Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Aikuiskoulutustutkimus 2000, laatuseloste

Katoanalyysi

Kato voidaan jakaa yksikkö- ja erä- eli osittaiskatoon. Yksikkökato tarkoittaa, että otoshenkilöltä ei saada lainkaan haastattelua esimerkiksi kieltäytymisen tai tavoittamattomuuden takia. Yksikkökatoa voidaan korjata painokertoimien avulla. Eräkadolla taas tarkoitetaan kysymyskohtaista katoa. Tällöin haastattelu on saatu, mutta joissakin kysymyksissä esiintyy puutteita esimerkiksi haastattelun keskeytymisen tai vastaushaluttomuuden vuoksi.

Aikuiskoulutustutkimus 2000:n aineisto koostuu kahdesta eri otoksesta: 18- 64-vuotiaista ja 65-79-vuotiaista. Sen vuoksi myös katoa tarkastellaan erikseen näissä ryhmissä. Katoanalyysin pääpaino on 18 - 64-vuotiaiden ryhmässä, joka on myös vertailukelpoinen aikaisempien aikuiskoulutustutkimusotosten kanssa.

Kadon jakaantumista tutkitaan eri taustamuuttujien suhteen ja verrataan aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin. Taustamuuttujiksi on valittu sukupuoli, ikä, koulutusaste, kuntaryhmä sekä asuinlääni. Kadon syytä tarkastellaan jakamalla katotapaukset kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin.

Aineiston edustavuutta tarkastellaan tutkimalla kadon rakennetta eri taustamuuttujien mukaan muodostetuissa ryhmissä sekä vertailemalla vastaajien jakauman rakennetta perusjoukkoon.

Yksikkökato 18-64-vuotiaiden otoksessa

Otos

Brutto-otoksen koko 18 - 64-vuotiailla oli 4 700 henkilöä. Kun brutto-otoksesta poistettiin perusjoukkoon kuulumattomat, eli ns. ylipeitto, saatiin lopulliseksi otokseksi 4 605 henkilöä. Ylipeittoon laskettiin kuuluvaksi rekisterin viimeisen päivityksen jälkeen kuolleet (7 tapausta), koko tutkimuksen referenssiajan ulkomailla olleet (13 tapausta), laitosväestö (10 tapausta), vakavasti sairaat henkilöt (36 tapausta), henkilöt, joita ei voitu haastatella kielen vuoksi (26 tapausta) sekä kolme sellaista tapausta, jossa vastauksia ei saatu tietokonevikojen takia.

Otoksen alipeittoon voidaan katsoa kuuluvaksi esimerkiksi henkilöt, jotka olivat muuttaneet Suomeen rekisterin päivittämisen jälkeen. Alipeittoon kuuluvien määrä voidaan arvioida väestötietoihin sisältyvien muuttotietojen pohjalta. Koska otoksen poiminnan ja tiedonkeruun välinen aika oli kohtuullisen lyhyt, ei alipeitolla ole olennaista vaikutusta otoksen peittävyyteen.

Kato suurempi kuin aikaisemmissa aikuiskoulutustutkimuksissa

Saatujen haastattelujen määrä oli 18 - 64-vuotiaiden otoksessa 3 422. Vastausosuudeksi tuli näin ollen 74 prosenttia, mikä on kahdeksan prosenttiyksikköä matalampi kuin vuosien 1990 ja 1995 aikuiskoulutustutkimuksissa.

Kato-osuuden kasvua pyrittiin ehkäisemään kiinnittämällä haastattelijoiden työohjeissa huomiota vastaajien motivointikysymyksiin, laatimalla haastattelijoita varten erillinen tutkimusesite yhteydenottotilanteiden avuksi sekä panostamalla haastattelijakoulutuksessa haastattelujen käytännöntilanteiden hallintaan. Lisäksi haastattelijoiden oma kenttäjohto organisoi haastattelijaryhmien toimintaa myös erityisesti kadonestotoimien kehittämiseen. Katojen suureneminen on yleinen ilmiö tämän päivän kysely- ja haastattelututkimuksissa.

Vastausosuus suurin nuorilla ja korkeasti koulutetuilla

Nuorilta saatiin hyväksyttyjä haastatteluja suhteellisesti useammin kuin vanhemmilta (taulukko 1). Vastausosuus oli suurin 18 - 24-vuotiaiden ryhmässä (79 %) ja toiseksi suurin 25 - 34-vuotiailla (76 %). Kolmen vanhimman ikäluokan vastausosuudet olivat likimain yhtä suuret, noin 73 prosenttia.

Korkea-asteen koulutuksen saaneet osallistuivat tutkimukseen useammin kuin matalammin koulutetut. Suurinta kato oli pelkän perusasteen suorittaneiden keskuudessa, joista lähes kolmannes kieltäytyi, jäi tavoittamatta tai muusta syystä haastattelematta.

Taulukko 1. Aikuiskoulutustutkimus 2000:n vastausosuus, kato ja otos eräiden taustamuuttujien mukaan (18 - 64-vuotias väestö)

  Vastausosuus
%
    Kato    
%
     Otos     
n
Sukupuoli  
Mies 74 26 2 339
Nainen 75 25 2 267
Ikä  
18 - 24-vuotiaat 79 21 611
25 - 34-vuotiaat 76 24 915
35 - 44-vuotiaat 73 27 1 118
45 - 54-vuotiaat 73 27 1 171
55 - 64-vuotiaat 73 27 791
Koulutusaste  
Perusaste 68 32 1 451
Keskiaste 76 24 1 896
Korkea-aste 78 22 1 259
Kuntaryhmä 1)  
Kaupunkimainen 70 30 2 883
Taajaan asuttu 79 21 740
Maaseutumainen 83 17 981
Asuinlääni 1)  
Etelä-Suomen lääni 69 31 1 877
Länsi-Suomen lääni 2) 76 24 1 640
Itä-Suomen lääni 82 18 523
Oulun lääni 80 20 389
Lapin lääni 79 21 175
Yhteensä 74 26 4 605

1) Ko. muuttujien suhteen n=4 603, koska kahden vastaajan asuinpaikka oli haastatteluhetkellä ulkomailla

2) Ml. Ahvenanmaa

Miesten ja naisten välillä ei kadon suuruudessa ole havaittavissa eroja. Naisten vastausosuus oli 75 prosenttia, miesten prosenttiyksikön verran alhaisempi.

Otokseen kuuluvien aikuisten asuinpaikan taajama-asteen (kuntaryhmän) mukaan tarkasteltuna kato oli suurinta kaupunkimaisissa kunnissa asuvien keskuudessa, joiden kato oli 30 prosenttia ja vastausosuus 70 prosenttia. Maaseutumaisissa kunnissa asuvien vastausosuus oli yli kymmenen prosenttiyksikköä korkeampi eli 83 prosenttia.

Maantieteellisesti kato oli suurinta Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä. Suhteessa eniten hyväksyttyjä haastatteluja saatiin Itä-Suomen läänissä ja toiseksi eniten Oulun läänissä. Myös Lapin läänin vastausosuus oli selkeästi keskimääräistä korkeampi.

Vastausosuudet laskeneet tasaisesti kaikissa ryhmissä

Aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin verrattaessa havaitaan vastausosuuksien laskeneen suhteellisen tasaisesti kaikissa taustamuuttujien luokissa (taulukko 2). Kato oli suurinta samoissa ryhmissä kuin viisi vuotta aiemmin, mutta nyt katotapauksia oli enemmän. Kadon rakenne on pysynyt suurin piirtein samanlaisena, eikä siirtymiä eri taustamuuttujien luokkien välillä juurikaan ollut.

Taulukko 2. Vuosien 2000, 1995 ja 1990 aikuiskoulutustutkimusten vastausosuudet eräiden taustamuuttujien mukaan (18 - 64-vuotias väestö)

  Aikuiskoulutustutkimusten vastausosuudet
     2000      
%
     1995     
%
     1990     
%
Sukupuoli
Mies 74 82 82
Nainen 75 83 82
Ikä
18 - 24-vuotiaat 79 87 85
25 - 34-vuotiaat 76 84 81
35 - 44-vuotiaat 73 80 81
45 - 54-vuotiaat 73 80 80
55 - 64-vuotiaat 73 80 83
Koulutusaste
Perusaste 68 76 79
Keskiaste 76 84 84
Korkea-aste 78 88 84
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen 70 80 78
Taajaan asuttu 79 85 82
Maaseutumainen 83 87 89
Yhteensä 74 82 82

Miehillä ja naisilla olivat vastausosuudet laskeneet täsmälleen yhtä paljon; kahdeksan prosenttiyksikköä. Erittäin tasainen vastausosuuksien lasku oli havaittavissa myös eri ikäluokkien välillä. Kaikkein alhaisimman vastausosuuden vuoden 1995 tutkimuksessa saaneen ikäluokan (55 - 64-vuotiaat) osuus oli yhtä suuri kuin vuoden 2000 tutkimuksessa kaikkein suurimman vastausosuuden omaavilla, 18 - 24-vuotiailla.

Myös pohjakoulutuksen eri luokissa oli vastausosuuksien lasku selkeä, mutta suhteellisen tasainen.

Ainut kadon rakenteen muutos aikaisempiin aikuiskoulutustutkimuksiin nähden löytyi kohdehenkilöiden asuinkunnan taajama-asteen tarkastelussa. Vastausosuuksien lasku oli suurinta kaupunkimaisissa kunnissa, joissa asuvien vastausosuus oli vuonna 2000 peräti kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vuonna 1995. Maaseutumaisissa kunnissa vastausosuus laski neljän prosenttiyksikön verran. Toisin sanoen vastaamattomuus oli yleistynyt kaupungeissa enemmän kuin maaseudulla.

Seuraavaksi kadon vinoutta tutkitaan kahdessa suurimmassa katoryhmässä eli pelkän perusteen suorittaneilla sekä kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla.

Kato jakautui suurimmissa katoryhmissä samoin kuin koko otoksessa

Kato ei ollut vinoutunut suurimmissa katoryhmissä verrattuna koko otoksen katoon (taulukko 3). Esimerkiksi kaupunkimaisissa kunnissa asuvalla nuorimmalla ikäluokalla vastausosuus oli aivan yhtä korkea kuin samalla ikäluokalla otoksessa keskimäärin. Ainut suurempi poikkeama oli pelkän perusasteen suorittaneiden ryhmässä 35 - 44-vuotiailla, joiden kato oli suhteellisesti suurempi (-10) kuin saman ikäisillä koko otosta (-1) tarkasteltaessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikki poikkeamat sopivat 95 %:n luottamusvälin sisälle, eivätkä näin ollen aiheuta hankaluuksia aineiston analysoinnissa.

Taulukko 3. Kadon jakaantuminen koko otoksessa, pelkän perusasteen suorittaneilla sekä kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla, poikkeamat keskimääräisestä vastausosuudesta (18 - 64-vuotias väestö)

 
 
   Koko otos       Perusaste    Kaupunkimainen
Poikkeama
%-yksikköä
Poikkeama
%-yksikköä
Poikkeama
%-yksikköä
Sukupuoli
Mies 0 1 -1
Nainen 1 0 1
Ikä
18 - 24-vuotiaat 5 6 9
25 - 34-vuotiaat 2 1 1
35 - 44-vuotiaat -1 -10 -2
45 - 54-vuotiaat -1 0 -3
55 - 64-vuotiaat -1 0 -1
Koulutusaste
Perusaste -6   -7
Keskiaste 2   2
Korkea-aste 4   5
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen -4 -5  
Taajaan asuttu 5 2  
Maaseutumainen 9 12  
Ryhmän keskimääräinen vastausosuus 74 68 70

 

Kieltäytyminen kadon yleisin syy

Kieltäytyminen oli selvästi yleisempi kadon syy kuin se, ettei kohdehenkilöä tavoitettu. Katotapauksista reilu neljä viidesosaa (82 %) oli haastattelusta kieltäytyneitä. Kohdehenkilön tavoittamattomuus oli syynä 18 prosenttiin katotapauksista (taulukko 4).

Todennäköisyys sille, että kadon syy oli kohdehenkilön tavoittamattomuus pienenee iän myötä. Yli kolmannes 18 - 24-vuotiaiden katotapauksista johtui siitä, ettei kohdehenkilöä ollut tavoitettu. Tavoittamattomien osuus 35 - 44-vuotiaiden kadosta oli vajaa viidennes, ja 55 - 64-vuotiailla vain seitsemän prosenttia kadosta johtui henkilön tavoittamattomuudesta.

Kadon jakaantuminen kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin vaihteli myös maantieteellisesti. Eniten tavoittamattomia oli Lapin läänissä, kolmasosa katotapauksista johtui henkilön tavoittamattomuudesta. Kieltäytymisiä oli eniten Oulun läänissä, missä taas tavoittamattomien osuus oli ainoastaan 13 prosenttia.

Tavoittamattomuus oli kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla hivenen useammin kadon syynä kuin taajaan asuttujen kuntien ja maaseutumaisten kuntien asukkailla. Sukupuolen ja koulutusasteen mukaan tarkasteltuna eivät erot kadon jakaantumisessa olleet tilastollisesti merkitseviä.

Taulukko 4. Katotapausten jakaantuminen kieltäytyneisiin ja tavoittamattomiin eräiden taustamuuttujien mukaan (18-64-vuotias väestö)

  Kadon syy         
   Kieltäytyminen       Ei tavoitettu        Yhteensä    
% % %
Sukupuoli
Mies 80 20 100
Nainen 84 16 100
Ikä
18 - 24-vuotiaat 66 34 100
25 - 34-vuotiaat 75 25 100
35 - 44-vuotiaat 81 19 100
45 - 54-vuotiaat 87 13 100
55 - 64-vuotiaat 93 7 100
Koulutusaste
Perusaste 82 18 100
Keskiaste 81 19 100
Korkea-aste 84 17 100
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen 80 20 100
Taajaan asuttu 88 12 100
Maaseutumainen 89 11 100
Asuinlääni
Etelä-Suomen lääni 81 19 100
Länsi-Suomen lääni 1) 85 15 100
Itä-Suomen lääni 84 16 100
Oulun lääni 87 13 100
Lapin lääni 67 33 100
Yhteensä 82 18 100

1) Ml. Ahvenanmaa

 

Aikaisempia aikuiskoulutustutkimuksia suuremmat katoluvut johtuvat nimenomaan kieltäytyneiden määrän kasvusta (taulukko 5). Kieltäytyneiden osuus otoksesta oli kasvanut edellisistä tutkimuksista seitsemän prosenttiyksikköä ja oli 21 prosenttia. Osuus oli kasvanut hyvin tasaisesti kaikissa taustamuuttujien luokissa. Sen sijaan tavoittamattomien osuus oli säilynyt lähes ennallaan.

Taulukko 5. Kieltäytyneiden ja tavoittamattomien osuudet otoksesta, vuosien 2000, 1995 ja 1990 aikuiskoulutustutkimusten vertailu (18-64-vuotias väestö)

  Aikuiskoulutus-
tutkimus 2000
Aikuiskoulutus-
tutkimus 1995
Aikuiskoulutus-
tutkimus 1990
Kieltäytyminen Ei tavoitettu Kieltäytyminen Ei tavoitettu Kieltäytyminen Ei tavoitettu
% % % % % %
Sukupuoli
Mies 21 5 14 5 13 5
Nainen 21 4 15 3 15 3
Ikä
18 - 24-vuotiaat 14 7 8 4 10 5
25 - 34-vuotiaat 18 6 11 4 13 5
35 - 44-vuotiaat 22 5 16 4 15 5
45 - 54-vuotiaat 23 4 16 4 17 3
55 - 64-vuotiaat 25 2 19 2 15 2
Koulutusaste
Perusaste 26 6 20 4 17 5
Keskiaste 19 4 12 4 12 4
Korkea-aste 18 4 9 3 13 3
Kuntaryhmä
Kaupunkimainen 24 6 16 5 17 5
Taajaan asuttu 18 2 12 3 15 3
Maaseutumainen 15 2 11 1 9 2
Yhteensä 21 5 14 4 14 4

 

Haastateltujen ja perusjoukon vertailu

Seuraavassa aineiston laatua tarkastellaan vertailemalla haastateltuja ja otosta perusjoukkoon. Vertailussa käytetään kahta ristiintaulukkoa (taulukot 6 ja 7), joissa ensimmäisessä aineisto ja perusjoukko on jaoteltu sukupuolen ja maakunnan mukaisiin ja jälkimmäisessä ikäluokan ja koulutusasteen mukaisiin luokkiin.

Maakunnan ja sukupuolen mukaan tarkasteltuna otos, vastanneet ja perusjoukko vastaavat hyvin toisiaan (taulukko 6). Suurin yksittäinen poikkeama haastateltujen ja perusjoukon väliltä löytyy Uudenmaan maakunnasta, jossa ero on vajaa kolme prosenttiyksikköä. Tämä johtuu, kuten edellä on esitetty, eteläisen Suomen keskimääräistä suuremmasta kadosta. Pohjoisen ja itäisen Suomen aikaisemmin havaitut muuta Suomea korkeammat vastausosuudet eivät aiheuta ongelmia aineiston laadun suhteen, sillä poikkeamat haastateltujen ja perusjoukon välillä ovat pieniä.

Otos vastaa hyvin perusjoukkoa - missään taustamuuttujan luokassa ei ole havaittavissa edes prosenttiyksikön suuruista eroa.

Taulukko 6. Haastatellut, otos ja perusjoukko maakunnan ja sukupuolen mukaan (18-64-vuotias väestö)

Maakunta Miehet Naiset Yhteensä
  Haasta-
tellut 
  Otos     Perus-  
joukko
Haasta-
tellut 
  Otos     Perus-  
joukko
Haasta-
tellut 
  Otos     Perus- 
joukko
% % % % % % % % %
Uusimaa 11,5    13,0 12,9    12,2    13,1 13,5 23,6    26,1 26,4
Varsinais-Suomi 4,0    4,1 4,3    4,6    4,4 4,3 8,7    8,5 8,6
Satakunta 2,2    2,2 2,3    2,7    2,5 2,2 4,9    4,6 4,5
Kanta-Häme 1,2    1,4 1,6    1,5    1,6 1,5 2,7    3,0 3,1
Pirkanmaa 4,9    4,8 4,4    3,7    3,9 4,3 8,6    8,8 8,7
Päijät-Häme 2,0    2,1 1,9    1,8    1,7 1,9 3,7    3,8 3,8
Kymenlaakso 1,8    1,8 1,9    1,9    1,8 1,7 3,7    3,6 3,6
Etelä-Karjala 0,9    1,2 1,4    1,5    1,5 1,3 2,4    2,6 2,6
Etelä-Savo 1,7    1,6 1,6    1,7    1,5 1,5 3,4    3,1 3,2
Pohjois-Savo 2,8    2,5 2,5    2,7    2,5 2,3 5,4    5,0 4,8
Pohjois-Karjala 1,7    1,5 1,7    2,0    1,7 1,6 3,7    3,2 3,2
Keski-Suomi 2,6    2,5 2,5    2,8    2,7 2,5 5,3    5,2 5,0
Etelä-Pohjanmaa 2,1    1,9 1,8    1,7    1,6 1,8 3,8    3,5 3,6
Pohjanmaa 1,9    1,7 1,6    1,5    1,5 1,6 3,4    3,2 3,2
Keski-Pohjanmaa 0,9    0,7 0,7    0,6    0,6 0,6 1,4    1,4 1,3
Pohjois-Pohjanmaa 4,1    3,7 3,5    3,0    3,0 3,3 7,2    6,7 6,8
Kainuu 1,2    1,0 0,9    0,8    0,8 0,8 2,0    1,8 1,7
Lappi 2,1    2,1 1,9    2,0    1,7 1,8 4,1    3,8 3,7
Itä-Uusimaa 0,8    0,8 0,9    0,7    0,9 0,8 1,6    1,7 1,7
Ahvenanmaa 0,2    0,2 0,3    0,2    0,2 0,2 0,4    0,4 0,5
Yhteensä 50,5    50,8 50,5    49,5    49,2 49,5 100,0    100,0 100,0

Korkea-asteen koulutuksen suorittaneet ovat haastateltujen joukossa hivenen yliedustettuina ja pelkän perusteen koulutuksen saaneet vastaavasti aliedustettuina (taulukko 7). Haastatelluista on pelkän perusasteen suorittaneita vajaa kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin heitä on perusjoukossa. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita taas on haastateltujen joukossa saman verran yliedustettuina.

Ikäluokittain tarkasteltuna perusjoukko ja haastatellut vastaavat hyvin toisiaan. Otoksessa nuoremmat ikäluokat ovat hivenen aliedustettuina ja vanhemmat ikäluokat hivenen yliedustettuina. Nuorempien korkeampi vastausosuus kuitenkin tasoittaa tilanteen haastateltujen osalta hyvin tarkasti perusjoukon kaltaiseksi, eivätkä haastateltujen ja perusjoukon osuudet eroa missään ikäryhmässä edes yhtä prosenttiyksikköä.

Ikäluokan ja koulutustason mukaisissa jakaumissa ei ole juurikaan eroja vastanneiden ja perusjoukon välillä - ero ei ole missään luokassa edes kahta prosenttiyksikköä.

Taulukko 7. Haastatellut, otos ja perusjoukko iän ja koulutusasteen mukaan (18-64-vuotias väestö)

Ikä Perusaste Keskiaste Korkea-aste Yhteensä
  Haasta-
tellut
   Otos    Perus-
joukko
Haasta-
tellut
   Otos    Perus-
joukko
Haasta-
tellut
   Otos    Perus-
joukko
Haasta-
tellut
   Otos    Perus-
joukko
% % % % % % % % % % % %
18-24-vuotiaat 5,6 5,5 5,1 7,7 7,0 8,9 0,9 0,8 1,0 14,2 13,3 14,9
25-34-vuotiaat 3,4 3,7 3,4 9,3 9,1 9,3 7,7 7,1 7,4 20,3 19,9 20,1
35-44-vuotiaat 3,4 4,4 4,5 11,2 11,3 10,6 9,0 8,6 8,2 23,7 24,3 23,3
45-54-vuotiaat 7,8 8,6 8,7 9,8 9,7 9,5 7,4 7,1 7,0 25,0 25,3 25,2
55-64-vuotiaat 8,7 9,3 8,8 4,4 4,1 4,3 3,8 3,6 3,5 16,8 17,2 16,5
Yhteensä 28,9 31,5 30,5 42,3 41,2 42,5 28,8 27,3 27,0 100,0 100,0 100,0

 

Kokonaisuutena voidaan todeta haastateltujen vastaavan perusjoukkoa suhteellisen hyvin. Koulutuksen ja asuinmaakunnan mukaiset pienet vinoutumat tasoittuvat painokerrointen avulla.

Painokertoimet laskettiin ns. kalibrointimenetelmällä, jossa käytetään hyväksi perusjoukon reunajakaumia koskevia tietoja. Kalibroinnissa otoksesta laskettavat jakaumat saadaan vastaamaan perusjoukon reunajakaumia. Menetelmässä käytettiin seuraavia muuttujaryhmittelyjä:

  • ikäluokka (5 luokkaa) ja ISCED-aste (3 luokkaa), yhteensä 15 luokkaa
  • sukupuoli (2 luokkaa) ja maakunta (16 luokkaa), yhteensä 32 luokkaa (datan vähäisyyden vuoksi maakuntamuuttujaa muokattiin seuraavasti: Itä-Uusimaa yhdistettiin Uusimaahan, Ahvenanmaa Varsinais-Suomeen, Kainuu Pohjois-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaa Pohjanmaahan.)

 

Yksikkökato 65-79-vuotiaiden otoksessa

Brutto-otoksen koko 65 - 79-vuotiailla oli 300 henkilöä. Ylipeittotapauksia oli 17, joiden poistamisen jälkeen saatiin lopulliseksi otokseksi 283 henkilöä.

Pienen otoskoon vuoksi katoa ei voi tarkastella moniluokkaisten taustamuuttujien osalta. Samoin tavoin pieni otoskoko vaikuttaa myös tulosten analysointiin.

Haastatteluun vastasi yhteensä 180 henkeä, mikä tarkoittaa, että vastausosuudeksi 65 - 79-vuotiailla saatiin 64 prosenttia ja kadoksi tuli 36 prosenttia.

Maaseutumaisissa kunnissa asuvat 65 - 79-vuotiaat vastasivat tutkimukseen useammin kuin taajaan asuttujen ja kaupunkimaisten kuntien samanikäiset asukkaat (taulukko 8). Maaseutumaisissa kunnissa haastatteluun vastasi lähes neljä viidestä otoshenkilöstä, kun taas taajaan asutuissa ja kaupunkimaisissa kunnissa vain reilu puolet.

Sen sijaan sukupuolen ja koulutusasteen mukaan tarkasteltuna ei vastausosuuksilla ollut, osin pienestä otoskoosta riippuen, tilastollisesti merkitseviä eroja. Haastattelun antoi otokseen kuuluvista 65 - 79-vuotiaista miehistä 68 prosenttia ja saman ikäisistä naisista 61 prosenttia. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden vastausosuus oli 70 prosenttia, pelkän perusasteen suorittaneiden 64 prosenttia ja keskiasteen käyneiden 58 prosenttia.

Taulukko 8. Aikuiskoulutustutkimus 2000:n vastausosuus ja kato eräiden taustamuuttujien mukaan (65 - 79-vuotias väestö)

  Vastausosuus
%
    Kato    
%
    Otos    
n
Sukupuoli      
Mies 68 32 112
Nainen 61 39 171
Koulutusaste      
Perusaste 63 37 200
Keskiaste 58 42 40
Korkea-aste 70 30 43
Kuntaryhmä      
Kaupunkimainen 56 44 145
Taajaan asuttu 54 46 41
Maaseutumainen 79 21 97
Yhteensä 64 36 283

 

Kieltäytyminen haastattelusta oli 65 - 79-vuotiailla vielä yleisempi kadon syy kuin 18 - 64-vuotiailla. Katotapauksista oli 90 prosenttia kieltäytymisiä. Koska 65-79-vuotiaat eivät enää liiku yhtä paljon kuin nuorempi väestö, he ovat yleensä varsin hyvin tavoitettavissa. Tavoittamattomia olikin ainoastaan kymmenen henkilöä.

Haastateltujen ja perusjoukon vertailu

Seuraavaksi on tarkasteltu 65-79-vuotiaiden haastateltujen, otoksen sekä perusjoukon vastaavuutta kahden taustamuuttujan, koulutusasteen ja asuinläänin mukaan (taulukko 9). Pienen otoskoon takia ei vertailua ole mahdollista tehdä useampiluokkaisia muuttujia tai yhtä aikaa useampia muuttujia käyttäen.

Sekä otoksessa että haastateltujen joukossa ovat korkea-asteen koulutuksen suorittaneet hieman yliedustettuina ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneet hieman aliedustettuina. Etelä-Suomen läänissä asuvat ovat hieman aliedustettuina ja Länsi-Suomen läänissä asuvat vastaavasti hieman yliedustettuina. Suurin ero haastateltujen ja perusjoukon välillä on korkea-asteen koulutuksen saaneilla - reilut viisi prosenttiyksikköä.

Taulukko 9. Haastatellut, otos ja perusjoukko koulutusasteen ja asuinläänin mukaan (65-79-vuotias väestö)

  Haastatellut
%
    Otos    
%
Perusjoukko
%
Koulutusaste  
Perusaste 71 71 74
Keskiaste 13 14 15
Korkea-aste 17 15 11
Lääni  
Etelä-Suomen lääni 32 34 36
Länsi-Suomen lääni 1) 42 40 39
Itä-Suomen lääni 13 14 13
Oulun lääni 9 9 8
Lapin lääni 4 3 4
Yhteensä 100 100 100

1) Ml. Ahvenanmaa

Havaitut erot perusjoukon ja haastateltujen välillä selittyvät pitkälti pienellä otoskoolla, jolloin täydellinen vastaavuus on vaikeampi saavuttaa. Tämä vinous pystytään kuitenkin korjaamaan painokerrointen avulla. Silti analysoinnissa on syytä muistaa, ettei 65 - 79-vuotiaiden ryhmää kannata tarkastella moniluokkaisten taustamuuttujien suhteen.

Painokertoimet laskettiin 65-79-vuotiaille normaalina jälkiosituksena. Ositteet, joita oli yhteensä kuusi, laskettiin seuraavista muuttujista:

  • ikäluokka (2 luokkaa): 65-69-vuotiaat sekä 70-79-vuotiaat
  • aluemuuttuja (3 luokkaa) muodostettiin seuraavista maakunnista:
    1. alue: Uusimaa, Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso, Etelä-Karjala, Itä-Uusimaa;
    2. alue: Varsinais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Ahvenanmaa;
    3. alue: Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi.

Jälkiosituksena tuotetut korotuspainot 65-79-vuotiaille saatiin seuraavalla kaavalla:

Painokerroin= Ni / ni

Ni = populaation määrä ositteessa i

ni = vastanneiden määrä ositteessa i.

 

Osittais- eli eräkato

Osittaiskato verraten pientä

Osittaiskato kuvaa haastattelulomakkeen toimivuutta ja laatua. Suuri "Ei osaa sanoa "- vastausten osuus tietyn kysymyksen kohdalla kertoo joko kysymyksen vaikeaselkoisuudesta tai siitä, ettei kysymykseen haluta vastata.

Osittaiskato oli aikuiskoulutustutkimuksessa melko pientä. Kysymyskohtaisten " Ei osaa sanoa " -vastausten osuus jäi suurimmaksi osaksi alle kahden prosentin. Vain muutamassa kysymyksessä tämä osuus oli yli viiden prosentin. Kokonaisuutena voidaankin sanoa, ettei osittaiskato aiheuta ongelmia tulosten luotettavuudelle.

Osittaiskadon kysymyskohtaista arviointia

Vaikeimmiksi kysymyksiksi osoittautuivat työnantajan toimipaikkojen määrää sekä yrityksen henkilökuntamäärää koskevat kysymykset. Kysymyksessä 20 "Onko/oliko työnantajallanne muita toimipaikkoja kuin se, missä olette/olitte työssä?" osittaiskato oli lähes viisi prosenttia. Kysymyksessä 21 "Kuinka monta henkilöä on/oli arviolta tämän työnantajan kaikissa toimipaikoissa yhteensä?" oli "Ei osaa sanoa" -vastausten osuus noin 8,5 prosenttia, mikä oli suurin yksittäisen kysymyksen osittaiskato. Sen sijaan oman toimipaikan henkilöstömäärä tiedettiin hyvin ja osittaiskatoa oli vain vähän yli yhden prosentin.

Koulutusmuotoja käsitteleviin kysymyksiin osattiin vastata hyvin ja osittaiskato jäi kaikissa kohdissa alle puolen prosentin. Työhön tai ammattiin liittyvän koulutuksen vaikutuksista ongelmia aiheutti kysymys 52e "Oletteko käymienne kurssien avulla saanut säilytettyä työpaikkanne" (osittaiskato yli 5 %). Osittaiskatoa esiintyi myös kysymyksessä, jossa pyydettiin arvioimaan, onko koulutuksella ollut muita kuin erikseen mainittuja vaikutuksia (5-6 %).

Koulutuksen esteitä koskevat kysymykset olivat vastaajille vaikeita. Vapaa-ajalla ja omalla kustannuksella tapahtuvan koulutuksen estekysymyksissä osittaiskato oli suurinta osioissa 53d (opetuksen heikko laatu - osittaiskato 7,5 %), 53n (sopivien koulutusmahdollisuuksien puute - osittaiskato 3,5 %) sekä 53p (muu este tai vaikeus - osittaiskato 3,5 %). Työajalla työnantajan kustannuksella tapahtuvan koulutuksen esteistä jonkinasteisia vaikeuksia oli kysymyksissä 55c (koulutuksen heikko laatu - osittaiskato 4 %) sekä 55f (työnantaja ei arvosta koulutusta - osittaiskato 3,5 %).

Yleensä haastateltavien hankaliksi kokemiin ansiotuloja koskeviin kysymyksiin vastattiin tässä tutkimuksessa paremmin kuin aikaisemmissa aikuiskoulutustutkimuksissa. Vajaa kolme prosenttia vastaajista ilmoitti, että ei osaa ilmoittaa tulojaan, ja vain puoli prosenttia vastaajista sanoi, että ei halua kertoa tulojaan. Vuoden 1995 aikuiskoulutustutkimuksessa kolme prosenttia ei osannut ja kaksi prosenttia ei halunnut ilmoittaa tulojaan, ja vuoden 1990 aikuiskoulutustutkimuksessa kuusi prosenttia antoi "Ei osaa sanoa" -vastauksen ja kolme prosenttia "Ei halua sanoa" -vastauksen.

Myös jotkut tulevaisuuden näkymiä koskettavat kysymykset koettiin hieman hankaliksi. Kysymyksessä 93 (Etenemismahdollisuudet yleensä työelämässä) osittaiskato oli viisi prosenttia ja kysymyksessä 94 (Mahdollisuudet uuden koulutusta ja ammattitaitoa vastaavan työpaikan saamiseen) osittaiskadon suuruus oli reilut neljä prosenttia.

Keskimääräistä selvästi vaikeammaksi osoittautui lisäkoulutuksen hyödyllisyyttä selvittävä kokonaisuus, jonka useammassa kysymyksessä osittaiskato nousi yli kolmen prosentin. Kohdissa 96a "Kuinka paljon uskotte lisäkoulutuksen auttavan uuden työpaikan saamisessa?" sekä 96b "Entä onko lisäkoulutuksesta apua uralla etenemisessä?" osittaiskato oli neljä ja puoli prosenttia ja kysymyksessä 96c "Olisiko lisäkoulutuksesta apua työpaikan säilyttämisessä?" reilut kolme prosenttia.

Yksittäisistä kysymyksistä jonkin verran vaikeuksia oli lisäksi kysymyksissä 77c (Muita työhön liittyviä epävarmuustekijöitä - osittaiskato 4 %), 79 (Työn mahdollisen muutoksen kokeminen - osittaiskato yli 3 %), 91 (Työtehtävien vaativuus suhteessa peruskoulutukseen - osittaiskato vajaa 4 %) sekä kysymyksessä 95 (Tarvitseeko ammattitaitoa ja uraa edistävää koulutusta - osittaiskato 3,5 %).


Päivitetty 31.5.2005

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Aikuiskoulutukseen osallistuminen [verkkojulkaisu].
ISSN=2489-6918. 2000, Aikuiskoulutustutkimus 2000, laatuseloste . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 28.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/aku/2000/aku_2000_2004-05-31_laa_001.html