Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Valtaosa tytöistä harrastaa liikuntaa urheiluseurassa jossain vaiheessa lapsuutta – haavoittuvassa asemassa olevat vähiten

11.10.2022
Twitterissä: @johanna_lahtela

Tänään tyttöjen päivänä (11.10.) on hyvä hetki luoda silmäys tyttöjen liikkumiseen ja liikuntaharrastuksiin. Pienille lapsille liikkuminen on luontaista. Liikemittareilla tehtyjen tutkimusten perusteella 4–6-vuotiaat tytöt liikkuvat keskimäärin 4 tuntia päivässä eli tunnin liikkumissuositusta enemmän.

Kansallisten liikkumissuositusten mukaan alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua vähintään kolme tuntia päivässä ja 7–17-vuotiaiden lasten vähintään tunnin monipuolista liikuntaa päivässä.

Siinä missä 4–6-vuotiaista tytöistä 93 prosenttia täyttää liikuntasuosituksen, kouluikäisten tyttöjen liikkumisessa olisi toivomisen varaa. Iän myötä paikallaanoloaika vuorokaudessa kasvaa ja liikkuminen vähenee. 7-vuotiaista tytöistä suosituksen saavutti 62 prosenttia, mutta 15-vuotiaista enää vain 6 prosenttia.

Urheiluseurat tarjoavat suomalaislapsille tärkeän väylän vapaa-ajalla tapahtuvaan liikkumiseen, ja valtaosa tytöistä harrastaakin jotain lajia urheiluseurassa jossain lapsuuden vaiheessa.

11–15-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa vain 13 prosentilla ei ole koskaan ollut urheiluseuraharrastusta, kertoo vuoden 2018 LIITU-tutkimus. 56 prosenttia 11–15-vuotiaista tytöistä harrasti liikuntaa urheiluseurassa. Tytöt aloittivat urheiluseurassa harrastamisen keskimäärin noin 6-vuotiaina.

Urheiluseuraharrastus vaihteli satunnaisista liikuntakerroista tavoitteelliseen kilpailuun, mutta oli vähemmän kilpailuvetoista kuin pojilla. Noin puolet tytöistä ei kilpaillut harrastuksessaan lainkaan tai osallistui harrastetason kilpailuihin.

Vuoden 2018 LIITU-tutkimuksessa tyttöjen suosituimmat urheiluseurassa harrastamat lajit olivat tanssi ja kilpatanssi (15,3 %), voimistelu (14,7 %), ratsastus (13,8 %), jalkapallo (10,6 %) sekä yleisurheilu (5,5 %).

Yleisimpiä esteitä tyttöjen urheiluharrastukselle olivat kiinnostavan lajin ohjauksen puute kodin lähellä (59 %), liikunnan harrastamisen kalleus (54 %) sekä ajanpuute muiden harrastusten vuoksi (53 %).

Poikiin verrattuna tytöt pitivät itseään huonompina liikkujina tai pelkäsivät loukkaantuvansa. Sen sijaan esimerkiksi kaveripiirillä oli tyttöjen haluttomuuteen harrastaa liikuntaa vähemmän vaikutusta kuin pojilla.

Kaikki tytöt eivät ole samalla viivalla, mitä tulee mahdollisuuksiin harrastaa liikuntaa. Haavoittuvalla asemalla – kuten maahanmuuttajataustalla, toimintarajoitteilla tai kodin ulkopuolelle sijoittamisella – näyttää olevan vaikutusta liikunnan harrastamiseen. Toimintarajoitteiden, syntyperän ja kodin ulkopuolelle sijoittamisen vaikutus vapaa-ajalla harrastettuun liikuntaan näkyy vuoden 2017 kouluterveyskyselyn tuloksissa.

8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 77 prosenttia harrasti vapaa-ajallaan vähintään tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa. Tytöillä, joilla oli jokin toimintarajoite, vastaava osuus oli 66 prosenttia. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen tyttöjen joukossa osuus oli vielä pienempi: 61 prosenttia.

Huolestuttavin tilanne oli ulkomailla syntyneillä ulkomaalaistaustaisilla tytöillä, joista vain 55 prosenttia harrasti vapaa-ajallaan vähintään tunnin viikossa hengästyttävää liikuntaa.

Liikuntaharrastuksella on monenlaisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Se muun muassa kehittää motorisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa, mutta sillä on myös tärkeä rooli sosiaalisten suhteiden muodostamisessa.

Haavoittuvassa asemassa olevien lapsiryhmien jääminen liikuntaharrastusten ulkopuolelle saattaa lisätä eriarvoisuutta lasten välillä. Tulevaisuudessa suomalaiseen liikuntatutkimukseen voisikin olla hyödyllistä lisätä eri lapsiryhmien liikkumisen tarkastelua.

 

Johanna Lahtela työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Yhteiskuntatilastoissa Lapsistrategian toimenpiteen 24 parissa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
30.6.2023
Marjut Pietiläinen, Joonas Toivola, Minna Wallenius

Vuoden 2022 lopussa Suomessa oli yhteensä 4 323 saman sukupuolen parin muodostamaa perhettä. Näiden perheiden määrä kasvoi edellisvuodesta 303 perheellä. Neljännes saman sukupuolen parien perheistä oli lapsiperheitä. Perhetilaston mukaan 1 807 lasta kasvaa sateenkaariperheissä. Vaikka osa kirjosta jää yhä piiloon, on sateenkaariperheiden näkyvyys lakimuutosten myötä parantunut.

Artikkeli
13.7.2022
Jukka Hoffren

Maailman pitäisi YK:n tavoitteen mukaan saavuttaa vuonna 2015 sovitut kestävän kehityksen 17 päätavoitetta ja 169 alatavoitetta vuoteen 2030 mennessä. OECD:n arvion mukaan sen jäsenmaat ovat vielä kaukana tavoitteiden saavuttamisesta. Ilman paljon nykyisiä voimakkaampia toimia jäävät kestävän kehityksen tavoitteet teollisuusmaissa saavuttamatta.

Artikkeli
17.6.2022
Johanna Lahtela, Marjut Pietiläinen

Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.

Artikkeli
24.5.2022
Marjut Pietiläinen

Vasta eri näkökulmat huomioivan tiedon avulla väkivalta tulee ilmiönä näkyväksi, jolloin sen vakavuus ja seuraukset voidaan tiedostaa ja siihen pystytään aktiivisesti puuttumaan. Korona-ajan poikkeuksellisuus osoittaa ilmiön säännöllisen ja myös kriisiajat kattavan tilastoinnin tärkeyden.

Artikkeli
29.10.2021
Hanna Sutela

Koronakriisin sukupuolittuneet seuraukset näyttävät erilaisilta riippuen siitä, mitataanko muutoksia palkkasumman tai tehtyjen työtuntien mukaan vaiko työtä vaille jääneiden määrällä. Naisilla ja miehillä työllisyyden muutokset ovat kohdentuneet eri tavoin työn osa- tai kokoaikaisuuden, ammattiaseman ja iän mukaan tarkastelluissa ryhmissä.

tk-icons