Harva tulee miettineeksi, mikä vaikutus hallinnollisilla päätöksillä on kulutustavaroiden ja -palveluiden hintoihin ja inflaatioon.
Kaikki em. päätökset vaikuttavat hintoihin ja sitä kautta myös kuluttajahintaindeksiin, joka mittaa tuotteiden ja palveluiden hinnoissa tapahtuvaa muutosta.
Mitattu hinta on kuluttajan tuotteesta tai palvelusta maksama hinta, joka sisältää kaikki tuet, verot ja muut lisämaksut, kuten uusien autojen toimitusmaksun.
Kuviossa 1 on esitetty asumiseen liittyviä hallinnollisten päätösten alaisia eriä. Näitä ovat jätevesimaksu, kaukolämpö ja sähkö.
Sähkön hinnasta suuri osa (n. 60–70 %) muodostuu hallinnollisten päätösten alaisesta sähkön verkkopalvelun hinnasta (ns. siirtomaksu) ja veroista. Hintaa on nostanut vuoden 2013 lopulla voimaan tullut sähkömarkkinalaki, joka aiheutti verkontarjoajille investointipaineen verkkojakeluun. Vuonna 2018 sähköenergian kuluttajahinnat sitä vastoin nousivat jyrkästi tukkuhintojen noususta johtuen.
Terveydenhoitoon[1] liittyviä hallinnollisten päätösten alaisia maksuja ovat sairaalamaksu, lääkärinpalkkio, hammaslääkäripalkkio ja korvattavat reseptilääkkeet. (Kuvio 2)
Terveydenhoidon palvelut kallistuivat vuoden 2016 alussa roimasti. Syynä oli hallinnollinen päätös, jonka tavoitteena oli säästää 78 miljoonaa euroa. Kela-korvauksia pienennettiin, jolloin lääkärin- ja hammaslääkäripalkkion sekä sairaalamaksujen kuluttajahinnat nousivat rajusti ja ovat jatkaneet nousuaan tämän jälkeenkin.
Hinnanmuutos nykyhetkestä vuoden 2015 keskimääräiseen on palvelusta riippuen 17–30 prosentin välillä. Samanaikaisesti yleisen kuluttajahintaindeksin muutos on ollut noin 3 prosenttia.
Hallinnollisten päätösten vaikutusta hintakehitykseen voidaan tutkia nyt, kun käytössämme on massa-aineisto lääkkeiden hinnoista ja myyntimääristä. Kuviossa 3 esitetään korvattavien reseptilääkkeiden hintakehitys ilman tukia ja verrattaan sitä kelakorvattujen reseptilääkkeiden hintakehitykseen (lähde:Kela). Hallinnollisen päätöksen vaikutus näkyy portaittaisena hinnanmuutoksena, joka toistuu samanlaisena vuodesta toiseen.
Ensimmäinen porras osuu vuoden alkuun, koska vuoden alussa kaikki kuluttajat maksavat tuotteista täyden hinnan ja hinnanmuutos joulukuulta on siten suurimmillaan. Muutos näkyy ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen, mikä johtuu käytetyn aineistolähteen muodostumisaikataulusta. Kun 50 euron alkuomavastuu ylitetään, alkaa kuluttaja saamaan lääkkeen mukaista kelakorvausta, joka vaihtelee 40–100 prosentin välillä. Ylemmän erityiskorvauksen (100%) saajat maksavat tuotteista vain 4,5 euroa.
Vuoden loppua kohden tultaessa seuraava raja-arvo on vuosiomavastuu, joka on 572 euroa. Osalla korvattavien reseptilääkkeiden ostajista raja-arvo ylittyy, jolloin Kela korvaa loppuvuoden lääkkeet kokonaisuudessaan ja kuluttajalle jää vain 2,5 euron omavastuu. Tämä näkyy kelakorvattavien reseptilääkkeiden sarjassa, jossa vuoden loppupuolella indeksi on alimmillaan; lääkkeen hinta on siis halvimmillaan, kun kelakorvaus on suurimmillaan.
Kuvio 3 kertoo myös, että korvattavat reseptilääkkeet, ilman kelakorvausta, ovat halventuneet 2015–2019 lähes 20 prosenttia, mutta kelakorvattujen reseptilääkkeiden indeksi osoittaa keskimäärin 4 prosentin hintojen muutosta (katkoviiva).
Syynä eroon on se, että kelakorvausten määrää pienennettiin vuoden 2016 alussa tuntuvasti. Silloin otettiin käyttöön vuosittainen 50 euron alkuomavastuu ja vuosiomavastuuksi (ns. lääkekatto) määriteltiin 610,37 euroa.
Mikä merkitys em. hallinnollisilla päätöksillä nyt sitten on inflaatioon?
On vaikea yleistää, koska vaikutus riippuu kyseisen tuotteen tai palvelun osuudesta kokonaiskulutuksesta (ns. paino-osuus) sekä tehdyn hallinnollisen päätöksen vaikutuksesta hinnanmuutokseen.
Esimerkiksi sähkön yksityinen kulutus on noin 2,6 prosenttia kokonaiskulutuksesta; siis vain suuret hinnanmuutokset heilauttavat inflaatiota muutoksen suuntaan.
Yksittäiselle kuluttajalle merkitys voi kuitenkin olla suuri, jos sattuu paljon kuluttamaan kyseistä tuotetta tai palvelua. ”Hintojen nousu tuntuu heti kukkarossa”.
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen Talous- ja ympäristötilastot -yksikössä.
[1] Hammaslääkäripalkkioissa huomioidaan kunnallinen ja yksityinen hoito, joten vain osa hintakehityksestä selittyy hallinnollisilla päätöksillä. Sairaalamaksussa huomioidaan lähinnä kunnallinen hoito.
Koronakuopasta alkanut bkt:n nousujakso pysähtyi tämän vuoden kolmannella neljänneksellä. Kotitaloudet sinnittelevät inflaation kourissa pandemia-aikana kertyneiden säästöjen turvin. Valona taloustilanteessa on edelleen vahva työllisyys, mutta pidemmän ajan tilannetta kiristää työikäisten määrän lasku.
Asuntomarkkinakatsaus kertoo, että asuntojen reaalihinnat ovat laskussa. Vuokrat ovat nousseet selvästi yleistä inflaatiota hitaammin. Kohonnut kustannustaso luo paineita korotuksille jatkossa, joita kuitenkin vuokra-asuntojen runsas tarjonta voi hillitä. Markkinoille valmistuu tänä ja ensi vuonna vielä runsaasti uusia asuntoja, vaikka myönnettyjen rakennuslupien määrä kääntyi jo viime vuonna laskuun. Kiinteistönvälittäjien kautta tehtiin lokakuussa asuntokauppaa vähiten kymmeneen vuoteen.
Pellervon taloustutkimus (PTT) on ennustanut ruuan hinnan nousuksi tänä vuonna 11 prosenttia. Mihin ennuste perustuu, nousevatko kaikki hinnat ja mitkä nousevat nopeimmin?
Taloudesta nykyisessä mielessä ei puhuttu, ennen kuin sille oli nimi ja mittareita sen seuraamiseksi. Ja kun puhutaan taloudesta, mukana on politiikan lisäksi myös ripaus ekonomystiikkaa, aprikoi maallikkokynäilijä.
Talouskasvu jatkui vuoden 2022 ensimmäisellä puoliskolla, mutta nousevat hinnat ja kotitalouksien heikkenevä tilanne ennakoivat muutosta. Neljännesvuositilinpidon volyymitiedot osoittavat kaupan volyymin kääntyneen laskuun, ja ainoastaan hintojen nousu on kasvattanut teollisuuden uusien tilausten arvoa kuluvana vuonna.
Eilen julkaistut elokuun inflaatioluvut kertovat hintojen nousun jatkumisesta, jota polttonesteiden hinnan nousun taittuminen osin lieventää.
Kuluttajien luottamusindikaattori on historiallisissa pohjalukemissa. Suomen talouden lisäksi pelätään kolhuja omalle taloudelle. Aiemmin kuluttajien luottamus on ennakoinut yleistä talouskehitystä.
Erityisen korkean inflaation maissa hintataso on alkuvuonna oletettavasti noussut muihin Euroopan maihin verrattuna. Ennusteiden mukaan ruoan kallistuminen jatkuu. Sen seurauksena eri maiden hinnannousujen voi olettaa lopulta olevan samaa luokkaa. Maiden välisiin suhteellisiin hintatasoindekseihin tuskin on siis odotettavissa merkittäviä eroja.
