettajat ja muu henkilökunta (työnantajan rooli), jolla on tilinpito- tai muu asiakirjojen laatimisvelvollisuus, jonka opiskelijoiksi opiskelijat rekisteröidään, jonka toimintaa laki tai asetus säätelee, joka noudattaa valtakunnallista opetussuunnitelmaa ja jota julkinen viranomainen rahoittaa tai valvoo. Oppilaitoksella ei tarkoiteta koulurakennusta tai toimipaikkaa. Uusi oppilaitos perustetaan, oppilaitos lakkautetaan tai yhdistetään toiseen oppilaitokseen koulutuksen järjestäjän (oppilaitoksen ylläpitäjän) tai viranomaisten päätösten perusteella.

Tilastokeskus on antanut kullekin oppilaitokselle oman yksilöivän oppilaitostunnuksen. Oppilaitoksia luokitellaan oppilaitostyyppiluokituksella.

Osa-alue (kunnan)

Kunnan osa-alueet muodostuvat kunnan itsensä määrittelemistä toiminnallisista aluekokonaisuuksista, jotka ovat kunnan oman aluesuunnittelun ja -seurannan pohjana. Tilastokeskus hoitaa uusien osa-aluerajojen digitoinnin sekä raja- ja nimitiedostojen ylläpidon. Kunnilla on mahdollisuus tarkistaa osa-aluejakonsa kerran vuodessa.

Osa-aluejako on hierarkkinen kolmitasoinen luokitus, jossa on 1-numeroinen suuraluetaso, 2-numeroinen tilastoaluetaso ja 3-numeroinen pienaluetaso. Osa-alueet numeroidaan juoksevasti käyttäen näitä kolmea hierarkkista tasoa. Kuusinumeroinen osa-alukoodi on sidottu kolminumeroiseen kuntakoodiin, joten kokonaisuudessaan osa-aluekoodi on yhdeksän merkin mittainen.

Palkansaaja

Palkansaajiksi määritellään 18-74 -vuotiaat henkilöt, joilla on jonkin eläkevakuutusjärjestelmän työsuhderekisterin mukaan vuoden viimeisellä viikolla voimassa oleva työsuhde ja jotka eivät työministeriön työnhakijarekisterin mukaan ole työttömiä työnhakijoita vuoden viimeisenä työpäivänä eivätkä varusmiehiä tai siviilipalvelusmiehiä vuoden viimeisellä viikolla. Edellytyksenä on lisäksi, että jos henkilöllä on työsuhteen kanssa samanaikaisesti voimassa yrittäjäeläkevakuutus, palkkatulot verotuksessa ovat suuremmat kuin yrittäjätulot. Mikäli 15-74 -vuotias henkilö ei ole yrittäjä, työtön, opiskelija, eläkeläinen, siviilipalvelusmies tai varusmies ja hänen palkkatulonsa ylittävät määritellyn tulorajan (tuloraja määritellään päättelyn yhteydessä käyttäen hyväksi työvoimatutkimuksen palkansaajia koskevia tietoja), määritellään hänet palkansaajaksi, vaikka hänellä ei työsuhdeaineistojen mukaan olisikaan voimassa olevaa työsuhdetta.

Pendelöinti

Pendelöinnillä (sukkuloinnilla) tarkoitetaan työssäkäyntiä oman asuinalueen ulkopuolella. Nettopendelöinnillä tarkoitetaan alueen ulkopuolella työssäkäyvien ja alueelle muualta töihin tulevien henkilöiden välistä erotusta. Positiivinen nettopendelöintiluku tarkoittaa, että alueelle tulevien työllisten määrä on suurempi kuin alueelta sen ulkopuolella työssäkäyvien määrä. Nettopendelöinti voidaan myös ilmoittaa esim. kahden yksittäisen alueen välisenä lukuna.

Perhe

Perheen muodostavat yhdessä asuvat avio- tai avoliitossa olevat tai parisuhteensa rekisteröineet henkilöt ja heidän lapsensa, jompikumpi vanhemmista lapsineen sekä avio- ja avopuolisot sekä parisuhteensa rekisteröineet henkilöt, joilla ei ole lapsia.

Samaa sukupuolta olevat henkilöt ovat voineet 1.3.2002 lähtien rekisteröidä parisuhteensa.

Asuntokunnissa asuvat perheen ulkopuoliset henkilöt, vaikka olisivat perheen sukulaisia, eivät kuulu perheväestöön, elleivät muodosta omaa perhettä. Yhdessä asuvat sisarukset tai serkukset eivät ole perhe, eivätkä kuulu perheväestöön. Yksin tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa asuvat ihmiset eivät kuulu perheväestöön.

Asuntoloissa asuvat perheet kuuluvat perheväestöön. Sen sijaan laitoksissa kirjoilla olevista henkilöistä ei muodosteta perheitä.

Perheessä voi olla korkeintaan kaksi perättäistä sukupolvea. Jos asuntokunnassa on useampia sukupolvia, perhe muodostetaan nuorimmasta sukupolvesta lähtien. Näin esim. lapsensa perheen kanssa asuva anoppi tai appi jää perheeseen kuulumattomaksi, ellei yhdessä asu myös puoliso, jolloin vanha pariskunta muodostaa oman erillisen perheen.

Lapsiperheitä ovat perheet, joissa kotona asuu vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi.

Perheasema

Perheenjäsenet ryhmitellään perheaseman mukaan seuraavasti:

aviopuoliso, ei lapsia
aviopuoliso, jolla lapsia
avopuoliso, ei lapsia
avopuoliso, jolla lapsia
rekisteröidyn parisuhteen puoliso, ei lapsia
rekisteröidyn parisuhteen puoliso, jolla lapsia
isä/äiti ilman puolisoa
lapsi.

Lapsiksi perhetilastossa katsotaan iästä riippumatta vanhempiensa kanssa asuvat omat lapset tai puolison biologiset lapset tai ottolapset, mutta ei kasvattilapsia tai huollettavia lapsia.

Perheellinen

Perheellinen mies on avio- tai avopuoliso, isä, jolla on lapsia sekä rekisteröidyn miesparin kummatkin puolisot.

Perheellinen nainen on avio- tai avopuoliso, äiti, jolla on lapsia sekä rekisteröidyn naisparin kummatkin puolisot.

Perhetyyppi

Perheet ryhmitellään seuraaviin tyyppeihin:

aviopari ilman lapsia
avopari ilman lapsia
aviopari ja lapsia
avopari ja lapsia
rekisteröity miespari ilman lapsia
rekisteröity miespari ja lapsia
rekisteröity naispari ilman lapsia
rekisteröity naispari ja lapsia
äiti ja lapsia
isä ja lapsia.

Ilman lapsia tarkoittaa paria, jolla ei ole koskaan ollut lapsia tai jonka lapset eivät asu enää vanhempiensa kanssa. "Avio- ja avopari ja lapsia" sisältää paitsi parit, joilla on yhteisiä lapsia, myös parit, joiden lapset eivät ole yhteisiä.

Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat on tietosuojasyistä luokiteltu kunnittaisissa taulukoissa yhteen avioliittojen kanssa.

Postinumeroalue

Postinumeroalueella tarkoitetaan yleensä postitoimipaikan toiminta-aluetta, joka on yksilöity viiden merkin mittaisella postinumerolla. Postinumeroalueet ovat hallinnollisista aluejaoista riippumattomia, joten sama postinumeroalue voi ulottua useammankin kuin yhden kunnan alueelle.

Pääasiallinen toiminta

Pääasiallisen toiminnan käsite kuvaa henkilön taloudellisen toiminnan laatua. Väestö jaetaan pääasiallisen toiminnan perusteella työvoimaan kuuluviin ja työvoiman ulkopuolella oleviin. Nämä ryhmät voidaan edelleen jakaa alaryhmiin. Luokitus perustuu tietoihin henkilön toiminnasta vuoden viimeisellä viikolla.

Pääasiallisen toiminnan mukainen luokitus on seuraava:

Työvoima

työlliset
työttömät

Työvoiman ulkopuolella olevat

0-14-vuotiaat
opiskelijat, koululaiset
eläkeläiset
varusmiehet, siviilipalvelusmiehet
muut työvoiman ulkopuolella olevat

Tiedot pääasiallisesta toiminnasta perustuvat eri rekistereistä saatuihin tietoihin. Työvoimaan kuuluvuus on pääasiallisen toiminnan päättelyssä asetettu ensisijalle. Työvoiman sisällä taas on työttömien päättely tehty ennen työllisten päättelyä.

Ryhmä "muut työvoiman ulkopuolella olevat" muodostuu henkilöistä, jotka ovat työvoiman ulkopuolella eivätkä myöskään kuulu seuraaviin ryhmiin: 0-14-vuotiaat, opiskelijat, varusmiehet tai eläkeläiset.

Rakennuksen käyttötarkoitus

Rakennuksen käyttötarkoitus määräytyy sen mukaan, mihin suurinta osaa rakennuksen kerrosalasta käytetään. Rakennustilastoissa käytetyt pääryhmät ovat

asuinrakennukset
liikerakennukset
toimistorakennukset
liikenteen rakennukset
hoitoalan rakennukset
kokoontumisrakennukset
opetusrakennukset
teollisuusrakennukset
varastorakennukset
palo- ja pelastustoimen rakennukset
muut rakennukset.

Rakennusluokitus on esitetty Tilastokeskuksen käsikirjassa Rakennusluokitus 1994.

Kaikkia rakennusluokituksen luokkia ei ole luettu mukaan Tilastokeskuksen rakennuskantaan.

Rakennus

Rakennuksella tarkoitetaan erillistä, sijaintipaikalleen kiinteästi rakennettua tai pystytettyä, omalla sisäänkäynnillä varustettua rakennelmaa, joka sisältää eri toimintoihin tarkoitettua katettua ja yleensä ulkoseinien tai muista rakennelmista (rakennuksista) erottavien seinien rajoittamaa tilaa.

Kallioluolat tai muut maanalaiset tilat, joiden pääasiallisena sisäpintana on kallioseinä tai vastaava ja/tai jotka eivät sisällä varsinaisten talorakennusten sisärakenteisiin verrattavia rakenteita, esimerkiksi maanalaiset öljysäiliöt, eivät ole rakennuksia.

Rakennuksiksi ei lueta myöskään kevytrakenteisia katoksia, kioskeja yms., jotka eivät sisällä umpinaisin seinin erotettuja tiloja, eikä siirrettävissä olevia matkailuvaunuja, laivoja yms.

Tilastokeskuksen rakennuskantatilastoon eivät kuulu

kesämökit
nestevarastorakennukset
yksinomaan maataloustuotannossa käytettävät rakennukset
asuinrakennusten saunarakennukset
asuinrakennusten talousrakennukset
kokonaisuudessaan ulkovaltojen lähetystöjen hallinnassa olevat rakennukset
puolustusvoimien rakennukset
väestösuojat

paitsi silloin, kun em. rakennukset ovat asuttuja tai niissä on toimitiloja.

Rakennuskantatiedot on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.

Rakennusaine

Rakennusaineella tarkoitetaan sitä ainetta, josta rakennuksen kantavat pystyrakenteet on pääosin tehty. Luokitus on seuraava:

betoni, kevytbetoni
tiili
teräs
puu
muu, tuntematon.

Rakennusvuosi

Rakennusvuodella tarkoitetaan vuotta, jona rakennus valmistui käyttökuntoon. Jos rakennusvuosi on aikaisempi kuin 1980, on rakennusvuodeksi voitu ilmoittaa peruskorjausvuosi.

Rekisteröity parisuhde

Kahden samaa sukupuolta olevan 18 vuotta täyttäneen henkilön rekisteröity parisuhde

(laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950). Parisuhteen rekisteröi siviilivihkimisen toimittamiseen oikeutettu viranomainen. Rekisteröity parisuhde purkautuu, kun parisuhteen toinen osapuoli kuolee tai julistetaan kuolleeksi tai parisuhde puretaan tuomioistuimen päätöksellä.

Sijaintiosoite

Rakennuksen sijaintiosoite muodostuu kadun nimestä, katunumerosta mahdollisine tarkenteineen ja sijaintikunnasta.

Tilastokeskuksen rakennustiedot perustuvat Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmän (VTJ) rakennus- ja huoneistorekisteriin (RHR). Tässä rekisterissä suurimmalla osalla rakennuksista on katuosoite. Osalla rakennuksista, ml. asuinrakennukset, katuosoitteena on katunimen tilalla paikannimi tai postin jakeluun liittyvä tarkennus. Rakennuksella voi olla enintään neljä katusosoitetta. Tällaisia tapauksia ovat koko korttelin käsittävät rakennukset, jolloin rakennusta sivuaa neljä erinimistä katua. VTJ:ssä monikatuosoitteisen rakennuksen osoitteille on annettu järjestysnumero.

Sijaintitieto

Paikkatiedon sijaintitiedolla tarkoitetaan koordinaattien, osoitteen tai muun paikantavan tekijän avulla määriteltyä tietoa maantieteellisestä sijainnista. Sijaintitieto voi olla koordinaattien ja osoitteen lisäksi esim. paikannimi tai alueen nimi.

Vrt. paikkatieto

Siviilipalvelusmies

Siviilipalvelusmiehiksi määritellään henkilöt, jotka ovat olleet työ- ja elinkeinoministeriön mukaan siviilipalveluksessa tutkimusviikolla.

Siviilipalvelus perustuu perustuslaissa säädettyyn maanpuolustusvelvollisuuteen ja toisaalta uskonnon- ja omantunnonvapauteen. Asevelvollinen voi uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvista vakavista omantunnonsyistä hakeutua siviilipalvelukseen, jonka suorittaminen korvaa asevelvollisuuslain (1950/452) mukaisen palveluksen rauhan aikana.

Siviilipalveluksesta säädetään siviilipalveluslaissa (1991/1723) ja -asetuksessa (1991/1725).

Siviilisääty

Tieto siviilisäädystä saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä. On huomioitava, ettei avoliitto ole siviilisääty. Avoliitossa elää jokaisen siviilisäädyn edustajia, myös virallisesti edelleen naimisissa olevia.

Nykyiset avioerosäännökset eivät enää tunne asumuseron käsitettä. Vanhojen avioerosäännösten nojalla ennen 1.1.1988 asumuseroon tuomitut ja edelleen asumuserossa elävät on tilastoissa luettu naimisissa oleviin.

Samaa sukupuolta olevat parit ovat voineet 1.3.2002 lähtien myös Suomessa rekisteröidä parisuhteensa. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat on tietosuojasyistä kunnittaisissa taulukoissa luokiteltu yhteen naimisissa olevien kanssa, samoin rekisteröidystä parisuhteesta eronneet tai leskeksi jääneet eronneiden ja leskien kanssa.

Siviilisäätyluokitus on seuraava:

naimaton
naimisissa
eronnut
leski
rekisteröidyssä parisuhteessa
eronnut rekisteröidystä parisuhteesta
leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen.

Sosioekonominen asema

Luokitus perustuu tietoihin henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta sekä toimialasta.

Vuoden 2000 väestölaskennassa käytetään Tilastokeskuksen vuoden 1989 sosioekonomisen aseman luokitusta, joka on sovellettu vuoden 2001 ammattiluokitukseen.

Henkilöt on luokiteltu oman toimintansa perusteella lukuun ottamatta 0-15 -vuotiaita ja ryhmää "muut työvoimaan kuulumattomat" (lähinnä omaa kotitaloutta hoitavat), jotka ovat saaneet asuntokunnan viitehenkilön sosioekonomisen aseman. Laskennassa käytetyn sosioekonomisen aseman luokituksen pääryhmät ovat seuraavat:

yrittäjät
ylemmät toimihenkilöt
alemmat toimihenkilöt
työntekijät
opiskelijat
eläkeläiset
muut.

Sukupuoli

Tieto sukupuolesta on saatu Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä.

Syntymämaa

Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmään merkittävälle henkilölle merkitään syntymämaa, joka määräytyy sen mukaan, mikä on ollut äidin vakituinen kotimaa syntymähetkellä. Siten esimerkiksi ennen Viron itsenäistymistä syntyneillä virolaisilla maahanmuuttajilla syntymämaa on Neuvostoliitto. Samoin Suomen luovuttamilla alueilla syntyneiden syntymämaa on Suomi, vaikka alue ei enää kuulu Suomelle. Syntymämaa tulee syntymäajankohdan valtiorakenteen mukaisena.

Taajama-aste

Taajama-aste tarkoittaa taajamissa asuvien osuutta kunnan siitä väestöstä, jonka asuinpaikka on koordinaatein määriteltävissä. Ennen vuoden 2000 väestölaskentaa ja taajamarajausta taajama-aste laskettiin suhteuttamalla taajamissa asuva väki kunnan koko väkilukuun, joka sisälsi myös koordinaatittoman väestön (mm. asunnottomat ja laitosväestön ). Vuoden 2000 väestölaskennasta lähtien koordinaatillinen laitosväestö on luettu taajamaväestöön, jos laitos kuuluu taajamaan tai se muodostaa itse taajaman.

Taajama-aste ilmaistaan pilkulla eroteltuna desimaalilukuna.

Taajama-aste lasketaan vuosittain, tuolloin kyseessä olevan vuoden väki viedään viimeisimmän taajamarajauksen taajamiin.

Talotyyppi

Asunnot ryhmitellään talotyypin mukaan seuraavasti:

erilliset pientalot: 1-2 asunnon asuintalot, paritalot sekä pientaloihin verrattavat erilliset asuinrakennukset (esim. vakinaisesti asutut vapaa-ajan asunnot)
rivi- ja ketjutalot: asuinrakennukset, joissa on vähintään kolme yhteen kytkettyä pientaloa
asuinkerrostalot: vähintään kolmen asunnon talot, joissa ainakin kaksi asuntoa sijaitsee päällekkäin ja jotka eivät kuulu edellisiin luokkiin
muu rakennus: myös rakennukset, joiden talotyyppi on tuntematon.

Taloudellinen huoltosuhde

Väestörakennetta mitataan ns. taloudellisella huoltosuhteella, jossa lasketaan kuinka monta työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä työllistä kohti.

Tilastollinen kuntaryhmitys

Tilastokeskus on ottanut käyttöön tilastollisen kuntaryhmityksen vuodesta 1989 lähtien. Luokitus erottelee kuntia kaupunkimaisuuden ja maaseutumaisuuden mukaan . Kuntaryhmityksessä kunnat ryhmitellään taajamaväestön osuuden ja suurimman taajaman väkiluvun perusteella kolmeen luokkaan: kaupunkimaiset kunnat, taajaan asutut kunnat, maaseutumaiset kunnat.

Kaupunkimaisiin kuntiin luetaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 90 % asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.

Taajaan asuttuja kuntia ovat puolestaan ne kunnat, joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on vähintään 4 000, mutta alle 15 000.

Maaseutumaisiin kuntiin kuuluvat ne kunnat, joiden väestöstä alle 60 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 15 000 sekä ne kunnat joiden väestöstä vähintään 60 %, mutta alle 90 % asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000.

Luettelo kunnista, kuntamuodoista ja niissä tapahtuneista muutoksista sisältyy Tilastokeskuksen Kunnat ja kuntapohjaiset aluejaot -julkaisuun.

Tilastollinen taajama

Tilastolliseksi taajamaksi määritellään kaikki vähintään 200 asukkaan rakennusryhmät, joissa rakennusten välinen etäisyys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Taajamien rajauksissa otetaan huomioon asuinrakennusten lisäksi mm. liike-, toimisto- ym. työpaikkoina käytettävät rakennukset. Hallinnollisilla aluejaoilla ei ole vaikutusta taajamien muodostamiseen.

Tilastollisesta taajamasta käytetään myös nimitystä 'taajama' Tilastokeskuksen tuottamien aineistojen yhteydessä.

Tutkinto

Väestön koulutusrakenne, Sijoittuminen koulutuksen jälkeen ja Opintojen kulku -tilastoissa tutkinnon suorittaneet ovat tilastovuoden loppuun mennessä ylioppilastutkinnon, kansainvälisen ylioppilastutkinnon (IB-, Reifeprüfung- tai Gymnasie-examen-tutkinnon), ammatillisen tutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon tai yliopistotutkinnon suorittaneita. Tutkinnon suorittaneisiin luetaan myös Puolustusvoimissa, rajavartiolaitoksessa sekä ulkomailla tutkinnon suorittaneet. Tilastoihin henkilöille on valittu yksi tutkinto: koulutusasteeltaan korkein/viimeksi suoritettu ammatillinen tutkinto.

Koulutustiedot on saatu Tilastokeskuksen tutkintorekisteristä. Rekisteriin tutkintotiedot on voitu viedä vain niille henkilöille, joilla on suomalainen henkilötunnus. Tästä syystä tutkintorekisteristä puuttuvat henkilötunnusta vailla olevien henkilöiden (esim. monien ulkomaalaisten) tutkintotiedot.

Työikäinen väestö

Työikäiseen väestöön kuuluvat kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt.

Työllinen

Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin.

Työnantajasektori

Työnantajasektoriluokitus (juridinen muoto) kuvaa työpaikan omistajuutta ja yritysmuotoa. Sen avulla voidaan tehdä jako mm. julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Käytetty luokitus on seuraava:

Julkinen sektori (valtio, kunta)
Valtioenemmistöiset oy:t
Yksityinen sektori
Muu tai tuntematon

Tieto työnantajasektorista perustuu Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin tietoihin yritysten omistajatyypistä ja oikeudellisesta muodosta. Näihin liittyvät luokitukset on esitetty julkaisussa "Sektoriluokitus".

Työpaikkaomavaraisuus

Työpaikkaomavaraisuus ilmaisee alueella työssäkäyvien ja alueella asuvan työllisen työvoiman määrän välisen suhteen. Jos työpaikkaomavaraisuus on yli 100 %, on alueen työpaikkojen lukumäärä suurempi kuin alueella asuvan työllisen työvoiman lukumäärä. Jos taas työpaikkaomavaraisuus on alle 100 %, on tilanne päinvastainen.

Työssäkäyntialue

Työssäkäyntialue muodostuu keskuskunnasta ja siihen vähintään 10 %:n osuudella pendelöivistä kunnista. Työssäkäyntialue nimetään keskuskunnan mukaan ja sille annetaan kaksinumeroinen koodi. Työssäkäyntialueeseen kuulumaton kunta merkitään koodilla 00.

Työssäolokuukaudet

Työssäolokuukausilla tarkoitetaan henkilön yhteenlaskettua työkuukausien määrää vuoden aikana. Tiedot työssäolokuukausista perustuvat eri rekistereihin.

Työttömyyskuukaudet

Työttömyyskuukausilla tarkoitetaan henkilön työttömyyskuukausien yhteismäärää vuoden aikana. Tiedot työttömyydestä on saatu työministeriön työnhakijarekisteristä.

Työtön

Työttömään työvoimaan luetaan vuoden viimeisenä työpäivänä työttömänä olleet 15-74 -vuotiaat henkilöt. Tieto työttömyydestä on saatu työministeriön työnhakijarekisteristä.

Työvoima

Työvoimaan luetaan kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella.

Uusperhe

Uusperheessä on alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi. Perheen kaikki lapset eivät ole puolisoiden yhteisiä.

Valtionveronalaiset tulot

Tiedot perustuvat verohallituksen verotietokannan valtionveronalaisia tuloja koskeviin tietoihin. Valtionveronalaisiksi tuloiksi on katsottu tulot, joiden suuruus on vähintään 2 euroa.

Keskituloilla tarkoitetaan tuloja laskettuna tulonsaajaa kohti. Mediaanitulot antavat yleensä paremman kuvan tietyn ryhmän tulotasosta. Mediaanitulot ilmoittavat sen tulomäärän, joka jakaa tulonsaajat kahteen yhtä suureen joukkoon. Puolella tulonsaajista on mediaanituloja pienemmät ja puolella vastaavasti suuremmat tulot.

Nettotuloilla tarkoitetaan tuloja, jotka saadaan vähentämällä valtionveronalaisista tuloista verot (tulovero, varallisuusvero, veronkorotus, kunnallisvero, kirkollisvero, kansaneläkevakuutusmaksu, sairausvakuutusmaksu ja metsänhoitomaksut).

Valtionveronalaiset tulot jaetaan tulolähteen mukaan seuraaviin ryhmiin:

1) palkkatulot:

ennakonkannonalaiset palkkatulot, merityötulo, työnantajan maksamat kustannusten korvaukset, rakennusalan lomapalkka, reserviläispalkka, Suomessa verotettu ulkomaan tulo, hankintatyön arvo metsätaloudessa, hankintatyön arvo yhtymästä sekä lunastukset, palvelurahat yms. ennakonkannon alaiset tulot

2) yrittäjätulot:

maatilatalouden ansio- ja pääomatulot, elinkeinotoiminnan ansio- ja pääomatulot sekä tulot yhtymästä

3) muut valtionveronalaiset tulot:

muut ansiotulot, eläketulot, työttömyysturvaetuudet sekä muut sosiaaliturvaetuudet.

Henkilön ansiotulot muodostuvat yrittäjä- ja palkkatuloista. Valtionveronalaisia tuloja eivät ole mm. julkisyhteisöiltä saadut stipendit ja apurahat, ulkomailta saadut palkkatulot, jos työskentely ulkomailla on kestänyt vähintään puoli vuotta, osa julkiselta sektorilta saaduista sosiaaliturvaetuuksista sekä verovapaat korkotulot.

Selvitys eri tulotyypeistä sisältyy Tilastokeskuksen vuosittain ilmestyvään julkaisuun Tulo- ja varallisuustilasto.

Vanhusasuntokunta

Vanhusasuntokunta on asuntokunta, jossa on vähintään yksi 65 vuotta täyttänyt henkilö.

Varusmies

Varusmiehiksi määritellään henkilöt, jotka ovat pääesikunnan mukaan olleet varusmiespalveluksessa vuoden viimeisellä viikolla. Varusmiehiksi ei katsota laskentaviikolla kertausharjoituksissa olleita henkilöitä.

Varusteet

Tiedot asuntojen ja rakennusten varusteista ovat peräisin Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmän rakennus- ja huoneistotiedoista.

Asunnon varusteet:

viemäri
vesijohto
WC
lämminvesi
peseytymistilat (asunnossa on joko suihku, kylpyhuone tai sauna)
huoneistokohtainen sauna
keskus- tai sähkölämmitys.

Tietoja asunnon varusteista on käytetty asunnon varustetason määrittelyssä.

Rakennuksen varusteet:

sähkö
viemäri
vesijohto
lämminvesi
hissi
talosauna
uima-allas
koneellinen ilmastointi
väestösuoja.

Varustetaso

Vuodesta 2005 alkaen on asunnon varustetasoa kuvattu kahdella luokalla:

hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC,

peseytymistilat (joko suihku/ kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai

sähkölämmitys

varustetaso muu tai tuntematon.

Aikaisempina vuosina asunnon varustetaso on luokiteltu kolmeen luokkaan:

hyvin varustettu asunto: asunnossa on vesijohto, viemäri, lämminvesi, WC, peseytymistilat (joko suihku/ kylpyhuone tai huoneistokohtainen sauna) ja keskus- tai sähkölämmitys
puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu vain peseytymistilat ja/tai keskuslämmitys (tai sähkölämmitys)
erittäin puutteellisesti varustettu asunto: asunnosta puuttuu jokin seuraavista varusteista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC.

Verkostoliittymä

Rakennuksen verkostoliittymät ovat

viemäri
vesijohto
sähkö
maakaasu.

Viitehenkilö

Asuntokunnille ja perheille on määritelty viitehenkilö. Viitehenkilöllä tarkoitetaan asuntokunnan suurituloisinta henkilöä. Tulotietoina on käytetty tilastointivuoden valtionveronalaisia tuloja. Mikäli suurituloisin on alle 25-vuotias lapsen asemassa oleva, häntä ei määritellä asuntokunnan viitehenkilöksi. Tällöin viitehenkilön määrittelyssä käytetään tulotietojen lisäksi ikätietoja. Mikäli asuntokunnassa ei kenelläkään ole valtionveronalaisia tuloja, viitehenkilö määritellään ikätietojen perusteella.

Viitehenkilön tietoja käytetään esim. silloin, kun halutaan määritellä koko väestölle sosioekonominen asema tai toimiala.

Väestö

Maassa asuva väestö ajankohdalta 31.12. saadaan Väestörekisterikeskuksen ylläpitämästä väestötietojärjestelmästä. Vuoden 1993 aineistosta lähtien Tilastokeskuksella on ollut Väestörekisterikeskuksen kanssa sama "tilastohetki", vuodenvaihde keskiyöllä, minkä seurauksena väkiluku on ollut sama käsitteestä riippumatta.

Väestön koulutusrakenne

Väestön koulutusrakenne kuvaa 15 vuotta täyttäneen väestön jakautumista perusasteen, keskiasteen ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneisiin. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet jaetaan tarkemmin alimman korkea-asteen, alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen suorittaneisiin.

Väkiluku

Tieto kunnassa vakinaisesti asuvasta väestöstä vuoden lopussa (31.12.) saadaan Väestörekisterikeskuksen väestötietojärjestelmästä. Väestöllä tarkoitetaan kunnassa vakinaisesti asuvaa väestöä. Ne henkilöt, joilla väestötietojärjestelmän mukaan oli kotipaikka Suomessa vuoden lopussa, kuuluvat väestöön kansalaisuudestaan riippumatta; samoin ne Suomen kansalaiset, jotka asuvat tilapäisesti ulkomailla.

Yhtenäiskoordinaatti

Suomen valtakunnallisten kartastotöiden ja tasokoordinaattien määrittämisessä perustana toimii kansallinen kartastokoordinaattijärjestelmä, josta käytetään lyhennystä KKJ. Tämä kartastokoordinaattijärjestelmä perustuu Gauss-Krügerin projektioon. KKJ:n mukaiset koordinaatit voidaan määrittää ja esittää joko peruskoordinaatistossa tai yhtenäiskoordinaatistossa (YKJ). Yhtenäiskoordinaatistossa olevista koordinaateista käytetään nimitystä yhtenäiskoordinaattti.

Kansallisessa kartastokoordinaattijärjestelmässä Suomen valtakunnan alue on jaettu kuuteen kolme astetta leveään projektiovyöhykkeeseen eli kaistaan. Käytännössä kaistoja on neljä, koska uloimmat kaistat sijoittuvat aivan valtakunnan itä- ja länsirajoille. Neljän kaistan keskimeridiaanit ovat 21, 24, 27 ja 30 astetta itäistä pituutta. Projektiokaistat ovat leveimmillään Etelä-Suomessa ja kapenevat pohjoista kohti. Kohteen sijainnin itäkoordinaatti määräytyy sen etäisyydestä keskimeridiaaniin. Pohjoiskoordinaatti muodostuu etäisyydestä päiväntasaajaan.

Peruskoordinaatistossa sijainti kuvataan kaistojen mukaisissa projektioissa ns. kaistakoordinaatteina. Yhtenäiskoordinaatisto poikkeaa peruskoordinaatistosta siten, että siinä Suomi on kuvattu neljän kaistan sijasta yhtenä leveänä kaistana. Tämän kaistan keskimeridiaani on 27 astetta, joka on sama kuin peruskoordinaatiston kolmas kaista. Yhtenäiskoordinaatistoa käytetään, kun tarkastellaan koko Suomea tai peruskoordinaatiston kaistat ylittäviä alueita.

Tilastokeskuksen paikkatietoaineistojen koordinaatistona käytetään yleensä yhtenäiskoordinaatistoa ellei muuta ole ilmoitettu.

Yrittäjä

Yrittäjiksi määritellään 18-74 -vuotiaat henkilöt, joilla on vuoden viimeisellä viikolla voimassa oleva yrittäjäeläkevakuutus ja jotka eivät ole työttömiä vuoden viimeisenä työpäivänä eivätkä varusmiehiä tai siviilipalvelusmiehiä vuoden viimeisellä viikolla. Mikäli henkilöllä on yrittäjäeläkevakuutuksen lisäksi samanaikaisesti voimassa oleva työsuhde, edellytetään, että yrittäjätulot ovat suuremmat kuin palkkatulot. Yrittäjiksi määritellään lisäksi henkilöt, joilla yrittäjätulot ylittävät määritellyn tulorajan, edellyttäen, että he eivät ole eläkkeellä tutkimusviikolla. Tuloraja määritellään vuosittain päättelyiden yhteydessä käyttäen hyväksi työvoimatutkimuksen yrittäjiä koskevia tietoja.

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestölaskennat [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.2.2012].
Saantitapa: http://www.tilastokeskus.fi/til/vaelaskp/kas.html.