Inflaation mittarina käytetään kuluttajahintaindeksin (KHI) vuosimuutosta, joka kuvaa kotitalouksien Suomessa ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä. Sen lisäksi inflaation mittaamiseen voidaan käyttää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä (YKHI), jota EU:n jäsenvaltiot tuottavat yhdenmukaisin menetelmin EU-maiden välisiä inflaatiovertailuja ja Euroopan Keskuspankin (EKP) hintavakauden arviointia varten.
EU-jäsenmaiden YKHI:n mukainen inflaatio julkistetaan EU:n tilastovirasto Eurostatin verkkosivuilla kaksi kertaa kuukaudessa: ennakko kuun lopussa ja lopullinen inflaatio seuraavan kuun 14. päivänä tai sitä lähinpänä arkipäivänä.
Kuinka lähellä toisiaan nämä kaksi julkistettua inflaatiotietoa oikein ovat? Ja miksi luvut eroavat?
Oheisessa kuviossa 1 näkyy YKHI:n kokonaisindeksin ennakon ja lopullisen inflaatiotiedon välinen vertailu tammikuun 2016 ja toukokuun 2020 välisenä ajanjaksona.
Kuvio 1. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin ennakon ja lopullisen inflaation vertailu, tammikuu 2016–toukokuu 2020
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi
Kuten kuviosta huomataan, osuvuus on suurelta osin varsin hyvä, ja aikasarjojen väliset erot ovat pääasiassa sadasosadesimaaleissa. Mutta muutamia poikkeuksiakin on: esimerkiksi tammikuu 2017, jolloin YKHI-inflaation ennakkotieto oli 0,75 ja lopullinen YKHI oli 0,88.
Tarkastelen vielä ennakkotietoa ja lopullista tietoa päähyödykeryhmittäin, jotta tunnistaisimme sarjojen välisten erojen syyt paremmin.
Päätason hyödykeryhmiä on 12, joista painoarvoltaan suurimmat ovat: Asuminen, (ml. vesi, sähkö, kaasu ja polttoaineet), Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat, Liikenne sekä Kulttuuri ja vapaa-aika.
Painoarvoltaan suurimmat ryhmät on syytä ottaa lähempään tarkasteluun, koska niissä tapahtuneet muutokset vaikuttavat eniten kokonaisindeksin ja siten myös inflaation kehitykseen.
Kuviossa 2 tarkastellaan asumisen ja elintarvikkeiden ennakkotiedon osuvuutta lopulliseen tietoon nähden.
Kuvio 2. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin ennakon ja lopullisen inflaation vertailu pääryhmittäin, tammikuu 2016–toukokuu 2020
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi
Asumisen (ml. vesi, sähkö, kaasu ja polttoaineet) pääryhmän hintakehitys on ennakon ja lopullisen tiedon välillä lähestulkoon koko ajan sama.
Isompi ero sarjojen välillä näkyy tammikuussa 2017, jolloin ero oli 0,43 prosenttiyksikköä. Ero johtuu siitä, että kaikkia tarvittavia tietoja ei saatu kerättyä ennakkotilaston laadintaan mennessä.
Elintarvike-ryhmässä ennakon ja lopullisen kehitys oli täysin sama vuoteen 2019 asti, jonka jälkeen niiden kehitys ensimmäisen kerran eriytyi. Tämä selittyy vuoden 2019 alussa käyttöönotetuilla massa-aineistoilla. Nyt ennakkotieto lasketaan tämän ryhmän osalta 1–22.päivän myynnistä ja lopullinen tieto koko kuukauden myynnistä.
Kuviossa 3 verrataan ennakon osuvuutta lopulliseen nähden pääryhmissä Liikenne sekä Kulttuuri ja vapaa-aika.
Kuvio 3. Yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin ennakon ja lopullisen inflaation vertailu pääryhmittäin, tammikuu 2016–toukokuu 2020
Lähde: Tilastokeskus, kuluttajahintaindeksi
Liikenne-ryhmässä on jonkin verran eroja ennakon ja lopullisen sarjan välillä erityisesti vuoden 2018 alkupuoliskolla ja toukokuussa 2020. Painoarvoltaan suurin alaryhmä tässä pääryhmässä on Yksityisajoneuvojen käyttö, joka sisältää polttoaineet bensiinin ja dieselin.
Näiden tuotteiden hinnoissa ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään muutosta ennakon ja lopullisen välillä – selitys sarjojen välillä ilmenevään eroon löytyy ennemminkin palvelupuolelta, jossa hinta-aineisto päivittyy vielä ennakon jälkeen.
Eroavaisuuksien syynä hintatietojen keruu
Tuotteiden ja palveluiden kuluttajahintoja kerätään joka kuukausi 10–20. päivän välillä otosperusteisesti. Vaihtoehtoisesti tiedonkeruussa käytetään massa-aineistoja, jotka ovat kassapäätteillä tallennettuja kuluttajahintoja ja myyntimääriä.
Vuodesta 2017 lähtien massa-aineistoilla on enenevässä määrin korvattu perinteistä otospohjaista hintakeruuta. Osa näistä massa-aineistoista saadaan indeksin laskentaan mukaan vasta tilastokuukauden päätyttyä, kun taas joidenkin hyödykkeiden osalta ennakkotilaston laskentaa varten saadaan suppeampi, 1–22. päivien välinen myyntiaineisto.
Ennakkotilaston laskentaan saadaan siten aina perinteisesti kerätty otospohjainen aineisto ja osa massa-aineistoista. Joidenkin hyödykkeiden osalta ennakkotilaston laadintaan mentäessä ei ole saatu kerättyä mitään hintatietoja, jolloin tietojen keruuta joudutaan jatkamaan kuun päätyttyä.
Oheisessa taulukossa 1 on esitetty hyödykkeet, joita ei saada kerättyä ennakon laskentaan mentäessä, sekä niiden osuus kokonaisindeksistä.
Taulukko 1. Ennakkotilastosta puuttuvat hyödykkeet ja niiden osuus kokonaisindeksistä
| Hyödyke |
Painopromille |
| 02.1 Alkoholijuomat (muu kuin päivittäistavarakauppa) |
32,6 |
| 04.1 Asuntojen vuokrat |
70,2 |
| 04.5.5 Kaukolämpö |
1,6 |
| 06.1.1 Resepti- ja itsehoitolääkkeet, muut itsehoitotuotteet |
18,5 |
| 07.3.1.1 Junamatkat |
6,0 |
| 08.3.0.2 Matkaviestintäpalvelut |
14,9 |
| 08.3.0.3 Internet-liittymämaksut |
6,3 |
| 11.1.1.1.3 Ravintola-alkoholi |
14,3 |
Eniten ennakon osuvuutta heikentävät asuntojen vuokratietojen ja alkoholijuomien hinta-aineistojen puuttuminen, koska niillä on suurin painoarvo indeksissä, kuten taulukosta 1 nähdään.
Tiedonkeruun haasteiden vuoksi taulukossa esitettyjen hyödykkeiden hintatiedot saadaan kerättyä vasta tilastokuukauden päättymisen jälkeen – ja näin ollen ne saadaan sisällytettyä ainoastaan lopulliseen tilastoon.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.
