Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Ahvenanmaa – erilainen satavuotias

20.8.2021
Kuva: Axel Sandell

Askel maihin, punaista asfalttia, ruotsin kieltä. Kotoisia puutaloja. Paikka tuntuu heti kodikkaalta, mutta samalla erilaiselta.

Vain pari vuotta sitten Suomi juhlisti itsenäisyytensä sataa vuotta – tänä kesänä juhlinta aloitettiin uudelleen Ahvenan­maalla. On kulunut sata vuotta siitä, kun Kansainliitto myönsi Suomelle suvereniteetin Ahvenanmaahan nähden ja määräsi saarten demilitarisoinnista. Siitä tuli esimerkki onnistuneesta kansain­välisestä kriisin­hallinnasta ja Ahvenanmaan saariryhmästä tuli päätöksen myötä osa itsenäistä Suomea.

Kun päätös tehtiin, ahvenanmaalaiset itse halusivat kuulua Ruotsiin. He saivat kuitenkin tyytyä itsehallintoon osana Suomea, ja ensimmäiset virallisesti valitut Ahvenanmaan itse­hallinnon maakäräjät kokoontuivat 9.6.1922.

Vaikka päätös Ahvenanmaan kohtalosta otettiin aikoinaan vasta­hakoisesti vastaan, on suurin osa ahvenanmaalaisista siitä tänään iloisia. Itsehallintoa juhlitaan täällä kokonaisen vuoden ajan – ja vierailijat huomaavat sen kyllä.

Itsehallinto takaa Ahvenanmaan maakuntapäiville lainsäädäntö­oikeuden tietyillä aloilla, jotka muualla Suomessa kuuluvat eduskunnalle. Näitä ovat muun muassa terveyden- ja sairaanhoito, koulutus ja kulttuuri sekä sisäinen tie- ja saaristoliikenne. Ahvenanmaalla on myös oma tilasto­viranomainen. Maakuntapäivät koostuvat 30 edustajasta, jotka valitaan joka neljäs vuosi.

Itsehallinnon muovautuminen on ollut pitkä prosessi, ja sen alkuaikoina Ahvenanmaan ja mantereen väliset suhteet olivat ajoittain jäiset.

Tänään suhteet ovat hyvät – vaikka eivät täysin kitkattomat. Esimeriksi mielipiteet raja­liikenteen hoitamisesta pandemian aikana ovat olleet eriävät. Tämä johtuu siitä, että pandemia­rajoitukset ovat koetelleet Ahvenanmaan taloutta erityisen ankarasti. Tärkeät elinkeinot, kuten meriliikenne ja matkailu, kokivat kovan iskun, kun Euroopan maat sulkivat rajansa.

Työttömyysaste Ahvenanmaalla on yleensä noin 2–4 prosenttia, mutta se on kohonnut merkittävästi pandemian aikana. Vuonna 2020 se oli 9,5 prosenttia, kun se edellisenä vuonna oli 3,5 prosenttia. Työttömyys vaikuttaa pienentyneen kesäksi, mutta on edelleen selvästi korkeammalla tasolla kuin ennen pandemiaa. Samalla se leimaa yhä vahvasti kahvipöytä­keskusteluja.

Osasyy työttömyyden huimaan nousuun on suuri määrä matkailijoita, joka jäivät saapumatta kesällä 2020. Vuonna 2019 lähes 190 000 matkailijaa saapui hotelleihin, hostelleihin, mökkeihin ja leirintäalueille. Vuonna 2020 tämä luku väheni vain reiluun 80 000:een.

Suurin menetys olivat ruotsalaiset matkailijat, joiden määrä väheni 80 000:sta vajaaseen 10 000:een. Onneksi matkailu­elinkeinojen tilanne näyttää paremmalta tänä vuonna: lehdet raportoivat, että vierasvene­satamat ovat täynnä ja Maarianhaminan kaduilla kuulee paljon suomea. Tuntuu siltä, että useampi suomalainen matkailija on tänä vuonna löytänyt tänne kenties ensimmäistä, mutta ei viimeistä kertaa.

Kun rajat suljettiin keväällä 2020 ja matkustaja­liikenne vaikeutui, saatiin saarilla myös muistutus siitä, että ollaan meren saartamana – jos se olisi sattunut unohtumaan. Vain 12 prosenttia koko Ahvenanmaan pinta-alasta on maata, eikä saarilta ole minkäänlaista kiinteää tieyhteyttä Ruotsiin tai Suomeen. Normaali­tilanteessa liikenne Ahvenanmaan ja mantereen välillä sujuu ketterästi ja meren yli on helppo päästä.

Ja jos ahvenanmaalaiset ovat jostakin tunnettuja niin suhteestansa mereen. Meri on aina ollut tärkeä täällä – sekä saariston kalastajille että niille, jotka työskentelivät purjelaivoilla ja purjehtivat Atlantin yli hoitaakseen kauppaa.

Vuonna 1922 Ahvenanmaan kauppalaivastoon kuului 136 purjelaivaa, joita käytettiin kansainväliseen tavaran­kuljetukseen. Nykyään vain yksi on jäljellä Maarianhaminassa, museolaiva Pommern, mutta merenkulku on edelleen tärkeä elinkeino. Vuonna 2020 merenkulku työllisti noin seitsemän prosenttia Ahvenanmaan kaikista työllisistä.

Merenkulun lisäksi Ahvenanmaa on tunnettu siitä, että se on demilitarisoitu. Alue on ollut demilitarisoitu Krimin sodasta ja Bomarsundin taistelusta lähtien, eli 165 vuoden ajan. Demilitarisoitu ja neutralisoitu asema tarkoittaa, että sitä ei saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin tai linnoittaa.

Demilitarisoinnista huolimatta sodat ovat tulleet lähelle myös Ahvenanmaata. Muun muassa ruotsalaiset, suomalaiset ja venäläiset joukot ovat partioineet ja rakentaneet linnakkeita eri saarille 1800-ja 1900-luvuilla ja toisen maailmansodan aikana Ahvenanmaalla oli suomalaisia joukkoja. Nykyään demilitarisointi näkyy lähinnä siinä, että sotilaallisia joukkoja ei saa olla Ahvenanmaalla ja siinä, ettei kotiseutu­oikeuden omaavien ahvenan­maalaisten tarvitse suorittaa asepalvelusta.

Kotiseutuoikeus liittyy osaltaan kiinteästi itsehallintoon ja pohjautuu Kansainliiton päätökseen vuodelta 1921. Koska äänioikeus ja mahdollisuus omistaa maata vaativat kotiseutu­oikeuden, takaa kotiseutu­oikeus sen, että Ahvenanmaalla tehdyt päätökset ovat ahvenanmaalaisten itse tekemiä. Tällä tavoin turvataan myös itsehallinto ja ahvenanmaalaisen kulttuurin säilyminen. Kotiseutuoikeus on kytketty asuinpaikkaan ja jos henkilöllä on Suomen kansalaisuus, hän voi pääsääntöisesti anoa Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta, kun on asunut saarilla yhtäjaksoisesti ja pysyvästi vähintään viisi vuotta.

Vaikka äänioikeus ja maanomistus on säädetty kotiseutuoikeuden kautta, Ahvenanmaa ei ole homogeeninen yhteiskunta. Suurin osa ahvenanmaalaisista on syntynyt Ahvenanmaalla, Suomessa tai Ruotsissa, mutta nykyään 9,2 prosenttia asukkaista on syntynyt muissa maissa.

Vaikka ehdoton enemmistö puhuu ruotsia äidinkielenään (86,2 prosenttia väestöstä), muita kieliä on myös edustettuna maakunnassa. Vuonna 2020 suomea äidinkielenään puhuvia oli 4,7 prosenttia väestöstä, ja suomen jälkeen puhutuimmat kielet olivat romania, latvia ja viro.

Ahvenanmaalla voi kuulla yhteensä yli 68 eri kieltä, ja kansainväliset yhteydet ovat vuosien mittaan tuoneet myös kielenkäyttöön piirteitä esimerkiksi englannista ja venäjästä. Jotta voidaan turvata Ahvenanmaan erityisasema, kulttuuri ja kieli, maakunnassa on silti vain yksi virallinen kieli, ruotsi.

Polttavan kuumat kalliot, jotka viettävät jyrkästi mereen. Excel-taulukoita. Aallot ja tuuli.

Mitä otan mukaani, kun palaan mantereelle syksyllä? Sen, että lyhimmillään matka Kihdin yli, aivan erityiseen paikkaan, kestää vain 45 minuuttia.

 

Kirjoittaja opiskelee kansantaloutta Åbo Akademissa ja viettää kesäänsä Ahvenanmaalla korkeakouluharjoittelijana Ahvenanmaan tilasto- ja tutkimustoimistossa Maarianhaminassa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Blogi
18.10.2021
Hanna Sutela

Keväällä 2021 etätyötä tehneistä palkansaajista 90 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä jatkossakin vähintään neljäsosan työajastaan. Jo aiemmin etätyötä tehneistä, mutta sitä lisänneistä 66 prosenttia haluaisi tehdä etätyötä enemmän kuin ennen pandemiaa. Tiedot käyvät ilmi Koronan vaikutukset työelämään -tiedonkeruun tuloksista.

Artikkeli
5.10.2021
Meri Raijas

Kevytyrittäjien määrä lisääntyi viime vuonna kymmenellä prosentilla edellisvuodesta. Palkkaa tai työkorvausta laskutuspalvelun kautta vähintään kerran vuoden aikana saaneita kevytyrittäjiä oli vuonna 2020 kaikkiaan noin 44 300. Valtaosalla oli myös jokin muu palkkatyö.

Blogi
20.8.2021
Helmi Andersson

I år firas hundra år av självstyrelse på Åland. Det åländska samhället har genom tiderna formats av både stormaktspolitik och det geografiska läget mitt i havet.

Artikkeli
29.6.2021
Ossi Nurmi

Kansainvälisten alustojen kautta majoitusvarauksia tekevät enimmäkseen ulkomaiset matkailijat. Suurin ulkomaisten osuus oli Helsingissä, 83 prosenttia yöpymisistä. Lähes joka neljäs alustojen kautta varatuista ulkomaisista yöpymisistä kirjattiin venäläisille, kertovat Eurostatin ensimmäistä kertaa julkaisemat tiedot alustojen kautta tehdyistä varauksista.

tk-icons