Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Velat kasvoivat kaksi prosenttia

Vuonna 2016 oli velallisia asuntokuntia 1 392 300 ja niillä velkaa kaikkiaan 117,8 miljardia euroa. Velat kasvoivat edellisvuodesta reaalisesti 2,2 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat 1,5 ja elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velat 2,7 prosenttia. Eniten, 4,7 prosenttia edellisvuodesta, kasvoivat muut velat, joita ovat esimerkiksi kulutukseen tai suurehkoihin hankintoihin kuten autoa tai loma-asuntoa varten otetut velat sekä opintovelat. 1)

Velallisia asuntokuntia oli hieman yli puolet eli 52 prosenttia kaikista asuntokunnista. Asuntovelallisia asuntokuntia oli kolmannes kaikista eli 879 500 asuntokuntaa. Veloista 85,5 miljardia euroa eli 73 prosenttia oli asuntovelkoja. Keskimäärin asuntovelallisilla oli asuntovelkaa 97 220 euroa, mikä oli 1,2 prosenttia edellisvuotista enemmän.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 80 200 asuntokunnalla kaikkiaan 7,2 miljardia euroa. Keskimäärin asuntokunnilla oli elinkeinotoiminnan tai tulonhankinnan velkaa 89 760 euroa, mikä oli 2,3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Muuta velkaa oli 965 600 asuntokunnalla yhteensä 25,1 miljardia euroa. Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 25 980 euroa. Ne kasvoivat edellisvuodesta 7,5 prosenttia.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Viime vuosikymmenellä kotitaloudet velkaantuivat nopeasti ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi vuosikymmenen loppupuolelle asti. Asuntokuntien kaikki velat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2016 reaalisesti 112 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana eniten, 139 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat erityisesti viime vuosikymmenen keskivaiheilla, jolloin ne kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut ja viime vuosina ovat muut velat kasvaneet asuntovelkoja nopeammin. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velkoja asuntokunnilla oli vuonna 2016 reaalisesti 60 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002. Muut velat mukaan lukien opintovelat kasvoivat samana aikana 85 prosenttia. Velkakehityksen tarkastelua kuitenkin vaikeuttavat verotuskäytännön muutokset viime vuosina. 2)

Asuntokuntien korkomenot pienenivät edelleen velkojen kasvusta huolimatta. Vuonna 2016 asuntokunnat maksoivat korkoja 1,7 miljardia euroa, mikä oli kymmenen prosenttia edellisvuotista vähemmän. Vuoteen 2002 verrattuna asuntokuntien korkomenot olivat reaalisesti 40 prosenttia pienemmät, vaikka niiden velat ovat tänä aikana yli kaksinkertaistuneet. Suurimmillaan korkomenot olivat vuosina 2008, jolloin asuntokunnat maksoivat korkoja vuoden 2016 rahassa 5,2 miljardia euroa.

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Keskimäärin korkomenot olivat 1 190 euroa velallista asuntokuntaa kohti vuonna 2016, kun ne edellisvuonna olivat 1 320 euroa. Asuntovelalliset asuntokunnat maksoivat asuntoveloistaan korkoja keskimäärin 1 090 euroa, mikä oli 14 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Velallisista asuntokunnista 62 prosenttia eli 860 900 asuntokuntaa maksoi korkoja korkeintaan 1 000 euroa ja kolme prosenttia eli 36 600 asuntokuntaa yli 5 000 euroa. Vuonna 2008 asuntokuntia, joiden korkomenot olivat nykyrahassa vähintään 5 000 euroa, oli yli kymmenen kertaa enemmän, 384 500 asuntokuntaa eli 26 prosenttia velallista asuntokunnista.

Lapsiperheillä usein asuntovelkaa

Asuntovelat vaikuttavat eniten kotitalouksien velkaantumiseen. Asuntovelat ovat usein suuria ja niitä maksetaan pitkään, joten selvästi suurin osuus kotitalouksien lainakannasta on asuntovelkoja. Kahdella kolmesta asuntokunnista ei kuitenkin ole asuntovelkaa ja suuret asuntovelat ovat tyypillisiä lähinnä tietyissä elinvaiheissa oleville perheille. Alueittainkin asuntovelkojen määrät vaihtelevat melko paljon.

Useimmin asuntovelallisia olivat kahden huoltajan lapsiperheet. Asuntokunnista, joissa oli vähintään kaksi aikuista sekä lapsia, oli 71 prosenttia asuntovelallisia vuonna 2016. Lapsiperheiden asuntovelat olivat suurempia kuin lapsettomien asuntokuntien. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli asuntovelkaa keskimäärin 130 790 euroa (Taulukko 1). Kahden huoltajan lapsiperheillä oli muita asuntokuntia useammin muutakin kuin asuntovelkaa. Yksinhuoltajatalouksilla asuntovelkaa oli suhteellisen harvoin, mutta ne olivat kohtalaisen suuria. Yhden aikuisen sekä vähintään yhden lapsen muodostamista asuntokunnista oli asuntovelallisia 38 prosenttia ja heillä asuntovelkaa keskimäärin 88 660 euroa.

Lapsettomilla asuntokunnilla asuntovelkaa oli vähemmän, mutta niilläkin suuret velat olivat yleisimpiä nuorilla. Yhden hengen asuntokunnista harvemmalla kuin joka viidennellä oli asuntovelkaa, mutta lapsettomien asuntokuntien velkaantuneisuus vaihteli huomattavasti iän mukaan. Asuntovelallisia yksinasuvista olivat useimmin 35–44-vuotiaat, joista 37 prosentilla oli asuntovelkaa. Kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla asuntovelkaa oli useammin kuin yhden hengen asuntokunnilla, kaikkiaan 30 prosentilla asuntokunnista. Sellaisistakin useimmin velkaa oli 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, joista asuntovelkaisia oli 60 prosenttia. Kaikilla kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 83 590 ja yhden hengen asuntokunnilla 65 980 euroa.

Taulukko 1. Asuntokuntien luku ja velat vuonna 2016

Perhetyyppi ja ikä Velallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Velat keskimäärin, € Asuntovelallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä 1 392 264 53 84 602 879 531 33 97 215
1 hengen talous 402 247 36 46 757 207 915 18 65 979
- 24 52 122 47 15 011 5 646 5 84 043
25 - 34 93 147 57 48 125 40 379 25 88 449
35 - 44 57 685 53 71 452 40 308 37 83 265
45 - 54 63 409 45 63 950 44 114 31 67 811
55 - 64 70 070 36 46 237 43 472 22 48 890
65 - 65 814 16 32 308 33 996 8 35 272
2 aikuista, ei lapsia 438 545 53 71 559 247 335 30 83 591
- 24 35 632 69 25 653 5 240 10 108 105
25 - 34 83 573 82 87 993 45 149 44 133 179
35 - 44 38 662 78 116 053 29 816 60 121 940
45 - 54 72 639 71 87 202 51 768 51 82 165
55 - 64 118 264 57 65 864 70 145 34 59 260
65 - 89 775 29 50 165 45 217 15 45 326
1 aikuinen + väh. 1 lapsi 62 650 59 67 968 40 125 38 88 659
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi 384 688 85 138 527 321 195 71 130 785
Muu asuntokunta 104 134 72 96 521 62 961 43 88 078

Velallisista asuntokunnista neljänneksellä eli 328 800 asuntokunnalla oli velkaa alle 10 000 euroa. Yli 100 000 euroa velkaa oli 440 570 ja yli 200 000 euroa 142 930 asuntokunnalla. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli viisi prosenttia kaikista ja kymmenen prosenttia velallisista asuntokunnista. Vuonna 2002 yhtä paljon velkaa oli prosentilla kaikista ja 1,7 prosentilla velallisista asuntokunnista, kun vuoden 2002 velat mitataan vuoden 2016 rahassa.

Suuret velat olivat yleisiä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli niiden asuntokuntien joukossa, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias. Sen ikäisistä velallisista asuntokunnista 18 prosentilla eli 55 730 asuntokunnalla oli velkaa vähintään 200 000 euroa (Taulukko 2). Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Taulukko 2. Asuntokunnat joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa 2016

Viitehenkilön ikä Velallisia asuntokuntia Osuus asuntokunnista, % Velat vähintään 100 000 € Osuus velallisista, % Velat vähintään 200 000 € Osuus velallisista, %
Ikäluokat yhteensä 1 392 264 52 440 565 32 142 932 10
-24 100 431 55 7 430 7 1 185 1
25 - 34 290 724 71 112 055 39 33 909 12
35 - 44 302 419 75 156 093 52 55 730 18
45 - 54 294 525 66 101 579 35 32 823 11
55 - 64 237 039 51 45 647 19 13 867 6
65 - 167 126 23 17 761 11 5 418 3

Asuntovelallisista asuntokunnista 40 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa ja kymmenellä prosentilla vähintään 200 000 euroa. Suuret asuntovelat olivat tavallisia silloin, kun asuntokunnassa oli kaksi aikuista. Useimmin suuria asuntovelkoja oli niillä kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista asuntovelallisista asuntokunnista oli 58 prosentilla vähintään 100 000 ja 18 prosentilla vähintään 200 000 euroa asuntovelkaa (Liitetaulukko 1). Lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias, oli 21 prosentilla eli 31 000 asuntokunnalla asuntovelkaa vähintään 200 000 euroa. Usein suuria asuntovelkoja oli myös kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias.

Alueittain suuret asuntovelat olivat yleisimpiä Etelä-Suomen asuntokunnilla. Pääkaupunkiseudun asuntovelallisista asuntokunnista 54 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa ja 21 prosentilla yli 200 000 euroa. Suhteessa lähes yhtä usein suuria asuntovelkoja oli Ahvenanmaan asuntovelallisilla. Muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisista 14 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 200 000 euroa. Muualla maassa suuret asuntovelat olivat harvinaisempia, yli 100 000 euroa asuntovelkaa siellä oli noin kolmanneksella ja yli 200 000 euroa 6–8 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista.

Asuntokuntien velkojen nopein kasvu taittunut

Velkojen rasittavuutta mitataan usein suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Velkaantumistilastosta velkaantumisasteet on mahdollista laskea kaikille asuntokunnille tai esimerkiksi velallisille tai asuntovelallisille asuntokunnille.

Asuntokuntien velkaantumisvauhti oli viime vuosikymmenellä nopea, mutta viime vuosina velkaantuminen on selvästi hidastunut. Vuodesta 2002 vuoteen 2016 kasvoivat asuntokuntien velat reaalisesti 112 prosenttia, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana 32 prosenttia. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 113 prosenttia vuonna 2016, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia. Vuosina 2002–2010 velkaantumisaste kasvoi 70 prosentista 110 prosenttiin, mutta sen jälkeen enää kolme prosenttiyksikköä 113 prosenttiin vuonna 2016 (Taulukko 3). Vuonna 2016 asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,2 ja käytettävissä olevat rahatulot 1,2 prosenttia.

Taulukko 3. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002-2016, %

Viitehenkilön ikä 2002 2007 2010 2012 2013 2014 2015 2016
Ikäluokat yhteensä 70 101 110 111 110 111 112 113
–24 58 91 80 76 71 68 65 64
25–34 125 189 195 192 187 182 180 177
35–44 104 155 175 181 181 185 187 188
45–54 64 94 110 115 117 120 124 126
55–64 38 54 63 67 68 70 72 75
65– 12 18 23 27 28 30 32 34

Velkaisimpia olivat nuorten tai keski-ikäisten asuntokunnat. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 188 prosenttia. Seuraavaksi korkeimmat velkaantumisasteet, 177 prosenttia, olivat niillä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat selvästi muita pienempiä. Yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 34 prosenttia vuosituloista. Tällä vuosikymmenellä velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 35-vuotiaiden asuntokunnilla, sen sijaan alle 35-vuotiaiden asuntokuntien velkaantumisasteet ovat pienentyneet.

Nuorilla asuntovelallisilla usein paljon velkaa

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 271 100 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevat vuositulot. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli puolet. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 66 600 vuonna 2016. Velallisista asuntokunnista heidän osuutensa oli viisi prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Useimmiten paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias. Velallisista lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25-34-vuotias oli 41 prosentilla velkaa kolme kertaa ja kahdeksalla prosentilla viisi kertaa vuositulojen verran. Suuret velat olivat yleisiä muunkin tyyppisillä asuntokunnilla silloin, kun niiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias.

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan 2016

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan 2016

Asuntovelallisten velkaantumisasteet olivat selvästi suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla, 220 prosenttia. Asuntovelallisten asuntokuntien velat suhteessa tuloihin olivat sitä suuremmat, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Alle 35-vuotiailla asuntovelallisilla velkaa oli yli kolme kertaa vuositulot, mutta vielä yli 55-vuotiaillakin asuntovelallisilla oli velkaa noin puolitoista kertaa vuositulot. (Taulukko 4).

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002-2016, %

Viitehenkilön ikä 2002 2007 2010 2012 2013 2014 2015 2016
Ikäluokat yhteensä 152 203 216 216 215 217 219 220
-24 236 321 323 322 317 317 314 315
25 - 34 213 287 300 300 299 299 302 304
35 - 44 157 216 236 240 239 245 248 251
45 - 54 116 159 177 180 182 185 188 190
55 - 64 104 132 144 148 149 151 152 155
65 - 95 124 134 137 138 139 142 146

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 254 000. Niin paljon velkaa oli siten 29 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Yksinasuvista asuntovelallisista 35 prosentilla, yksinhuoltajista 42 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 32 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Niin paljon velkaa oli sitä useammin, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnista joka toisella oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran. Seitsemällä prosentilla asuntovelallisista eli 59 300 asuntokunnalla oli velkaa yli viisi kertaa vuositulojen verran. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista niillä oli 14 prosenttia.

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, oli vuonna 2016 kolme kertaa niin paljon kuin vuonna 2002. Viime vuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä pienentynyt (Kuvio 4).

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan 2002–2016

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan 2002–2016

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla. Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 41 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 36 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 34 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Etelä-Suomessa ja Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran. Lähes yhtä pieni osuus, 28 prosenttia, oli Etelä-Suomen asuntovelallisista asuntokunnista sellaisia, joilla oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 6. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste suuralueittain 2002-2016, %

Suuralue 2002 2007 2010 2012 2013 2014 2015 2016
Koko maa 152 203 216 216 215 217 219 220
Pääkaupunkiseutu 153 209 227 231 225 233 233 239
Muu Helsinki-Uusimaa 157 222 233 232 231 230 231 232
Etelä-Suomi 150 202 213 210 211 211 212 211
Länsi-Suomi 152 198 211 211 212 213 216 217
Pohjois- ja Itä-Suomi 148 194 203 203 204 205 205 206
Ahvenanmaa-Åland 151 208 226 234 237 246 246 260

Asuntovelallisten keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot olivat 53 470 euroa, kun ne kaikilla asuntokunnilla olivat 39 270 euroa. Asuntovelallisten asuntokuntien tulot olivat siis runsaan kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 30 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain kahdeksan prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Velkaa asuntovelallisilla oli sitä enemmän, mitä hyvätuloisempia ne olivat.

Taulukko 5. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin 2002-2016, %

Tuloviidennes 2002 2007 2010 2012 2013 2014 2015 2016
Tuloviidennekset yhteensä 152 203 216 216 215 217 219 220
1. tuloviidennes 238 348 372 361 359 352 352 343
2. tuloviidennes 180 244 258 254 253 252 253 251
3. tuloviidennes 162 220 231 229 231 230 233 233
4. tuloviidennes 151 205 214 214 214 216 218 219
5. tuloviidennes 134 177 190 193 191 195 196 200

Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 64 990 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 124 590 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista asuntovelallisista asuntokunnista 44 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, kun niin paljon velkaa oli ylimpään viidennekseen kuuluvista 23 prosentilla.


1) Tuloverotuksessa ei vuodesta 2015 lähtien voi enää vähentää opintolainan korkoja tuloverotuksessa, eikä verottaja kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.
2) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luotto-kantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.

Lähde: Velkaantumistilasto 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 25.1.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2016, Velat kasvoivat kaksi prosenttia . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/velk/2016/velk_2016_2018-01-25_kat_001_fi.html