Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Työkuoleman riski kääntyi jälleen laskuun

Palkansaajien kuolemaan johtaneita työpaikkatapaturmia sattui vuonna 2011 yhteensä 26. Työkuolemien määrä verrattuna edellisvuoteen laski selvästi, sillä vuonna 2010 työpaikkatapaturmissa menehtyi 33 palkansaajaa. On huomattava, että työliikenteessä sattuneita tapaturmia ei korvauskäsittelyssä aina pystytä erottamaan työmatkatapaturmista. Tästä syystä osa työliikenteessä sattuneista tapaturmista tulee kirjatuksi työmatkatapaturmaksi. Liikenteessä sattuneet työpaikkatapaturmat ovat vähentyneet tasaisesti 1990-luvun alusta (Liitetaulukko 1).

Työkuoleman riski kääntyi jälleen laskuun. Vuonna 2011 keskimäärin 1,2 palkansaajaa sadastatuhannesta sai surmansa työpaikkatapaturmissa (kuvio 1). Vastaava luku oli 1,6 vuonna 2010. Tämä tarkoittaa neljänneksen laskua edellisen vuoden työkuolemariskiin nähden (-25,0 %). Sukupuolten välinen ero työtapaturmakuolleisuudessa oli edelleen selvä: 26:sta kuolemaan johtaneesta työpaikkatapaturmasta kaikki sattui miehille. Työkuolemat keskittyvät tietyille toimialoille: seitsemän kymmenestä työkuolemasta sattui joko teollisuuden (toimiala C), rakentamisen (F), tukku- ja vähittäiskaupan (G) ja kuljetuksen ja varastoinnin (H) toimialoilla (liitetaulukko 2). Työkuoleman riski on perinteisesti ollut erityisen suuri rakentamisen toimialalla. Vuonna 2011 riskialtein toimiala oli kuitenkin kuljetuksen ja varastoinnin toimiala, jolla sattui 8,1 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta toimialalla toiminutta palkansaajaa kohden. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien riski rakentamisen toimialalla oli taasen 3,0. Teollisuuden toimialalla menehtyi keskimäärin 0,3 palkansaajaa sataatuhatta kohden (ks. taulukko 13).

Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot).

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2011

Kuvio 1. Palkansaajien työpaikkakuolemat 100 000 palkansaajaa kohden 1992–2011

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä kasvoi hieman

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä oli vuonna 2011 hieman edellistä vuotta suurempi. Vuonna 2011 palkansaajille sattui 45 621 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työpaikkatapaturmaa. Tämä oli 650 tapaturmaa enemmän kuin vuonna 2010 (1,4 %). Maatalousyrittäjien työpaikkatapaturmat vähentyivät edellisestä vuodesta noin 40:llä, ja muille yrittäjille sattuneiden työpaikkatapaturmien lukumäärä taas nousi runsaalla sadalla (kuvio 2). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2011

Kuvio 2. Työpaikkatapaturmien lukumäärän muutos ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2011

Suomalaisten palkansaajien työpaikkatapaturman riski on alentunut 1990-luvun lopusta alkaen (kuvio 3), Tämä käy ilmi, kun suhteutetaan palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden. Vuosien 1998–2004 välillä työtapaturmasuhde aleni noin 14 prosenttia. Vuonna 2011 sataatuhatta palkansaajaa kohden sattui 2 109 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työtapaturmaa, kun vastaava suhde edellisenä vuonna oli 2 103, joten työtapaturmariski pysyi käytännössä edellisvuoden tasolla (0,3 %). Tapaturmasuhdetta käytetään eri toimialoilla tai ammattiryhmissä vallitsevien tapaturmariskien vaihtelun mittaamiseen.

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996–2011

Kuvio 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden 1996–2011

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: seitsemän kymmenestä (68,7 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle. Miesten työtapaturmariski on siten perinteisesti ollut selvästi korkeampi kuin naisilla. Tapaturmasuhteella mitattu miesten riski joutua työtapaturman uhriksi työpaikalla on lähes 2,5-kertainen naisiin verrattuna. Keskeisin syy tähän on se, että miehet työskentelevät naisia useammin toimialoilla ja työtehtävissä, joissa työtapaturmariski on keskimääräistä korkeampi.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2011

   Ikä    Yhteensä   Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
15–24 6 026 13,2 4 254 13,6 1 772 12,4
25–34 10 222 22,4 7 668 24,5 2 554 17,9
35–44 9 945 21,8 6 972 22,3 2 973 20,8
45–54 11 407 25,0 7 614 24,3 3 793 26,5
55–64 7 683 16,8 4 612 14,7 3 071 21,5
Muut 338 0,7 213 0,7 125 0,9

Miesten työtapaturmariski on suurin nuorimmassa ikäryhmässä (15–24-v.). Nuorille miehille sattui 3 461 vähintään neljän päivän työstä poissaoloon johtanutta työpaikkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden vuonna 2011 (kuvio 4). Tämä merkitsi sitä, että tapaturmasuhteella laskettu riski oli lähes viidenneksen (17,2 %) suurempi kuin miespalkansaajilla keskimäärin. Nuorilla miespalkansaajilla tapaturmariski nousi hieman edellisvuoteen verrattuna (5,6 %). Toisin kuin miehillä, naisten tapaturmariski on korkein vanhimmassa, 55–64-vuotiaiden ikäryhmässä. Ikäryhmien väliset erot ovat naisilla kuitenkin varsin pieniä. Tapaturmasuhteen kautta valottuva kuva sukupuolen mukaisesta työtapaturmatilanteesta onkin pysytellyt lähes ennallaan vuodesta toiseen.

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2011

Kuvio 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2011

Posti- ja kuriiritoiminta vaarallisinta

Vuonna 2011 työtapaturmataajuudella mitattuna korkean työtapaturmariskin toimialoja olivat posti- ja kuriiritoiminta (33,9), saha- ja puutavaran valmistus (32,9) ja rakentaminen (30,1). Kuviossa 5 on esitetty toimialat, joissa työtapaturmataajuus oli keskimääräistä (13,4) korkeampi. Taajuudet on laskettu vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneista työpaikkatapaturmista ilman työkuolemia. Kuntasektorilla työskentelevät on luokiteltu omaan luokkaan, koska työtapaturma-aineistossa heiltä puuttuu tieto toimialasta. Kunta-alan palkansaajille sattui 10,3 työpaikkatapaturmaa miljoonaa tehtyä työtuntia kohden vuonna 2011, kun vuotta aiemmin heidän työtapaturmataajuutensa oli 10,1.

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2011, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Kuvio 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat miljoonaa tehtyä työtuntia kohden toimialan mukaan 2011, tapaturmataajuus yli keskiarvon

Tapaturmataajuudella mitattu työtapaturmariski on pienentynyt lähes tasaisesti 1990-lopulta. Edellisenä vuonna 2010 tapaturmataajuus toimialoilla yhteensä oli 13,3.

Tapaturmataajuus on työtapaturmasuhdetta (työtapaturmat per 100 000 palkansaajaa) tarkempi riskimittari, sillä tapaturmien määrä suhteutetaan aikaan (tehtyihin työtunteihin), jona palkansaajat ovat olleet alttiina työtapaturmalle. Työssäoloaika eli tapaturmalle alttiina olemisen aika voi tällöin eri henkilöillä vaihdella. Palkansaajien lukumäärä- ja työtuntitiedot saadaan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta.

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2011 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt yhdeksättä kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW-muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavallisista seikoista johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 6). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmasosa (31,8 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista yli puolet (53,1 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2011

Työtehtävä (ESAW)      Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 11 950 26,3 9 989 31,8 1 961 13,8
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 4 440 9,7 4 345 13,9 94 0,7
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 1 359 3,0 793 2,6 565 4,0
40 Julkiset ja yksityiset palvelut 9 889 21,7 2 302 7,4 7 587 53,1
50 Tukitoiminnot 9 628 21,1 7 779 24,8 1 849 13,0
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 6 333 13,8 4 710 15,0 1 623 11,4
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 537 1,2 300 1,0 237 1,7
00 Tieto puuttuu 1 485 3,3 1 115 3,6 370 2,6

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvattiin edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan (taulukko 3) lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa, Naisten (47,2 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (34,9 %), Lähes joka viides (18,7 %) tapaturma sattui henkilön siirtäessä taakkaa käsivoimin, Samoin lähes viidesosa (17,9 %) tapaturmista sattui erilaisten esineiden käsittelyn yhteydessä. Miehille sattui suhteellisesti naisia lähes kolminkertainen määrä työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2011

Työsuoritus (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
10 Koneen käyttäminen 1 857 4,1 1 586 5,1 271 1,9
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen 5 024 11,0 4 317 13,8 707 4,9
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 1 052 2,3 832 2,7 220 1,5
40 Esineiden käsitteleminen 8 167 17,9 5 992 19,1 2 175 15,2
50 Taakan siirtäminen käsivoimin 8 552 18,7 5 685 18,1 2 867 20,1
60 Henkilön liikkuminen 17 692 38,8 10 944 34,9 6 748 47,2
70 Paikallaan olo työpisteessä 1 208 2,6 720 2,3 488 3,4
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset 1 184 2,6 621 2,0 563 3,9
00 Tieto puuttuu 885 1,9 636 2,0 249 1,7

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla runsas kolmasosa (36,2 %) ja miehillä noin 30 prosenttia (30,2 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma sekä miehillä (18,4 %) että naisilla (22,2 %) oli henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2011

Poikkeama (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 134 0,3 116 0,34 18 0,01
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 1 116 2,4 809 2,6 307 2,1
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen 4 723 10,4 3 541 11,3 1 182 8,3
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 5 281 11,6 4 205 13,4 1 076 7,5
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 14 633 32,1 9 454 30,2 5 179 36,2
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 7 226 15,8 5 383 17,2 1 843 12,9
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen 8 919 19,6 5 751 18,4 3 168 22,2
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo 1 249 2,7 468 1,5 781 5,5
99 Muut 1 623 3,6 1 100 3,5 523 3,7
00 Tieto puuttuu 717 1,6 506 1,6 211 1,5

Noin kolme kymmenestä (30,1 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes identtisesti toisiaan. Noin joka neljäs (24,8 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2011

Vahingoittumistapa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet 1 320 2,9 878 2,8 442 3,1
20 Hapen saannin estyminen 11 0,0 7 0,0 4 0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten 13 736 30,1 8 804 28,1 4 932 34,5
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen 4 522 9,9 3 493 11,1 1 029 7,2
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 6 808 14,9 5 355 17,1 1 453 10,2
60 Puristuminen, ruhjoutuminen 4 742 10,4 3 579 11,4 1 163 8,1
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen 11 310 24,8 7 487 23,9 3 823 26,8
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne 1 083 2,4 359 1,1 724 5,1
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 1 633 3,6 1 067 3,4 566 4,0
00 Tieto puuttuu 456 1,0 304 1,0 152 1,1

Kolmasosassa palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat: miehillä 32,8 % ja naisilla 38,4 %. Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita hieman yli neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2011

Välitön aiheuttaja (TVL) 1) Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
1100–1399 Telineet, tasot ja pinnat 15 784 34,6 10 281 32,8 5 503 38,4
2100–2799 Työkalut, koneet ja laitteistot 7 182 15,9 5 937 19,0 1 245 8,7
2801–2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 2 124 4,7 1 445 4,6 697 4,9
3100, 3200 Kulkuvälineet 1 375 3,1 1 138 3,6 237 1,6
4100–4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet 11 574 25,3 8 683 27,6 2 891 20,2
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit 3 184 7,0 940 3,0 2 244 15,7
5200 Irtojätteett 244 0,5 189 0,6 55 0,4
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt 381 0,8 247 0,8 134 0,9
9999 Muu aiheuttaja 2 787 6,1 1 814 5,8 973 6,8
0000 Tieto puuttuu 968 2,1 659 2,1 309 2,2
1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVL = Tapaturmavakuutuslaitosten liitto).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (43,2 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 8). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (25,5 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (15,5 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2011

Vamman laatu (ESAW)                   Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 11 626 25,5 8 737 27,9 2 889 20,2
020 Luunmurtumat 4 613 10,1 3 271 10,4 1 342 9,4
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 19 729 43,2 12 919 41,2 6 810 47,7
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 162 0,4 143 0,5 19 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 7 079 15,5 4 739 15,1 2 340 16,4
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 1 056 2,3 650 2,1 406 2,8
070 Myrkytykset ja tulehdukset 124 0,3 89 0,3 35 0,2
080 Hukkuminen ja tukehtuminen 1 0,0 1 0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 18 0,0 13 0,0 5 0,0
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 8 0,0 4 0,0 4 0,0
110 Sokki 105 0,2 69 0,2 36 0,3
120 Useita vammoja 178 0,4 107 0,3 71 0,5
999 Määrittelemättömät 253 0,6 153 0,5 100 0,7
000 Tieto puuttuu 876 1,9 5 57 1,8 319 2,3

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,4 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Vajaa 30 prosenttia (29,8 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2011

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
10 Pää 1 797 3,9 1 353 4,3 444 3,1
20 Niska 503 1,1 311 1,0 192 1,3
30 Selkä, selkäranka 6 130 13,4 3 986 12,7 2 144 15,0
40 Vartalo, sisäelimet 2 257 4,9 1 710 5,5 547 3,8
50 Yläraajat 19 788 43,4 14 072 44,9 5 716 40,0
60 Alaraajat 13 576 29,8 9 055 28,9 4 521 31,6
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 1 237 2,7 657 2,1 580 4,1
99 Muut 109 0,2 54 0,2 55 0,4
00 Tieto puuttuu 224 0,5 135 0,4 89 0,6

Poissaolon kesto keskimäärin kaksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2011 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 12 päivää (11,5) vuonna 2011. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 12,6 päivää ja naisten 9,4 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvaa iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 6). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2011

Kuvio 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2011

Hieman alle kolmannes (29,9 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 18,1 prosenttia kaikista tapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2011

Työkyvyttömyysaika           Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 45 621 100 31 333 100 14 288 100
4–6 päivää 13 656 29,9 9 004 28,7 4 652 32,6
7–14 päivää 16 129 35,4 11 070 35,3 5 059 35,4
15–30 päivää 7 603 16,7 5 394 17,2 2 209 15,5
31–90 päivää 5 716 12,5 3 976 12,7 1 740 12,2
91–182 päivää 1 575 3,5 1 173 3,7 402 2,8
183–365 päivää 806 1,8 613 2,0 193 1,4
Tapaturmaeläke 136 0,3 103 0,3 33 0,2

Työmatkatapaturman riski kasvoi selvästi

Vuonna 2011 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 22 799 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia, Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista, Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa, Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin.

Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työmatkatapaturmien määrä nousi selvästi vuodesta 2010 (16,1 %), kuin myös työmatkatapaturmissa kuolleiden määrä (16,7 %). Matkalla kotoa töihin tai töistä kotiin kuoli 21 palkansaajaa vuonna 2011. Vuonna 2010 vastaava luku oli 18. Vuonna 2009 vastaava luku oli 11 ja vuonna 2008 työmatkakuolemia oli 18. Näin ollen työmatkakuolemien määrä vaihtelee suuresti vuosittain. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: yli kahdessa kolmasosassa (67,5 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui selvästi useammin miehille (13) kuin naisille (8).

Työmatkatapaturmien tapaturmasuhde kasvoi selvästi edellisvuodesta (14,9 %), Vuonna 2011 sattui 477 työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Vuonna 2010 vastaava luku oli 415. Naisille sattui 621 (545 vuonna 2010) ja miehille 327 (280 vuonna 2010) työmatkatapaturmaa sataatuhatta palkansaajaa kohden. Samoin kuin työmatkakuolemien määrä, vaihtelee työmatkatapaturmien tapaturmasuhde selvästi vuosittain.

Miesten ja naisten välinen ero säilyy myös tarkasteltaessa tapaturmasuhteita eri ikäryhmissä (kuvio 7). Työmatkatapaturman riski kasvaa sekä miehillä että naisilla iän mukaan, mutta naisten riski on silti miehiä korkeampi kaikissa ikäryhmissä. 55–64-vuotiaiden naisten riski loukkaantua työmatkalla on lähes 3-kertainen verrattuna nuorimpaan ikäryhmään. Miesten ja naisten välinen suhteellinen ero on myös suurimmillaan vanhimmassa ikäryhmässä.

Kuvio 7. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2011

Kuvio 7. Palkansaajien työmatkatapaturmat 100 000 palkansaajaa kohden sukupuolen ja iän mukaan 2011

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: yli kuusi kymmenestä (64 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja viidennes (21 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole kovin suuria: naiset loukkaantuvat hieman miehiä useammin jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuvat polkupyörä- ja henkilöauto-onnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 8). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2011

Kuvio 8. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2011

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Neljä viidestä (79,3 %) vuonna 2011 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (9,0 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 10).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2011

Tapaturmatyyppi                Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 10 178 100 3 427 100 6 751 100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen      8 069 79,3 2 610 76,2 5 459 80,9
Esineiden päälle astuminen 44 0,4 21 0,6 23 0,3
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen 582 5,7 242 7,1 3 40 5,0
Yhteentörmäys auton kanssa 917 9,0 370 10,8 547 8,1
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa 141 1,4 41 1,2 100 1,5
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa 4 0,0 2 0,1 2 0,0
Väkivalta 24 0,2 13 0,4 11 0,2
Muut 397 3,9 128 3,7 269 4,0

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä (43,9 %) uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 11). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 12).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2011

Vamman laatu (ESAW)                     Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 10 178 100 3 427 100 6 751 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 1 084 10,7 333 9,7 751 11,1
020 Luunmurtumat 2 088 20,5 706 20,6 1 382 20,5
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 4 465 43,9 1 548 45,2 2 917 43,2
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 2 0,0 2 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 2 020 19,8 640 18,7 1 380 20,4
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 13 0,1 8 0,2 5 0,1
070 Myrkytykset ja tulehdukset 2 0,0 1 0,0 1 0,0
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset
110 Sokki 14 0,1 6 0,2 8 0,1
120 Useita vammoja 170 1,7 68 2,0 102 1,5
999 Määrittelemättömät 45 0,4 15 0,4 30 0,4
000 Tieto puuttuu 275 2,7 100 2,9 175 2,6

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2010

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
N % N % N %
Yhteensä 10 178 100 3 427 100 6 751 100
10 Pää 348 3,4 102 3,0 246 3,6
20 Niska 499 4,9 161 4,7 338 5,0
30 Selkä, selkäranka 870 8,5 325 9,5 545 8,1
40 Vartalo, sisäelimet 735 7,2 333 9,7 402 6,0
50 Yläraajat 3 032 29,8 1 050 30,6 1982 29,4
60 Alaraajat 3 543 34,8 1 118 32,6 2 425 35,9
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 1 012 9,9 288 8,4 724 10,7
99 Muut 24 0,2 8 0,2 16 0,2
00 Tieto puuttuu 115 1,1 42 1,2 73 1,1

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl, maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2011 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 75 980 maatalousyrittäjää, mikä on noin 2 600 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja yli 36 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1999.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2011 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 4 515 tapauksesta. Vähennystä edellisestä vuodesta on noin 40 tapauksen verran. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 3 861, kun edellisvuonna vastaava luku oli 3 898 (-0,9 %). Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut koko viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 9). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä.

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2011

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2011

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski pieneni selvästi

Kaikista vuonna 2011 korvatuista työtapaturmista 4 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 6 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Tapaturmaisesti työssään kuolleista kaikki oli miehiä. Kaikista vuosien 2000–2011 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan kolme on sattunut naiselle. Kuviossa 10 on tarkasteltu maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000–2011. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2011 kuoli 5,2 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2010 vastaava suhdeluku oli 7,5. Vuonna 2009 vastaava suhdeluku oli 4,8 ja vuonna 2008 8,2. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Aikasarjatarkastelusta selviää, että maatalousyrittäjien suhteellinen kuoleman riski työpaikalla on alentunut noin 5 prosenttia vuosina 2002–2011. Tämä käy ilmi verrattaessa kahta viisivuotisjaksoa toisiinsa. Vuosina 2002–2006 maatalousyrittäjille sattui yhteensä 35 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joka merkitsi keskimäärin 7,4 työkuolemaa 100 000 maatalousyrittäjää kohden vuodessa. Vuosina 2007–2011 työpaikkatapaturmissa kuoli 29 maatalousyrittäjää, joka on keskimäärin 7,1 työkuolemaa vuosittain 100 000 maatalousyrittäjää kohden.

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2011

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2011

Taulukossa 13 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialteimpiin toimialoihin vuonna 2011. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta kuljetus ja varastointi toimialan miehillä. Heistä 10,6 menetti henkensä 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden vuonna 2011. Vuonna 2010 vastaava luku oli 5,9. Vuoteen 2010 asti vaarallisinta työ oli maatalousyrittäjämiehillä. Tuolloin maatalousyrittäjämiehistä 9,4 menetti henkensä 100 000 vakuutettua maatalousyrittäjää kohden. Vuoden 2011 vastaava luku on 7,8.

Vuonna 2011 toiseksi riskialtein toimiala palkansaajilla oli rakentaminen. Kyseisellä toimialalla työkuoleman riski oli 3,0 (miehillä 3,3) työkuolemaa 100 000 vakuutettua palkansaajaa kohden. Vuonna 2010 vastaavat luvut olivat 4,6 ja 5,1.

Taulukko 13. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaajaa kohden vuosina 2010–2011

  2010 2011
Kaikki Miehet Kaikki Miehet
Maatalousyrittäjät 7,5 9,4 5,2 7,8
Palkansaajat 1,6 3,0 1,2 2,5
   Teollisuus 2,3 3,2 0,3 0,4
   Rakentaminen 4,6 5,1 3,0 3,3
   Kuljetus ja varastointi 4,6 5,9 8,1 10,6
1) Toimialoittaiset tiedot perustuvat uuteen toimialaluokitus TOL 2008:aan, joka otettiin Työtapaturmatilastossa käyttöön tilastovuonna 2008. Uudella toimialaluokituksella luokitellut tiedot eivät ole vertailukelpoisia edellisen toimialaluokitus TOL 2002:n tietojen kanssa (tilastovuoden 2007 ja sitä edeltävien vuosien tiedot)

Maatalousyrittäjillä lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla, ollen noin 15 prosenttia kaikista korvatuista tapaturmista (julkaisun sivun 1 taulukko). Lähes joka kolmas työtapaturmista (32,5 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski kasvaa iän myötä

Vuonna 2011 maatalousyrittäjille sattui 5 048 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman enemmän (3,4 %) kuin vuonna 2010 (4 882). Maatalousyrittäjien tapaturmariski on selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 5 777 ja naisille 3 585 työtapaturmaa sataatuhattatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 11). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät.

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2011

Kuvio 11. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2011

Maatalousyrittäjien tapaturmista yli kuusi kymmenestä (63,7 %) sattuu yli 45-vuotiaille. Vuonna 2011 suhteellisesti eniten työtapaturmia sattui yli 55-vuotiaille: 4 914 per 100 000 maatalousyrittäjää. Vastaava suhdeluku alle 25-vuotiailla vuonna 2011 oli 4 106. Vuonna 2010 alle 25-vuotiaiden tapaturmasuhde oli 3 644 ja vuonna 2009 taasen 4 035. Tapaturmariskin vuosittainen vaihtelu voi heillä olla melko suurta, sillä nuorimpaan ikäluokkaan kuuluvia vakuutettuja maatalousyrittäjiä ei ole kovin paljoa.

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli samansuuruinen kuin vuotta aiemmin, runsas neljä kymmenestä (42,6 %) kaikista työtapaturmista (taulukko 14). Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä kolme neljästä (75,7 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli noin kolmasosa (32,3 %). Toiseksi eniten (26,1 %) tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus- ja huoltotyöt. Noin joka kuudes työtapaturma (14,0 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen, Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan (vrt. taulukko 2).

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2011

  Yhteensä    Miehet    Naiset   
N % N % N %
Yhteensä                 3 861 100 2 949 100 912 100
Maanviljelytyöt           540 14,0 472 16,0 68 7,5
Karjanhoitotyöt 1 643 42,6 953 32,3 690 75,7
Metsätyöt 327 8,5 298 10,1 29 3,2
Rakennustyöt 206 5,3 196 6,6 10 1,1
Maatilatalouden muut työt 1 006 26,1 902 30,6 104 11,4
Muut työt 139 3,5 128 4,3 11 1,2

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa tapauksessa kymmenestä (31 %) henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 12). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä lähes joka neljäs (23 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Joka kymmenes (10 %) työtapaturmassa loukkaantunut mies vahingoittui eläimen puremasta, potkusta tai vastaavasta.

Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää vahingoittumistapaa, vamman aiheuttajaa, vamman laatua ja vahingoittunutta ruumiinosaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2011

Kuvio 12. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2011

Noin joka neljännessä (26,0 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 13). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (19,6 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat aiheuttaja 10 prosentissa työtapaturmista.

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2011

Kuvio 13. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2011

Vuonna 2011 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 37 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (35 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli 18 prosenttia kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista. Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat naisia useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 14).

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2011

Kuvio 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2011

Noin seitsemän kymmenestä (72 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 15). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useammin jalkoja kuin miehillä. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2011

Kuvio 15. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2011

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten rakentamisen sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla

Yrittäjille vuonna 2011 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 6 229 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 45 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 5 887 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2011 yhteensä 3 420 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 128 tapausta enemmän kuin edellisenä vuonna, Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: valtaosa (85 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että noin kuusi kymmenestä (58,9 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 35–54 -vuotiaille (taulukko 15).

Taulukko 15. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2011

Ikä Yhteensä    Miehet   Naiset
N % N % N %
Yhteensä  3 420 100 2 911 100 509 100
15–24 58 1,7 48 1,6 10 2,0
25–34 421 12,3 363 12,5 58 11,4
35–44 818 23,9 706 24,3 112 22,0
45–54 1 198 35,0 1 018 35,0 180 35,4
55–64 811 23,7 686 23,6 125 24,6
Muut 114 3,3 90 3,1 24 4,7

Toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus ja varastointi. Yrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6-9.


Lähde: Työtapaturmat 2011, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 09 1734 2963, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 27.11.2013

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2011, Palkansaajien työpaikkatapaturmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.10.2020].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ttap/2011/ttap_2011_2013-11-27_kat_001_fi.html