Tämä tilasto on lakkautettu.

Tilastotietoa tästä aiheesta julkaistaan toisen tilaston yhteydessä.

5.4.2022 jälkeen julkaistuja tilastotietoja tästä aiheesta

Tämä sivu on arkistoitu.

Yritysten kansainvälistyminen 2003

Tiivistelmä palvelujen ulkomaankauppatilaston uusimmasta julkaisusta

Yritysten kansainvälistyminen 2003-julkaisussa on tuoreimpia tietoja suomalaisten yritysten palvelujen ulkomaankaupasta, tavarakaupasta ja yritysten omistamisen kansainvälistymisestä. Tuoreimmat kansainväliset vertailutiedot ovat vuodelta 2002, koska yritysten kansainvälistymistä kuvaavia tuoreempia tilastoja ei ole saatavilla tai tiedot eivät ole vertailukelpoisia johtuen tilastoinnin erilaisesta tarkkuustasosta eri maissa.

Julkaisussa on tietoja palvelujen maailmankaupasta sekä palvelujen ulkomaankaupan merkityksestä Suomen maksutaseessa. Sekä matkustuksen että kuljetuksen osuus palvelujen ulkomaankaupasta on noin neljännes ja puolet koostuu muista palveluista, jotka kattavat joukon yritysten tarjoamia ja käyttämiä palveluja, kuten esimerkiksi posti- ja telekommunikaatiopalvelut, rakennuspalvelut, tietotekniikkapalvelut, tekniset palvelut, rojaltit, välityspalvelut, käyttöleasing ja palvelut tytär- ja osakkuusliikkeiden välillä. Yritysten omistamisen kansainvälistymistä kuvataan sekä suomalaisten yritysten ulkomaille tekemien suorien sijoitusten että Suomessa olevien ulkomaalaisomisteisten yritysten avulla.

Kansainvälisiä tietoja lukuun ottamatta uusimmat tiedot ovat vuodelta 2003. Tietolähteinä ovat Suomen Pankin, Tullihallituksen ja Tilastokeskuksen aineistot ja tilastot.

Palvelujen kansainvälinen kauppa

Palvelujen vienti OECD-maista on kasvanut vuodesta 1997 lähtien keskimäärin 3,3 prosenttia vuodessa ja tuonti vastaavasti 4,1 prosenttia. OECD:n mukaan vuonna 2002 palvelujen viennin arvioitiin olevan noin 21,9 prosenttia tavaroiden ja palvelujen kokonaisviennistä ja noin 17,6 prosenttia vaihtotaseen viennistä koko OECD-alueella. Vastaavana aikana tuonnin arvioitiin olevan 20,6 prosenttia tavaroiden ja palvelujen kokonaistuonnista ja 16,5 prosenttia vaihtotaseen tuonnista koko OECD-alueella.

Palvelujen vienti on OECD-maista on kasvanut vuodesta 1997 vuoteen 2002 nopeimmin tietokone- ja informaatiopalvelualoilla (yli 17 prosenttia vuodessa), vakuutuspalveluissa ja henkilökohtaisissa kulttuuri- ja virkistyspalveluissa. Samalla aikavälillä OECD-maiden palvelujen tuonnin puolella nopeimmin kasvaneet palvelut olivat vakuutuspalvelut, informaatiopalvelut ja muut liike-elämän palvelut. Kyseisellä aikavälillä sekä OECD-maiden viennin että tuonnin puolella rakentamispalvelut ovat supistuneet.

Palvelujen ulkomaankauppa Suomen maksutaseessa

Suomessa palvelujen ulkomaankauppa on ollut tarkasteluajanjaksolla 1992-2003 koko ajan alijäämäistä. Pienimmillään alijäämä oli 90-luvun lopussa. Samana aikana palveluilla käytävän ulkomaankaupan merkitys Suomen ulkomaankaupassa on vähentynyt: vuodesta 1992 osuus ulkomaankaupasta on pienentynyt 16 prosentista 12 prosenttiin vuonna 2003. Tämä johtuu lähinnä tavaroiden ulkomaankaupan kasvusta erityisesti 2000-luvulle tultaessa.

Palvelujen ulkomaisista vientituloista neljännes kertyy kuljetuspalveluista ja toinen neljännes matkustuspalveluista. Nämä osuudet eivät ole merkittävästi muuttuneet tarkasteluajanjakson aikana. Loput vientituloista saadaan muista palveluista, joiden suurin yksittäinen erä on rojaltit ja lisenssit yhdeksän prosentin osuudella.

Palvelujen tuontimenot ovat pääpiirteissään jakaantuneet varsin samalla tavalla kuin vientitulotkin. Tosin kuljetuspalvelujen suhteellinen osuus, 28 prosenttia, on hieman suurempi kuin matkustuspalvelujen osuus, joka vuonna 2003 oli 25 prosenttia. Muiden palvelujen osuudeksi jäi 47 prosenttia palvelujen tuontimenoista. Rojaltit ja lisenssit ovat myös tuontipuolella muiden palvelujen suurin yksittäinen erä.

Matkailu palvelujen ulkomaankaupassa

Maksutaseessa palvelujen ulkomaankaupan osana oleva matkailu kuvaa kansainvälisen matkailun tuloja ja menoja. Matkailupalvelujen viennistä saatavat tulot muodostuvat ulkomaisten matkailijoiden kulutuksesta palvelujen tuottajamaassa. Vastaavasti matkailupalvelujen tuonti koostuu kotimaan asukkaiden kulutuksesta ulkomailla. Matkailuun liittyvään kulutukseen lasketaan mukaan kaikki ulkomaanmatkasta aiheutuneet menot lukuun ottamatta maiden välisiä matkoja, jotka on luokiteltu kuljetuspalvelujen matkustajakuljetuksiin. Matkailulle tyypillistä kulutusta ovat majoitus- ja ravitsemispalvelut, kuljetuspalvelut (kohdemaassa) sekä kulttuuri-, virkistys- ja viihdepalvelut. Näiden lisäksi matkailijat käyttävät vähittäiskaupan palveluja tehdessään ostoksia. Suomessa matkailupalvelujen osuus palvelujen ulkomaakaupasta on ollut noin neljänneksen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Vuonna 2003 Suomen matkailutulot olivat vajaat 1,7 miljardia euroa, edellisestä vuodesta tulot alenivat marginaaliset 0,5 prosenttia. Matkailutuloista yli puolet (852 miljoonaa) tuli EU-maista, edellisestä vuodesta tulot EU-maista lisääntyivät vajaat 3 prosenttia. Suomen matkailumenot kasvoivat vuonna 2003 edellisestä vuodesta 1,5 prosenttia ja nousivat 2,2 miljardiin euroon. Matkailumenoista yli puolet (1,1 miljardia) kohdentui EU-maihin, edellisestä vuodesta menot EU-maihin kasvoivat kaksi prosenttia. Kuljetuspalveluihin sisältyvä matkustajakuljetus on lähes kokonaan kansainvälisen matkailun aikaansaamaa ja siksi se voidaan yhdistää matkailuun. Yhteenlaskettuna matkailun ja matkustajakuljetusten vienti nousi 2,4 miljardiin ja tuonti 2,6 miljardiin euroon vuonna 2003.

Suomen matkailupalvelujen ulkomaankauppa on ollut alijäämäistä 1980-luvun puolivälistä lähtien. Suurimmillaan alijäämä oli 1990-luvun alussa, jolloin se nousi miljardiin euroon. Tämän jälkeen matkailupalvelujen viennin kasvu on ollut tuontia nopeampaa, mikä on supistanut vajetta. Viimeisen viiden vuoden ajan matkustustaseen alijäämä on pysynyt samalla tasolla, vajaassa 500 miljoonassa eurossa.

Kuljetuspalvelut

Kuljetuspalvelujen osuus Suomen ulkomaisesta palvelukaupasta on viime vuosina ollut hieman yli neljänneksen sekä palvelujen viennistä että tuonnista. Kuljetuspalveluihin lasketaan kuuluviksi maa-, meri- ja lentoliikenteen kuljetukset sekä henkilö - että tavaraliikenteessä. Varsinaisten kuljetuspalvelujen lisäksi tähän ryhmään luetaan kuuluviksi myös kutakin liikennemuotoa avustavat toiminnot sekä matkan aikana käytetyt palvelut, esimerkiksi ravintolapalvelut. Meriliikenteessä avustavia toimintoja ovat luotsaus-, lastaus-, huolinta-, väylä- ja satamapalvelut, lentoliikenteessä lentokenttäpalvelut, liikennöimismaksut (korvauksena mm. lennonjohtopalveluista) sekä erilaiset korjaus- ja huoltotyöt.

Kuljetuspalvelujen ulkomaankauppatilastojen tekemistä vaikeuttaa se, että kuljetustilastoja tehdään usein muita tarkoituksia varten kuin palvelukaupan erittely. Laivojen ja lentokoneiden kokonaismatkustajamäärät tilastoidaan sekä kotimaisilla että ulkomaisilla reiteillä, mutta ulkomaisten ja kotimaisten matkustajien lukumääriä tai osuuksia ei tilastoida. Tavaraliikenteen pääosa liittyy ulkomaankauppaan. Sekä tuonnin että viennin osalta tilastoidaan kuljetusten tonnimäärät ja kuljetetun tavaran arvo, mutta ei itse kuljetusten arvoa. Tuontiin sisältyvien kuljetusten arvo selvitetään poikkileikkaustutkimuksilla muutaman vuoden välein. Vientikuljetusten arvo päätellään epäsuorasti tuontikuljetusten perusteella.

Kuljetuspalvelujen kauppa on ollut Suomelle alijäämäistä koko seurantajakson ajan 1995-2003 ja alijäämä on kasvanut. Henkilöliikenteessä on ollut 1990-luvulla ja 2000-luvulla tasaista lievää ylijäämäisyyttä. Sen sijaan tavarakuljetusten tase on kyseisenä aikana jatkuvasti ollut alijäämäinen. Erityisesti merikuljetusten tuonti on jatkuvasti ollut tuntuvasti vientiä suurempi. Tähän ilmiöön ovat vaikuttaneet sekä ns. halpamaiden taholta tuleva kiristynyt kilpailu kotimaisia varustamoja kohtaan että kotimaisten laivojen ulosliputukset ulkomaille, mm. mukavuuslippumaihin.

Tavaroiden ulkomaankauppa

Suomen tavaraviennin arvo vuonna 2003 oli vajaat 46,4 miljardia euroa eli kaksi prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Vienti on tasaisesti supistunut vuoden 2000 huippulukemista, jolloin tavaraviennin arvo oli 49,5 miljardia euroa. Laskusta huolimatta vienti oli vielä kuitenkin selvästi 1990-luvun lopun vientiä korkeammalla tasolla.

Vientiä vetivät vuonna 2003 eniten alaspäin sähköteknisen teollisuuden ja paperiteollisuuden vienti. Suurista tuoteluokista vain metallien perusteollisuuden vienti oli selvässä kasvussa. Metalli-, kone- ja kulkuneuvoteollisuus kohosi vuonna 2003 tärkeimmäksi vientitoimialaksi hieman yli 13 miljardin euron arvoisella viennillä, jossa oli kaksi prosenttia kasvua vuodesta 2002.

Tavaratuonnin arvo oli vajaat 36,8 miljardia euroa. Tuonti kääntyi kolmen prosentin kasvuun vuonna 2003 laskettuaan sitä ennen kahden vuoden ajan. Kasvu johtui toisaalta energiatuotteiden ja kestokulutustavaroiden, erityisesti henkilöautojen, voimakkaasti lisääntyneestä tuonnista.

Kauppataseen ylijäämä, runsaat 9,6 miljardia euroa, oli kaikkien aikojen viidenneksi suurin, mutta jäi selvästi pienemmäksi kuin vuosina 2000-2002. Tuolloin vuotuinen ylijäämä vaihteli 12 miljardin euron tuntumassa.

Ulkokaupan suotuisamman kehityksen ansiosta EU:n osuus sekä kokonaisviennistämme että kokonaistuonnistamme jäi suunnilleen prosenttiyksikön pienemmäksi kuin vuonna 2002. EU-maiden osuus Suomen koko viennistä oli vuonna 2003 tasan 53 prosenttia ja osuus koko tuonnista 55 prosenttia. Vienti EU:n ulkopuolelle pysytteli jokseenkin samalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin ja tuonti EU:n ulkopuolisista maista kohosi viisi prosenttia suuremmaksi kuin vuotta aikaisemmin.

Suurten yritysten osuus Suomen kokonaisviennistä oli 85 prosenttia. Suurten yritysten viennin arvo oli lähes 40 miljardia euroa, mikä oli neljä prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002. Pk-yritysten vienti kasvoi kuusi prosenttia edellisvuodesta ja niiden viennin arvo oli 6,3 miljardia euroa, mikä vastasi 14 prosentin osuutta kokonaisviennistä.

Suurten yritysten osuus Suomen kokonaistuonnista oli 67 prosenttia. Suurten yritysten tuonnin arvo oli yli 24 miljardia euroa, mikä oli prosentin enemmän kuin vuonna 2002. Pk-yritysten tuonnissa oli kolmen prosentin kasvu verrattuna edelliseen vuoteen ja niiden tuonnin arvo oli 11,5 miljardia euroa, mikä vastasi 32 prosentin osuutta kokonaistuonnista.

Yksityisten kotimaisten yritysten vienti laski viisi prosenttia vuonna 2003, mutta osuus kokonaisviennistä oli 70 prosenttia eli 32,3 miljardia euroa. Ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten vienti oli lähes 10 miljardia euroa, mikä oli neljä prosenttia enemmän kuin vuonna 2002 ja vastasi 21 prosenttia kokonaisviennistä. Valtiosektorin vienti oli 3,9 miljardia euroa, mikä oli 14 prosenttia enemmän kuin vuonna 2002.

Yksityisten kotimaisten yritysten osuus tuonnista vuonna 2003 oli 19,2 miljardia euroa eli 52 prosenttia. Ulkomaalaisomistuksessa olevien yritysten osuus kokonaistuonnista oli 34 prosenttia, mikä vastasi 12,6 miljardia euron tuontia. Valtio-sektorin tuonti kasvoi 22 prosenttia ja oli arvoltaan 4,9 miljardia euroa.

Muut palvelut

Suomen yhteenlaskettu palveluvienti vuonna 2003 oli suuruudeltaan 3 303 miljoonaa euroa ja kokonaisuutena Suomen palveluvientitulot jäivät puolitoista prosenttia pienemmiksi kuin vuonna 2002. Suomen palveluviennin rakenteelle on tyypillistä, että korkeaa teknologista osaamista ja insinööritaitoa edellyttävät palvelut ovat avainasemassa. Suomalaisten yritysten ulkomailta saamat rojalti- ja lisenssimaksutulot, tietotekniikka- ja informaatiopalvelut sekä rakennuspalvelut ovat olleet tärkeitä palveluvientitulojen lähteitä vuosina 2000-2003. Vuonna 2003 tietotekniikkapalvelut nousivat ulkomailta saatujen rojalti- ja lisenssimaksutulojen ohi tärkeimmäksi yksittäiseksi palveluvientitulojen lähteeksi. Tietovaltaisten yrityspalvelujen vienti kasvoi miltei 200 miljoonaa euroa verrattuna edellisvuoteen, ja niiden yhteenlaskettu osuus palveluviennistä nousi 25 prosentista 31 prosenttiin. Niistä euromääräisesti suurin kasvu tapahtui tutkimus- ja kehittämispalveluissa sekä laki-, tilinpito- ja muissa hallinnollisissa palveluissa. Myös arkkitehti-, insinööri- ja muiden teknisten palvelujen sekä mainonnan ja markkinoinnin palvelujen vienti kasvoi verrattuna edellisvuoteen. Rakennuspalvelujen vienti lisääntyi edellisvuodesta noin 90 miljoonalla eurolla.

Jyrkin lasku tapahtui ulkomailta saaduissa rojalti- ja lisenssimaksutuloissa, joiden määrä oli noin 150 miljoonaa euroa alhaisempi kuin edellisvuonna. Rojalti- ja lisenssimaksutulot olivat Suomen palveluviennin tärkein erä vuosina 2000-2002, mutta niiden suhteellinen osuus kokonaisviennistä väheni jatkuvasti ja erä on ollut alijäämäinen vuodesta 2002 lähtien vaikkakin suomalaisten rojalti- ja lisenssimaksutuloja ulkomailta saavien yritysten määrä lisääntyi kaikkina vuosina 2000-2003. Ulkomailta rojalti- ja lisenssimaksutuloja saavia yrityksiä oli useilla toimialoilla ja kokoluokissa sekä teollisuudessa että palvelutoimialoilla.

Tietotekniikkapalvelujen vienti laski hieman vuonna 2003, mutta niistä saadut vientitulot olivat edelleen yli 70 miljoonaa euroa niiden tuontimenoja suuremmat. Telekommunikaatiopalvelujen vientitulot laskivat noin 60 miljoonalla eurolla.

Suomalaisten yritysten palvelutuonti ulkomailta oli vuonna 2003 suuruudeltaan 3 823 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa viiden prosentin kasvua edellisvuoteen nähden. Tietovaltaisten yrityspalvelujen osuus tuonnista kasvoi 26 prosentista 32 prosenttiin eli noin 250 miljoonalla eurolla ja eniten kasvoi tutkimus- ja kehityspalvelujen sekä mainonnan ja markkinoinnin palvelujen tuonti. Tytär- ja osakkuusyritysten ja sivuliikkeiden välisten palvelujen tuonti lisääntyi miltei sadalla miljoonalla eurolla. Ulkomaille maksettiin vähemmän rojalteja ja lisenssimaksuja kuin edellisenä vuonna, joten tytär- ja osakkuusyritysten ja sivuliikkeiden välisistä palveluista tuli vuonna 2003 suurin yksittäinen palvelutuonnin erä.

Suomen palveluviennistä noin puolet suuntautui EU-15-alueelle ja tärkeimmät vientimaat tällä alueella olivat Ruotsi, Britannia ja Saksa. Merkittävä vientialue vuosina 2001-2003 oli myös muu maailma, jonka osuus oli vuonna 2003 noin viidennes Suomen koko palveluviennistä. Kiinan osuus muuhun maailmaan suuntautuneesta palveluviennistä oli noin neljännes. Palvelukaupan ylijäämä muun maailman kanssa supistui vuonna 2003 noin 180 miljoonalla eurolla, mikä johtui vähentyneistä vientituloista ja kasvaneista tuontimenoista. Yhdysvalloista saatiin seitsemän prosenttia palveluvientituloista.

Suomen palvelutuonnin kannalta tärkein kauppakumppanimaa oli Yhdysvallat, jonka osuus koko palvelutuonnista oli 17 prosenttia. EU-15-alueella palvelutuonnin tärkeimmät kauppakumppanit olivat Britannia ja Ruotsi. Suomen palvelukaupan alijäämän suuruus EU-15-maiden kanssa on vaihdellut, mutta EU-15-maiden suhteellinen merkitys palvelutuonnissa on kasvanut tasaisesti 2000-2003. Palvelukaupan alijäämä EU-15-maiden kanssa kasvoi vuonna 2003, kun taas alijäämä Yhdysvaltojen kanssa pieneni.

Suorat sijoitukset Suomeen

Suorien sijoitusten pääomavirta Suomeen jäi vuonna 2003 alle puoleen edellisvuotisesta ja oli 2,9 miljardia euroa. Merkittävin sijoittajamaa oli Ruotsi, jonka osuus kaikista sijoituksista oli runsaat 60 prosenttia. Muita merkittäviä sijoittajamaita olivat mm. Saksa ja Yhdysvallat. Vuonna 2003 ulkomailta tehtiin suoria sijoituksia teollisuuteen 1,2 miljardia euroa ja palveluihin 1,6 miljardia euroa. Sijoitusvirran maajakautuma vaihtelee suuresti vuodesta toiseen, koska viime vuosina suorille sijoituksille on ollut tyypillistä yksittäisten suurien yritysjärjestelyjen esiintyminen.

Ulkomaisen sijoituskannan kirjanpitoarvo oli vuoden 2003 lopussa 36,6 miljardia euroa. Sijoituskannasta oli melkein kaksi kolmannesta palvelualoilla ja yksi kolmannes teollisuudessa. Sijoitukset tuottivat ulkomaisille omistajilleen osinkoja ja muita tuottoja 4,2 miljardia euroa.

Suorat sijoitukset Suomesta ulkomaille

Suorien sijoitusten pääomaa palautui vuonna 2003 Suomeen nettomääräisesti 2,3 miljardia euroa. Pääomaa palautui nettomääräisesti mm. Tanskasta ja Norjasta ja pääomaa sijoitettiin nettomääräisesti eniten Ruotsiin ja Sveitsiin. Toimialoittain tarkasteltuna pääomaa palautui nettomääräisesti rahoitus- ja vakuutusalalle 8,9 miljardia euroa ja teollisuuteen 0,7 miljardia euroa. Muiden toimialojen yritykset sijoittivat ulkomaille nettomääräisesti 6,5 miljardia euroa.

Kirjanpitoarvoon arvostetussa sijoituskannassa eniten sijoituksia oli vuoden 2003 lopussa Ruotsissa, jonka jälkeen tulivat Alankomaat, Sveitsi ja Saksa. Sijoitukset ulkomaille jakautuivat selvästi tasaisemmin eri maihin kuin Suomeen tehtyjen sijoitusten lähdemaat. Euromaiden osuus oli selvästi alle puolet EU-alueella olevasta sijoituskannasta. Ruotsi nosti EU-maiden osuutta.

Kirjanpitoarvoisen sijoituskannan mukaan tarkasteltuna sijoittajista lähes 70 prosenttia toimi teollisuudessa ja vain runsaat 10 prosenttia palvelualoilla. Ulkomailla olevan sijoituskannan arvo oli yhteensä 60 miljardia euroa. Ulkomaiset sijoitukset tuottivat osinkoja ja muita tuottoja 4,5 miljardia euroa.

Yritysten ulkomainen omistus

Ulkomaalaisomisteisten yritysten omistuksesta tai äänivallasta yli puolet on suoraan tai välillisesti yhden ulkomaisen tahon hallussa. Suomessa ulkomaalaisomisteisia yrityksiä on lukumääräisesti vähän, runsaat pari tuhatta. Niiden osuus liikevaihdosta lähestyi 20 prosenttia ja henkilöstömäärästä 15 prosenttia vuonna 2002.

Tietoja eri EU-maista yritysten ulkomaisesta omistamisesta on vasta noin kymmenestä maasta (Alankomaat, Britannia, Espanja, Irlanti, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi Suomi, Tanska). Tilastointia tehdään vasta pilotointitasolla. Tilastointia koskeva asetus on tekeillä.

Maittain vertailtaessa ulkomaalaisomisteisille yrityksille on yhteistä niiden kansallisia yrityksiä suurempi koko. Vertailun tiedot ovat vuodelta 2000. Kuitenkin ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus liikevaihdosta on yleensä suurempi kuin henkilöstömäärästä. Ulkomaalaisomisteisia yrityksiä on sekä palvelualoilla että teollisuudessa yleensä noin prosentin verran yrityksistä. Vertailumaiden selkeä poikkeus on Irlannin teollisuus, jossa osuus oli 12 prosenttia vuonna 2000. Irlannissa ulkomaalaisomisteisuus on erityisen yleistä korkean teknologian teollisuustoimialoilla, missä ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus arvonlisäyksestä on 95 prosenttia. Suomessa vastaava luku on vertailumaiden alhaisin eli vain kymmenen prosenttia. Toimialoittain tarkasteltuna Suomessa ulkomaalaisomisteisten yritysten osuus arvonlisäyksestä on korkein kaupassa, 21 prosenttia. Teollisuudessa osuus on 14 prosenttia.

Ulkomaalaisomisteiset yritykset ovat keskimäärin tuottavampia kuin kansallisesti omistetut yritykset, kun mittarina käytetään työvoiman tuottavuutta eli arvonlisäystä työntekijää kohden. Vertailussa mukana olleista maissa Britannia oli tässä suhteessa ainoa poikkeus. Suomessa tuottavuusero ulkomaalaisomisteisten ja kansallisten yritysten välillä on joukon pienimpiä. Kun tuottavuuslaskelmissa otetaan huomioon työvoimakustannukset, niin Suomessa kansalliset yritykset ovat tuottavampia kuin ulkomaalaisomisteiset.


Päivitetty 3.2.2005

Viittausohje:

Tilasto: Palvelujen ulkomaankauppa [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-3509. 2003, Yritysten kansainvälistyminen 2003 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 3.2.2023].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/pul/2003/pul_2003_2005-02-04_kat_001.html