Julkaistu: 16.11.2018

Tehdyn työtunnin kustannus työnantajalle 34,1 euroa vuonna 2016

Korjattu 8.1.2019. Korjatut luvut on merkitty punaisella
Korjaus otsikkoon. Oli ennen: Tehdyn työtunnin kustannus työnantajalle 34,2 euroa vuonna 2016

Työvoimakustannukset olivat Tilastokeskuksen työvoimakustannustutkimuksen tietojen mukaan keskimäärin 34,1 euroa tehtyä työtuntia kohti vuonna 2016. Yksityisellä sektorilla tuntikustannus oli 34,7 euroa, kuntasektorilla 31,4 euroa ja valtiosektorilla 38,6 euroa. Palkkakustannukset muodostivat sektoreilla keskimäärin 76,0 prosenttia, sosiaaliturvan kustannukset 21,5 prosenttia ja muut kustannukset 2,5 prosenttia kokonaistyövoimakustannuksista.

Tehdyn työtunnin kustannus sekä kustannus henkilötyövuotta kohti työnantajasektoreittain vuonna 2016

Sektori / toimiala Työvoimakustannus, euroa / tehty työtunti Työvoimakustannus, euroa / henkilötyövuosi
Kaikki sektorit yhteensä 34,1 55 331
Yksityinen sektori yhteensä 34,7 57 368
Teollisuus yhteensä (B-E) 37,2 62 401
Rakentaminen (F) 34,0 59 302
Palvelualat (G-S) 33,9 55 394
Kuluttaja- ja liiketalouden palvelut (G-N) 33,3 55 126
Hyvinvointipalvelut (O-S) 35,6 56 054
Kuntasektori 31,4 48 740
Valtio 38,6 59 296

Yksityisellä sektorilla tehdyn työtunnin kustannus oli suurin teollisuuden toimialoilla (B-E) ja pienin kuluttaja- ja liiketalouden palveluissa (G-N). Sektoreittain tarkasteltuna valtiolla oli suurin tehdyn työtunnin kustannus, 38,6 euroa, kun taas kuntasektorilla oli pienin tuntikustannus, 31,4 euroa. Valtiolla korkeaa kustannustasoa selittää valtion henkilöstön painottuminen asiantuntija-ammatteihin, joissa on keskimäärin korkea palkkataso. Valtiolla on lisäksi yksityistä sektoria pidemmät loma-ajat, jotka vähentävät tehtyjen tuntien määrää suhteessa yksityiseen sektoriin. Pidempien lomien vuoksi valtion tehdyn työtunnin kustannus on suurempi kuin teollisuudessa, vaikka kustannus henkilötyövuotta kohti on teollisuutta pienempi. Liitetaulukossa 1 on eritelty tehtyjen tuntien lukumäärät sektoreittain tunti- ja henkilötyövuosikustannuksen lisäksi.

Kunnilla työvoimakustannus on sektoreista pienin sekä tehtyä työtuntia että henkilötyövuotta kohti mitattuna. Vaikka tehtyjen työtuntien määrä on kunnilla lomista johtuen yksityistä sektoria pienempi ja sosiaalikustannukset ovat muita sektoreita korkeammat, niin kuntasektorin palkkakustannukset ovat selvästi pienemmät muihin sektoreihin verrattuna.

Työvoimakustannukset on saatu, kun työnantajan palkkakustannuksista, sosiaaliturvan kustannuksista ja muista työvoimakustannuksista on vähennetty työnantajan saamat kustannusten korvaukset (sairausajan palkkojen palautukset, työterveyshuollon korvaukset ja työllistämistuki). Tehdyt työtunnit on laskettu vähentämällä säännöllisen työajan ja ylityötuntien summasta poissaolot kuten vuosilomat ja sairauslomat.

Teollisuudessa tuntikustannus kasvaa yrityksen koon mukaan

Yksityisellä sektorilla teollisuuden toimialoilla (B-E) tehdyn työtunnin kustannus on pienimmissä, 10-49 palkansaajan yrityksissä 31,6 euroa, kun suurimmissa yrityksissä keskimääräinen tuntikustannus on 42,4 euroa. Kustannus kasvaa yrityksen koon mukaan. Suurin kustannusero on keskimmäisten kokoluokkien välillä eli siirryttäessä 50-249 palkansaajan yrityksistä 250-499 palkansaajan yrityksiin. Myös hyvinvointipalvelujen toimialoilla (O-S) tuntikustannus kasvaa sitä mukaa mitä suuremmasta yrityksestä on henkilöstömäärällä mitattuna kysymys. Rakentamisessa tuntikustannus on korkeampi 50-249 palkansaajan yrityksissä kuin 250-499 palkansaajan yrityksissä, mutta muuten kustannus on nousujohteinen yrityksen koon kasvaessa.

Tehdyn työtunnin kustannus yksityisellä sektorilla toimialoittain yrityksen koon mukaan vuonna 2016

Tehdyn työtunnin kustannus yksityisellä sektorilla toimialoittain yrityksen koon mukaan vuonna 2016

Hyvinvointipalvelujen (O-S) toimialoilla pienimmissä yrityksissä (10-49 palkansaajaa) on pienin tuntikustannus. Kuluttaja- ja liiketalouden palveluissa (G-N) kustannus on suurin kahdessa keskimmäisessä kokoluokassa. Kuluttaja- ja liiketalouden palvelualoilla suurten yritysten joukossa on matalapalkkavaltaisia yrityksiä esimerkiksi kiinteistönhuollon ja kaupan sekä työvoimanvuokrauksen toimialoilla. Tämä selittää suurelta osin alemman kustannustason suurissa yrityksissä.

Toimialoittainen vaihtelu tehdyn työtunnin kustannuksessa on pieni, kun verrataan pienimpiä, 10-49 henkilön yrityksiä. Näissä yrityksissä keskimääräinen tuntikustannus vaihtelee runsaan kahden euron verran hyvinvointipalvelujen (O-S) 30,1 eurosta kuluttaja– ja liiketalouden palvelujen (G-N) 32,4 euroon. Mitä suuremmasta yrityskokoluokasta on kysymys, sitä selvemmin toimialoittaiset erot näkyvät tuntikustannuksissa. Suurimpien, yli 500 palkansaajan yritysten toimialoittaiset tuntikustannukset vaihtelevat kuluttaja- ja liiketalouden palvelujen (G-N) 32,4 eurosta teollisuuden (B-E) 42,4 euroon.

Erot tuntikustannuksissa eri kokoisissa yrityksissä selittyvät lähinnä palkkakustannuksella, joka on sitä suurempi mitä isommasta yrityksestä on kysymys. Myös osa sosiaalivakuutusmaksuista on sitä korkeampia mitä suuremmasta yrityksestä on kysymys. Teollisuuden toimialoilla suurimmissa yrityksissä maksetaan myös keskimäärin enemmän tulospalkkioita ja muita kertaluonteisia eriä kuin pienissä yrityksissä.

Alle 10 palkansaajan yrityksiä ei ole mukana työvoimakustannustutkimuksessa.

Muut kuin palkkakustannukset muodostavat 23,6 prosenttia työvoimakustannuksista yksityisellä sektorilla

Muut kuin palkkakustannukset eli sosiaaliturvan kustannukset sekä muut työvoimakustannukset ovat yksityisellä sektorilla 23,6 prosenttia kokonaiskustannuksista. Suurin muiden kuin palkkakustannusten osuus on kuntasektorilla, jossa sosiaaliturvan kustannukset ja muut työvoimakustannukset ovat 26,4 prosenttia kokonaiskustannuksista. Valtiolla vastaava kustannusosuus on 20,2 prosenttia.

Palkkakustannus muodostuu välittömästä ansiosta ja muista palkkakustannuksista eli kertaluonteisista palkkaeristä sekä vapaapäivien palkoista. Sosiaaliturvan kustannuksiin luetaan tilastossa mukaan varsinaisen sosiaaliturvan kustannukset, eli lakisääteiset, sopimusvaraiset ja vapaaehtoiset sosiaalivakuutusmaksut, sairausajan sekä lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät palkat, ja työterveyshuollon kustannukset.

Työvoimakustannusten rakenne yksityisellä sektorilla, valtiolla ja kuntasektorilla vuonna 2016, prosenttia kokonaistyövoimakustannuksista

Työvoimakustannusten rakenne yksityisellä sektorilla, valtiolla ja kuntasektorilla vuonna 2016, prosenttia kokonaistyövoimakustannuksista

Muita työvoimakustannuseriä ovat luontoisedut, työpaikkakoulutuksen kustannukset, työ- ja suojavaatekustannukset, rekrytointikustannukset sekä henkilöstörahastojen kustannukset. Näiden kustannuserien osuus yhteensä on suurin yksityisellä sektorilla, 3,0 prosenttia, kun se kuntasektorilla on 1,1 prosenttia ja valtiolla 1,2 prosenttia. Yksityisen sektorin muiden työvoimakustannusten suurempi osuus valtioon ja kuntiin nähden johtuu lähinnä muita sektoreita suuremmista luontoisetujen määrästä.


Lähde: Työvoimakustannustutkimus 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Haapala 029 551 3460, Olli Ruuska 029 551 3274, tvk@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Mari Ylä-Jarkko

Julkaisu pdf-muodossa (269,6 kt)

Taulukot

Tietokantataulukot

Liitetaulukot

Laatuselosteet

Päivitetty 16.11.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimakustannustutkimus [verkkojulkaisu].
ISSN=1799-3261. 2016. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.2.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tvtutk/2016/tvtutk_2016_2018-11-16_tie_001_fi.html