Tämän tilaston uudet tiedot julkaistaan Kuluttajahintaindeksi -tilaston sivuilla.

Laatuseloste: Elinkustannusindeksi

1. Tilastotietojen relevanssi

1.1. Tietosisältö ja käyttötarkoitus

Elinkustannusindeksi- nimitystä on Suomessa käytetty vuoteen 1958 asti nykyisen kuluttajahintaindeksi-nimityksen synonyymina. Elinkustannusindeksi kuvaa samaa asiaa kuin kuluttajahintaindeksi eli kuluttajien tavaroista ja palveluista maksamien hintojen kehitystä. Se kertoo, kuinka paljon tavaroiden ja palvelujen hinnat ovat muuttuneet vertailuajankohtaan nähden.

Elinkustannusindeksi 1951:10=100 -indeksi on aikasarja, joka kuvaa rahan arvon muutosta kuten kuluttajahintaindeksikin. Elinkustannusindeksi 1951:10=100 -indeksin referenssijakso on lokakuu 1951.

Elinkustannusindeksi on tarkoitettu käytettäväksi erityisesti vuokra- ja muissa sopimuksissa kompensoimaan rahanarvon muutoksia. Elinkustannusindeksi lasketaan käyttäen kulloinkin laadittavan ajantasaisen kuluttajahintaindeksin tietoja. Se antaa siis saman kuvan inflaatiosta kuin kulloinkin voimassa oleva kuluttajahintaindeksi.

Elinkustannusindeksin 1951:10=100 etuna sopimuskäytössä on kuitenkin se, että lukusarja jatkuu katkeamatta myös silloin, kun kuluttajahintaindeksin sarjoihin tulee katkoksia painorakenneuudistusten yhteydessä.

1.2. Tilaston keskeiset käsitteet, luokitukset ja aineistot

Tilaston keskeinen käsite on pisteluku, joka kuvaa rahan arvoa kuluttajan näkökulmasta suhteessa vuoden 1951 lokakuuhun. Pistelukuja vertaamalla voidaan laskea inflaatioarvio mille tahansa indeksin kattamalle aikavälille.

Elinkustannusindeksistä ei julkaista luokiteltuja alaindeksejä, ainoastaan kokonaispisteluku.

Elinkustannusindeksiä varten kerätään kuluttajahintaindeksin kautta kuukausittain noin 50 000 päivittäistavaroiden, kestokulutushyödykkeiden ja palvelujen hintaa 492 hyödykkeestä noin 3 000 liikkeestä. Nämä suoraan kerätyt hinnat kattavat noin 50 prosenttia kulutuskorin arvosta.

Suoraan kerättävien hintojen lisäksi indeksissä käytetään mm. Tilastokeskuksen vuokratilaston, asuntojen hintatilaston, kiinteistöjen hintaindeksin ja rakennuskustannusindeksin tuottamia hintatietoja. Myös STAKES, KELA ja eräät muut viranomaiset tuottavat tietoja kuluttajahintaindeksiä varten.

1.3. Lainsäädännöllinen perusta ja suositukset

Elinkustannusindeksin laadinta perustuu nykyisin ILO:n työtilastokonventioon n:o 160 jonka Suomi on ratifioinut vuonna 1987. Elinkustannusindeksin perustana olevien aiempien kuluttajahintaindeksien laadinnassa on myöskin pääpiirteissään noudatettu alan kansainvälisiä suosituksia.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Elinkustannusindeksin laatiminen perustuu ns. ketjuttamiseen eli kun indeksin voimassaolo päättyy, sen pistelukusarjaa jatketaan uuden indeksin muutoksien perusteella.

Alla olevassa taulukossa on esitetty eri aikoina voimassa olleet viralliset elinkustannus- ja kuluttajahintaindeksit:

Indeksin virallinen nimi voimassa
Elinkustannusindeksi 1914:1-6=100
Cost-of-living index
1921:1 - 1937:1
Elinkustannusindeksi 1935=100 1937:2 - 1939:9
nk. Vanha elinkustannusindeksi 1938:8-1939:7=100 1939:10 - 1951:12
Elinkustannusindeksi 1951:10=100 1952:1 - 1957:12
Kuluttajan hintaindeksi 1957:10-12=100 1958:1 - 1968:3
Kuluttajan hintaindeksi 1967=100 1968:4 - 1974:1
Kuluttajahintaindeksi 1972=100 1974:2 - 1979:1
Kuluttajahintaindeksi 1977=100 1979:2 - 1983:10
Kuluttajahintaindeksi 1981=100 1983:11 - 1987:12
Kuluttajahintaindeksi 1985=100 1988:1 - 1992:12
Kuluttajahintaindeksi 1990=100 1993:1 - 1997:11
Kuluttajahintaindeksi 1995=100 1997:12 - 2001:12
Kuluttajahintaindeksi 2000=100 2002:1 - toistaiseksi

Elinkustannusindeksisarjaa ketjutettaessa on ketjutus tehty aina kulloinkin voimassa olevan kuluttajahintaindeksin viimeisen voimassaolokuukauden kohdalla, esimerkiksi kun kuluttajahintaindeksi 2000=100 otettiin käyttöön tammikuussa 2002, muodostettiin elinkustannusindeksin vastaavan ajankohdan pisteluku lisäämällä joulukuun 2001 julkaistuun elinkustannusindeksin pistelukuun vuoden 2000=100 indeksin joulu-tammikuun muutos.

Käytännössä laskelma tapahtuu ns. ketjutuskertoimilla (ks. Verkkokoulu-indeksit).

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

3.1. Tilaston relevanssi ja kattavuus

Elinkustannusindeksin 1951:10=100 laadinnan ajalla hyödyke- ja liikeotokset ovat luonnollisesti vaihdelleet jokseenkin paljon. Otoksia voidaan pitää riittävän yksityiskohtaisina ja kattavina.

3.2. Tilaston tarkkuus

Tilasto perustuu moninaisiin aineistoihin ja otantajärjestelmiin. Laskentaratkaisussa otannoista johtuvaa satunnaisuutta vähentää se, että tilasto perustuu enimmiltään täydelliseen paneeliasetelmaan. Tämä ns. sovitetut parit -menettely varmistaa sen, että indeksin tuottamat hinnanmuutosarviot ovat otantateknisessä mielessä hyvinkin tarkkoja.

Otantojen suuren määrän ja toisistaan poikkeavien otanta-asetelmien johdosta indeksille on kuitenkin hyvin vaikeaa arvioida tilastollista keskivirhettä. Yleisesti on arvioitu indeksin olevan niin tarkka, että sen tulosten julkaiseminen nykyisellä tarkkuudella on tilastollisesti järkevää.

Koska elinkustannusindeksi 1951:10=100 perustuu kuluttajahintaindekseihin, ovat indeksin yleiset virhelähteet samat kuin kuluttajahintaindeksissä. Ne on kuvattu kuluttajahintaindeksin laatuselosteen yhteydessä.

4. Tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

4.1. Tilaston ilmestymistiheys ja mittausjakso

Elinkustannusindeksi laaditaan kuukausittain ja se julkaistaan tilastokuukautta seuraavan kuun 14. päivänä tai lähimpänä arkipäivänä.

4.2. Tilaston ennakollisuus

Tilasto on ilmestyessään lopullinen.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Elinkustannusindeksin julkaisupäivänä julkaistaan Tilastokeskuksen internetsivuilla tilastoon perustuva tuorein tilasto -tiedote. Indeksi sisältyy myös kuluttajahintaindeksin julkaisuun, joka on tilattavissa paperijulkaisuna ja sähköisenä pdf-julkaisuna. Lisäksi elinkustannusindeksistä on saatavissa tietoa Tilastokeskuksen internetsivuilta ja tietokantapalvelusta.

Keskeiset metatiedot on selvitetty tässä dokumentissa, joka on sisällytetty elinkustannusindeksi -tilastosivustoon. Kuluttajahintaindeksin julkaisuissa on linkki tähän sivustoon. Tilastokeskuksen verkkokoulussa on oma opintojakso hintaindekseistä. Sen yksi osuus käsittelee kulloinkin voimassa olevan kuluttajahintaindeksin (tällä hetkellä kuluttajahintaindeksi 2000=100) laadintamenettelyjä tässä esitettyä tarkemmin. Kuluttajahintaindeksin www-sivustolla on selvitys käytetyistä luokituksista ja käsitteistä, indeksin yksityiskohtaisempi painorakenne sekä linkkejä Suomen kuluttajahintaindeksiä sivuaviin tutkimuksiin ja alan kansainvälisiin suosituksiin.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

6.1. Vertailtavuus muihin aineistoihin

Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin ohella hintavertailutietoja tuottavat useat muut viranomaiset oman toimintansa ohella tai sivutuotteena. Yksi näkyvä rinnakkainen lähde on kuluttajaviraston ns. ruokakorivertailut, joissa tutkitaan yksittäisten liikkeiden hinnoittelukäytäntöjä. Myös useat yksityiset yritykset tuottavat hintatietoja. Riippuen muiden tiedontuottajien otoksista ja menetelmistä, saattavat ne antaa samastakin markkinasegmentistä erilaisen kuvan kuin kuluttajahintaindeksi. Varsin usein muutkin tiedontuottajat kuitenkin päätyvät samansuuntaiseen arvioon kuin kuluttajahintaindeksin samaa asiaa kuvaava hintaindeksi.

Kuluttajahintaindeksiä arvioidaan usein myös suhteessa tiedon käyttäjän omiin kokemuksiin hinnanmuutoksista. Esimerkiksi euron käyttöönoton yhteydessä usein viitattiin siihen, että oma kokemus sanoo hintojen nousseen selvästi vaikkei kuluttajahintaindeksi näyttäisikään nousua.

Kokemus yleistä inflaatiota suuremmasta (tai pienemmästä) hinnan noususta on toki hyvin mahdollinen, koska yhdenkään yksittäisen kuluttajan kulutuskori ei ole täysin samanlainen kuin kuluttajahintaindeksin perustana oleva keskimääräinen kulutuskori. Esimerkiksi alkoholin hinnan muutokset näkyvät keskimääräisessä inflaatiossa, koska alkoholiin käytettään huomattava summa rahaa. Raittiin henkilön oman kulutuskorin hinta ei tässä tapauksessa kuitenkaan muuttuisi.

6.2. Vertailtavuus historiatietoihin

Kun kuluttajahintaindeksin hyödykekoriin tai luokituksiin tehdään muutoksia, kytketään tilastosarjat toisiinsa ketjuttamalla. Menettelyn seurauksena on saatavissa hyvinkin pitkiä aikasarjoja yleisestä inflaatiosta. Varhaisin virallinen inflaatiosarja alkaa vuodesta 1914. Jälkikäteen on tuotettu sarja, joka alkaa vuodesta 1860. Indeksiluokituksen hienojakoisemmalla tasolla historiatietoa on saatavissa rajoitetummin.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kuluttajahintaindeksi on osa vakiintunutta makrotaloudellista tilastotuotantoa. Indeksin tietoja käytettään mm. kansantalouden tilinpidon yksityisen kulutuksen deflaattorina joten tilinpidon kulutusaikasarjat ja kuluttajahintaindeksin sarjat ovat teknisistä syistä varsin yhtenäisiä.

Tärkeimpinä käsitteellisinä poikkeamina suhteessa kansantalouden tilinpitoon on omistusasuminen, jossa tilinpidon käyttämä vuokraekvivalenssimenettely saattaa johtaa erilaiseen tulokseen kuin kuluttajahintaindeksin käyttökustannusten mittaamiseen perustuva menettely.


Päivitetty 31.5.2005

Viittausohje:

Tilasto: Elinkustannusindeksi [verkkojulkaisu].
Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 15.11.2018].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/eki/eki_2005-05-30_laa_001.html