1. Tuloerot kasvoivat myös vuonna 2011

Osinkotulojen kasvu lisäsi tuloeroja

Tuloerot jatkoivat kasvuaan myös vuonna 2011, jolloin tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen arvo oli 28,5. Tämä on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja 0,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2009 (taulukko 1). Tämä on kuitenkin vielä selvästi vähemmän kun vuonna 2007, jolloin tuloerot ovat olleet toistaiseksi suurimmillaan. Vuonna 2007 Gini-kertoimen arvo oli 29,5. Gini-kerroin voi vaihdella nollan ja sadan välillä. Mitä suuremman arvon kerroin saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat väestön keskuudessa jakautuneet.

Tuloerojen kasvu vuonna 2011 voidaan havaita myös siitä, että tulojen kasvu oli suurinta suurituloisimmassa tulokymmenyksessä väestöä. Suurituloisin tulokymmenys sai kokonaistulopotista 23,6 prosenttia, mikä on 0,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2010. Vuoden 2007 huippuarvosta (24,7 %) jäätiin kuitenkin vuonna 2011 vielä selvästi. Suurituloisimman kymmenyksen tulo-osuuden kasvu selittyy pitkälti kaikista suurituloisimman prosentin, eli noin 52 000 henkilön tulo-osuuden kasvulla. Tämä väestöryhmä sai vuonna 2011 jaettavana olevasta kokonaistulopotista 6,2 prosenttia, mikä on 0,4 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2010. Vuonna 2007 tämä osuus oli suurempi, 7,2 prosenttia.

Pienituloisimman tulokymmenyksen saama tulo-osuus väheni vuonna 2011 edellisvuodesta prosentin kymmenyksellä ollen 3,5 prosenttia. Vielä 1990-luvun puolivälissä tämä osuus oli prosenttiyksikön suurempi.

Muissa tulokymmenyksissä tulo-osuudet pysyivät vuonna 2011 jotakuinkin edellisvuoden tasolla. Vuodesta 1995 tulo-osuuksia ovat menettäneet pienituloisimman tulokymmenyksen lisäksi myös tulokymmenykset 2–7. Suurituloisin tulokymmenys on kasvattanut tulo-osuuttaan 3,9 prosenttiyksiköllä vuosina 1995–2011. Samalla aikaperiodilla on kaikista hyvätuloisimmassa prosentissa väestöä tulo-osuus lisääntynyt 2,2 prosenttiyksiköllä.

Taulukko 1. Tulonsaajakymmenysten tulo-osuudet (%) ja tulonjakoindikaattorit vuosina 1995–2011

  Vuosi
  1995 2000 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010–2011, % -yksikköä Muutos 1995–2011, % -yksikköä
I (pienituloisin 10 %) 4,6 3,9 3,9 3,8 3,7 3,7 3,6 3,6 3,6 3,6 3,5 – 0,1 – 1,1
II 6,3 5,5 5,6 5,4 5,4 5,3 5,2 5,3 5,4 5,3 5,3 0,0 – 1,0
III 7,2 6,4 6,5 6,4 6,4 6,3 6,2 6,4 6,5 6,4 6,4 0,0 – 0,8
IV 8,0 7,3 7,5 7,4 7,4 7,3 7,3 7,4 7,5 7,4 7,4 0,0 – 0,6
V 8,8 8,2 8,4 8,3 8,4 8,3 8,2 8,4 8,5 8,4 8,4 0,0 – 0,4
VI 9,6 9,2 9,4 9,3 9,3 9,3 9,2 9,4 9,5 9,4 9,3 – 0,1 – 0,3
VII 10,6 10,2 10,4 10,4 10,4 10,4 10,3 10,5 10,6 10,5 10,4 – 0,1 – 0,2
VIII 11,7 11,4 11,7 11,7 11,8 11,7 11,6 11,8 11,9 11,8 11,8 0,0 0,1
IX 13,4 13,4 13,7 13,7 13,8 13,7 13,7 13,8 14,0 13,9 13,8 – 0,1 0,4
X (suurituloisin 10 %) 19,7 24,5 22,9 23,7 23,5 23,9 24,7 23,5 22,6 23,3 23,6 0,3 3,9
I-X yhteensä 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100    
Suurituloisin 1 % (F99-F100) 4,0 7,7 6,0 6,7 6,2 6,7 7,2 6,3 5,3 5,8 6,2 0,4 2,2
Gini-kerroin 22,2 28,4 27,2 28,2 28,1 28,7 29,5 28,4 27,6 28,2 28,5 0,3 6,3

Taulukon 1 tunnusluvut on laskettu henkilöaineistosta (=asuntoväestö), jossa asuntokunnan jokaisen henkilön tulona on oman asuntokunnan ekvivalentti tulo. Ekvivalentti tulo on muodostettu siten, että asuntokunnan käytettävissä oleva rahatulo on jaettu asuntokunnan kulutusyksikköluvulla. Tulonjakotilastoissa käytetään Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa asuntokunnan ensimmäinen aikuinen saa painon 1. Muut yli 13-vuotiaat henkilöt saavat painon 0,5 ja lapset (0–13-vuotiaat) saavat painon 0,3. Tulokymmenykset on muodostettu siten, että jokaiseen tulokymmenykseen sijoittuu 10 prosenttia henkilöistä.

Tässä julkistuksessa käytetty tulonjaon kokonaistilaston aikasarja ulottuu 1990-luvun puoliväliin. Etenkin vuosina 1995–2000 tuloerojen kasvu oli yhtäjaksoista ja voimakasta. 2000–luvulla tuloerot ovat vaihdelleet, mutta yleistrendi on ollut kasvava. Toistaiseksi suurimmillaan tuloerot ovat olleet vuonna 2007. Tuloerojen kasvu on pääasiassa johtunut epätasaisesti jakautuneiden myyntivoittojen ja osinkotulojen määrän voimakkaasta kasvusta. Myös tuloerojen heilahtelut 2000-luvulla ovat pääasiassa johtuneet juuri myyntivoittojen ja osinkotulojen määrien vuosittaisista vaihteluista. Vuonna 2011 asuntokunnat saivat osinkotuloja keskimäärin noin 10 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myyntivoitoissa vastaava lisäys oli noin 4 prosenttia.

Viime vuosina tulojen muutoksiin eniten vaikuttaneiden tuloerien – myyntivoittojen ja osinkotulojen – vaikutuksia käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen on tarkasteltu tarkemmin kuviossa 1. Kuviosta voi hyvin havaita, että myyntivoitot ovat etenkin vuosina 2000 ja 2007 olleet kasvattamassa tuloeroja merkittävästi: Niiden vaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen oli bruttona (ennen myyntivoitoista maksettujen verojen vähentämistä) noin viisi prosenttiyksikköä. Kuviosta voi myös havaita sen, että myyntivoittojen tuloeroja lisäävä vaikutus on vuoden 2009 notkahduksen jälkeen jonkin verran lisääntynyt.

Osinkotuloissa vuosittaiset vaihtelut eivät ole olleet yhtä voimakkaita, huippuvuodet osuvat vuosiin 2002 ja 2004. Kuviosta voidaan kuitenkin hyvin havaita, että osinkotulojen tuloeroja lisäävä vaikutus on viime vuosina lisääntynyt niin, että vuonna 2011 osinkotulojen tuloeroja lisäävä vaikutus oli noussut lähelle vuosien 2003–2004 huipputasoa.

Kuvio 1. Osinkotulojen ja myyntivoittojen bruttovaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen vuosina 1995–2011, %-yksikköä.

Kuvio 1. Osinkotulojen ja myyntivoittojen bruttovaikutus käytettävissä olevien rahatulojen Gini-kertoimeen vuosina 1995–2011, %-yksikköä.

Lähde: Tulonjaon kokonaistilasto, Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Ruotsalainen 09 1734 2610, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Harala Riitta


Päivitetty 14.12.2012

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjaon kokonaistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-3279. 2011, 1. Tuloerot kasvoivat myös vuonna 2011 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.12.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjkt/2011/tjkt_2011_2012-12-14_kat_001_fi.html