Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston viimeisin viitevuosi osui vuoteen 2020, jolloin koronavirus alkoi alkuvuodesta levitä maailmanlaajuisesti. Pandemian seurauksena osaamisen kehittäminen väheni yrityksissä. Suomessa osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti.
EU-27 maissa (jatkossa EU-maissa) 67,4 prosenttia yrityksistä kehitti vuonna 2020 henkilöstönsä osaamista tarjoamalla joko kurssimuotoista opiskelua tai muulla tavoin kuin kurssimuotoisesti toteutettua opiskelua. Osuus oli 3,1 prosenttiyksikköä pienempi kuin viisi vuotta aiemmin.
Tiedot perustuvat yritysten henkilöstökoulutus -tilastoon, jonka tiedot kerätään viiden vuoden välein. Viimeisin viitevuosi osui vuodelle 2020, jolloin alkuvuodesta COVID-19-virus alkoi levitä maailmanlaajuisesti.
Koronapandemian seurauksena yritykset joutuivat supistamaan toimintaansa sekä lomauttamaan ja irtisanomaan henkilöstöään. Tämä näkyi yrityksissä osaamisen kehittämisen vähenemisenä vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2015, jolloin tiedot edellisen kerran kerättiin. Opiskelun vähenemiseen yrityksissä saattoi vaikuttaa myös se, että enenevässä määrin henkilöstön osaamisen kehittäminen saattaa tapahtua sellaisilla tavoilla, joista tässä tutkimuksessa ei kerätty tietoja.
Yritysten henkilöstön osaamisen kehittämisellä tarkoitetaan opiskelua, joka kokonaan tai osittain on työnantajan kustantamaa ja työajalla tapahtuvaa. Osaamista kehitetään kurssimuotoisena opiskeluna tai muulla tavoin kuin kurssimuotoisesti toteutettuna opiskeluna.
Yrityksissä järjestettiin vuonna 2020 ensimmäistä kertaa muuta kuin kurssimuotoisesti toteutettua opiskelua enemmän kuin kurssimuotoista opiskelua. EU-maissa kurssimuotoista opiskelua henkilöstölleen järjesti 54,9 prosenttia yrityksistä, kun muilla tavoin kuin kurssimuotoisesti toteutettua opiskelua järjesti 57,3 prosenttia yrityksistä. Kurssimuotoista opiskelua järjestäneiden yritysten osuus laski 5,3 prosenttiyksikköä ja muilla tavoilla kuin kurssimuotoisesta opiskelua järjestäneiden yritysten osuus kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2015.
Koronapandemian myötä fyysistä läsnäoloa paikalla edellyttäviä opiskelumuotoja jouduttiin perumaan vuonna 2020. Tämä näkyi EU-maissa esimerkiksi konferenssien, messujen ja luentojen osalta: kun vuonna 2015 yrityksistä 37,2 prosenttia tarjosi henkilöstölleen mahdollisuutta osallistua tällaisiin koulutuksiin oppimistarkoituksessa, oli vuonna 2020 vastaava osuus 7,8 prosenttiyksikköä pienempi. Vastaavasti itseohjatun opiskelun määrä (voi tapahtua muun muassa verkkokoulutusympäristöissä) kasvoi 9,6 prosenttia vuodesta 2015 (29,1 % yrityksistä järjesti itseohjattua opiskelua vuonna 2020).
Työtehtävien yhteydessä järjestettyä ohjattua opiskelua henkilöstölleen mahdollisti keskimäärin 43,1 prosenttia yrityksistä (1,9 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2015) ja lyhytaikaista työtehtävien vaihtoa tai toisiin työtehtäviin siirtymistä ja opintokäyntejä mahdollisti 12,7 prosenttia vuonna 2020 (+ 1,1 prosenttiyksikköä verrattuna vuoteen 2015). Oppimista oppimisryhmissä, työpajoissa ja workshopeissa järjesti 13,4 prosenttia yrityksistä (+ 1,6 prosenttiyksikköä vuoteen 2015 verrattuna).
Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston (Continuing Vocational Training Survey, CVTS) tiedonkeruu toteutetaan noin viiden vuoden välein Euroopan parlamentin ja komission asetusten pohjalta. Suomessa tiedonkeruusta ja tilastosta on vastannut Tilastokeskus. Viimeisin tutkimus on toteutettu vuotta 2020 koskevana.
Tilaston tiedonkeruulla selvitetään yrityksen henkilöstön osaamisen kehittämistä, opiskelleiden ja kurssimuotoisena opiskeluna saatujen koulutustuntien määrää, opiskelun sisältöä ja järjestäjää sekä opiskelusta aiheutuvia kustannuksia kustannustekijöittäin.
Kurssimuotoisen opiskelun lisäksi selvitetään muilla tavoin kuin kurssimuotoisesti toteutettua opiskelua: työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa ohjattua opiskelua, lyhytaikaista työtehtävien vaihtoa ja toisiin työtehtäviin siirtymistä sekä opintokäyntejä, osallistumista oppimistarkoituksessa konferensseihin, messuille ja luennoille, oppimista oppimisryhmissä, työpajoissa ja workshopeissa sekä itseohjattua opiskelua, joka voi tapahtua muun muassa verkkokoulutusympäristöissä. Lisäksi selvitetään oppisopimuskoulutuksen järjestämistä, yrityksen henkilöstön osaamisen kehittämisen käytäntöjä, koulutuksen muutostrendejä sekä koulutuksen järjestämisen esteitä. Yrityksiltä kysyttiin myös, millaisia vaikutuksia koronapandemiasta seuranneilla rajoituksilla oli ollut yrityksen henkilöstön kehittämiseen vuonna 2020.
Tilaston tiedonkeruun otoskehikko käsittää kaikki vähintään kymmenen työntekijän yksityisen sektorin yritykset pois lukien maa- ja metsätalousalan, koulutusalan, sosiaali- ja terveysalan sekä julkisen hallinnon. Vuoden 2020 tiedonkeruun otokseen poimittiin noin 3 000 yritystä. Tiedonkeruu toteutettiin web-kyselynä, ja vastausosuus oli 55,9 prosenttia. Seuraava yritysten henkilöstökoulutus -tilaston tiedonkeruu toteutetaan viitevuotta 2025 koskevana.
Koulutusta järjestäneiden yritysten osuus kaikista yrityksistä ei kuitenkaan kuvaa järjestetyn koulutuksen volyymia. Jos yritys on esimerkiksi järjestänyt yhdenkin kurssimuotoisen koulutuksen, lasketaan se mukaan koulutusyritykseksi. Yritysten koulutusaktiivisuutta kuvaakin paremmin useampi eri tunnusluku yhdessä, muun muassa opiskelleiden osuus yrityksen henkilökunnasta, kurssimuotoisten opiskelutuntien määrä ja kustannukset sekä koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista.
Tässä esitettävät tulokset koskevat pääsääntöisesti kurssimuotoista opiskelua, josta pystytään keräämään tarkempia tietoja esimerkiksi opiskelleiden ja opiskelutuntien määristä ja kustannuksista.
EU-maissa keskimäärin 42,4 prosenttia yritysten työntekijöistä opiskeli kurssimuotoisesti vuonna 2020, mikä on 0,5 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2015.
Suomessa yritysten henkilöstöstä kurssimuotoisesti opiskeli 29,1 prosenttia vuonna 2020. Opiskelleiden osuus väheni lähes 15 prosenttiyksikköä vuodesta 2015, mikä on suurin pudotus EU-maissa.
Muista pohjoismaista yritysten henkilöstöstä opiskeli Norjassa 51,9 prosenttia, Ruotsissa 50,5 prosenttia ja Tanskassa 25,5 prosenttia. Myös Tanskassa opiskelleiden osuus väheni selvästi, 9,1 prosenttiyksikköä vuodesta 2015.
EU-15 maissa (niin sanotut vanhat EU-maat) yli puolessa kurssimuotoisesti opiskelleiden osuus ylitti EU-maiden keskiarvon vuonna 2020 (kuvio 1.) Nämä maat ovat Tšekki, Espanja, Luxemburg, Belgia, Ruotsi, Ranska, Italia, Saksa ja Portugali. Näissä maissa opiskelleiden osuus Saksaa lukuun ottamatta oli EU-maiden keskiarvoa suurempi myös viisi vuotta aiemmin, vuonna 2015.
| 2015 | 2020 | Erotus 2015 – 2020 | |||
|---|---|---|---|---|---|
| Tšekki | 83,7 | b | 82,8 | -0,9 | |
| Espanja | 55,4 | 65,0 | 9,6 | ||
| Luxemburg | 61,8 | 56,9 | -4,9 | ||
| Norja | 54,3 | 51,9 | -2,4 | ||
| Belgia | 53,9 | 50,7 | -3,2 | ||
| Ruotsi | 52,2 | b | 50,5 | b | -1,7 |
| Slovakia | 56,8 | 48,7 | -8,1 | ||
| Slovenia | 58,3 | 47,2 | -11,1 | ||
| Ranska | 48,3 | 46,6 | -1,7 | ||
| Italia | 45,9 | 44,6 | -1,3 | ||
| Saksa | 38,1 | 43,7 | 5,6 | ||
| Portugali | 46,3 | 42,6 | -3,7 | ||
| EU-27 | 42,9 | 42,4 | -0,5 | ||
| Alankomaat | 41,4 | 39,2 | -2,2 | ||
| Irlanti | 49,7 | 37,1 | -12,6 | ||
| Itävalta | 45,4 | 34,9 | -10,5 | ||
| Viro | 31,9 | 31,3 | -0,6 | ||
| Latvia | 27,2 | 30,7 | 3,5 | ||
| Kypros | 33,2 | 30,3 | -2,9 | ||
| Suomi | 43,8 | 29,1 | -14,7 | ||
| Puola | 37,1 | 28,8 | -8,3 | ||
| Malta | 35,8 | 27,8 | -8,0 | ||
| Liettua | 25,6 | 26,4 | 0,8 | ||
| Tanska | 34,6 | 25,5 | -9,1 | ||
| Serbia | : | 24,8 | : | ||
| Kroatia | 28,7 | 24,2 | -4,5 | ||
| Bulgaria | 26,5 | 23,0 | -3,5 | ||
| Unkari | 19,4 | 18,1 | -1,3 | ||
| Romania | 21,3 | 17,4 | -3,9 | ||
| Pohjois-Makedonia | 22,0 | 17,0 | -5,0 | ||
| Kreikka | 18,5 | 11,8 | -6,7 | ||
| b) Katkos aikasarjassa | |||||
Lähde: Tilastokeskus, CVTS, yritysten henkilöstökoulutus
EU-maissa miehistä opiskeli kurssimuotoisesti keskimäärin 43,1 prosenttia ja naisista 41,4 prosenttia. Pohjoismaissa miesten ja naisten opiskeluosuuksissa ei ollut suuria eroja: Suomessa miesten osuus oli 1,4 prosenttiyksikköä suurempi, Ruotsissa ja Norjassa ero oli puolestaan 1,3–1,4 prosenttiyksikköä naisten hyväksi. Tanskassa miehet ja naiset opiskelivat yhtä paljon.
Osassa maista taas oli selkeä ero opiskelleiden osuuksissa sukupuolen mukaan. Belgiassa kurssimuotoisesti opiskelleiden miesten osuus oli kahdeksan prosenttiyksikköä ja Tšekissä noin seitsemän prosenttiyksikköä suurempi kuin naisten. Itävallassa kurssimuotoisesti opiskelleiden miesten osuus oli vajaa kuusi prosenttiyksikköä suurempi kuin naisten.
Kurssimuotoisesti opiskelleiden naisten osuus oli puolestaan noin viisi prosenttiyksikköä miehiä suurempi Kroatiassa, Virossa ja Sloveniassa sekä neljä prosenttiyksikköä suurempi Liettuassa ja Serbiassa.
Kurssimuotoiseen opiskeluun käytettyjen tuntien määrä vaihteli suuresti eri maissa. Eniten opiskelutunteja kaikkia yrityksen työntekijöitä kohti laskettuna oli 16,3 tuntia Luxemburgissa ja 14,7 tuntia Alankomaissa.
EU-maissa opiskeluun käytettiin keskimäärin 9,6 tuntia, mikä on 0,5 tuntia vähemmän vuoteen 2015 verrattuna. Suomessa opiskelutunteja oli 5,2, mikä on lähes puolet vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin vuonna 2020.
Pohjoismaissa opiskelutunteja oli kaikkia yrityksen työntekijöitä kohti laskettuna Norjassa 12,1, Ruotsissa 10,8 ja Tanskassa 7,5, mikä on selvästi enemmän Suomen 5,2 tuntiin verrattuna. Tanskassa opiskelutuntien määrä kuitenkin väheni 4,5 tunnilla vuoteen 2015 verrattuna. Ruotsissa opiskelutuntien määrä pysyi ennallaan, ja Norjassa määrä kasvoi 1,5 prosenttiyksiköllä.
Useimmissa maissa kurssimuotoisesti opiskelleiden osuudella ja kurssikoulutustuntien määrällä oli lineaarinen yhteys toisiinsa: mitä enemmän oli opiskelleita, sitä enemmän oli koulutustunteja ja päinvastoin.
Kuviossa 3 suuntaviivan puolivälistä ylöspäin sijoittuvat Ranska, Saksa, Ruotsi ja Norja, mikä tarkoittaa, että näissä maissa sekä opiskelleiden osuus että opiskelutuntien määrä olivat suuremmat kuin EU-maissa keskimäärin. Vastaavasti sekä opiskelleiden osuus että opiskelutuntien määrä olivat selvästi EU-maiden arvoa alemmat maissa, jotka sijaitsevat suuntaviivan puolivälin alapuolella, esimerkiksi Tanskassa ja Suomessa. (Kuvio 3.)
EU-maissa kurssimuotoisen opiskelun keskimääräiset kustannukset yrityksen työntekijää kohti laskettuna olivat 618 euroa vuonna 2020, mikä on 26 euroa vähemmän vuoteen 2015 verrattuna. Sinänsä kustannukset pysyivät siis melko ennallaan, mutta ne kuitenkin vaihtelivat suuresti eri maissa: suurimmat kustannukset olivat Norjassa 1 139 euroa työntekijää kohden ja Irlannissa, Alankomaissa ja Ranskassa päälle 1 000 euroa.
Suomessa kustannukset työntekijää kohden olivat 330 euroa, mikä on lähes puolet vähemmän EU-keskiarvosta. Vuonna 2015 vastaavat kustannukset Suomessa olivat 551 euroa. Ruotsissa vuoden 2020 kustannukset työntekijää kohden laskettuna olivat 936 euroa ja Tanskassa 557 euroa. Tanskassa kustannukset putosivat vajaa 1 100 euroa vuodesta 2015. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomessa opiskeluun käytetyt kustannukset olivat huomattavasti alhaisemmat.
Koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista oli EU-maissa keskimäärin 1,5 prosenttia vuonna 2020. Yli kahden prosentin osuus oli Alankomaissa (2,4 %) sekä Norjassa ja Ranskassa (molemmissa 2,1 %).
Suomessa koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista oli 0,7 prosenttia, Tanskassa 1,0 prosenttia ja Ruotsissa 1,5 prosenttia. Tanskassa työvoimakustannusten osuus putosi 1,7 prosenttiyksikköä ja koulutuksen kustannukset työntekijää kohden laskettuna putosivat reilulla 1 000 eurolla vuodesta 2015. Vuonna 2015 Tanskassa sekä koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista (2,7 %) että koulutuksen kustannukset työntekijää kohti laskettuna (1 625 euroa) olivat EU-maiden suurimmat. Vuonna 2020 nämä kustannukset jäivät alle EU-keskiarvon, mikä näkyy suurena pudotuksena luvuissa vuoden 2015 tietoihin verrattuna.
Useimmissa maissa koulutuskustannukset työntekijää kohden ja koulutukseen osallistuneiden osuus kulkivat käsi kädessä. Yli EU-maiden keskiarvon sijoittuivat muun muassa Norja, Luxemburg, Ranska, Ruotsi ja Saksa. Näissä maissa sekä koulutukseen osallistuneiden osuudet että koulutuskustannukset olivat EU-maiden keskiarvoa suuremmat.
Suomi on pudonnut selvästi EU-maiden keskiarvon alapuolelle vuonna 2020. Viisi vuotta aiemmin Suomi sijaitsi hyvin EU-keskiarvon tuntumassa. Tanskassa puolestaan koulutuskustannukset työntekijää kohden olivat lähes EU-maiden keskiarvon tasoa, mutta opiskelleiden osuus oli selvästi alle EU:n keskitason.
Koronapandemian vaikutukset yritysten henkilöstön osaamisen kehittämiseen vaihtelivat suuresti eri Euroopan maissa. Suureen osaan maista koronapandemia vaikutti rajusti vähentäen henkilöstön osaamisen kehittämistä, kun taas joissakin maissa tällaista vaikutusta ei ollut tai se oli vähäisempi.
Saksa oli ainoa maa, jossa osaamisen kehittämisen indikaattorit – kurssimuotoisen opiskelun järjestäminen ja opiskelleiden osuus sekä opiskelutuntien ja kustannusten määrä – kasvoivat vuodesta 2015 vuoteen 2020. Pääsääntöisesti kuitenkin koulutuksen järjestäminen, kurssimuotoinen opiskelu ja opiskelutunnit sekä kustannukset vähenivät suurimmassa osassa Euroopan maista.
Suomessa henkilöstön osaamisen kehittäminen yrityksissä väheni selvästi verrattuna edelliseen tutkimuskertaan vuonna 2015. Tuolloin opiskelleiden osuus ja kurssimuotoisen koulutuksen kustannukset olivat EU:n keskitasoa, koulutustuntien määrä työntekijää kohti puolestaan selvästi alle EU:n keskitason. Vuonna 2020 kaikki Suomen keskeiset indikaattorit – kurssimuotoisen opiskelun järjestäminen ja opiskelleiden osuus, opiskelutunnit ja koulutuksen kustannukset – olivat pudonneet reippaasti alle EU-keskiarvon.
Pohjoismaista erityisesti Tanskassa kaikki henkilöstön osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti vuodesta 2015 vuoteen 2020: kurssimuotoisesti opiskelleiden osuus väheni noin yhdeksällä prosenttiyksiköllä, opiskeluun käytetyt tunnit lähes puolittuivat ja koulutuskustannukset sekä koulutuskustannusten osuus työvoimakustannuksista putosivat noin kolmasosaan vuoteen 2015 verrattuna.
Ruotsissa ja Norjassa opiskelleiden osuudet vähenivät pari prosenttiyksikköä, mutta opiskelutunnit ja koulutuskustannukset työntekijää kohti laskettuina nousivat muutaman kymmenen euroa vuonna 2020.
Koronapandemian voi arvioida vaikuttaneen myös muun kuin kurssimuotoisen opiskelun järjestämiseen. Esimerkiksi konferensseihin, messuille ja luennoille osallistumista tarjosi yrityksistä lähes kahdeksan prosenttiyksikköä vähemmän vuoteen 2015 verrattuna. Itseohjatun opiskelun suosio yrityksissä puolestaan kasvoi selvästi, ja 43,2 prosenttia EU-maiden yrityksistä tarjosi tätä opiskelumahdollisuutta henkilöstölleen vuonna 2020. Kasvua oli 15,6 prosenttiyksikköä vuodesta 2015.
Muulla tavoin kuin kursseina tapahtunut opiskelu on lisääntynyt ajan myötä. Tutkimuksen tiedonkeruussa muuta kuin kurssimuotoista opiskelua kysyttiin viidestä eri opiskelun tavasta (ks. Mikä CVTS-tutkimus). On myös mahdollista, että yritys saattoi tarjota muuta kuin kurssimuotoista opiskelua sellaisin tavoin, joita tässä kyselyssä ei tavoitettu.
Henkilöstöään vuonna 2020 kouluttaneissa yrityksissä osaamisen kehittämisen järjestämistä rajoitti EU-maissa koronapandemian lisäksi se, että yritykset olivat pyrkineet rekrytoimaan henkilöitä, joilla oli jo työssä tarvittava osaaminen ja pätevyys. Myös henkilöstön työkiireet ja ajan puute vaikuttivat osaamisen kehittämisen järjestämiseen.
Yrityksissä, jotka eivät kouluttaneet henkilöstöään, suurimmaksi koulutuksen järjestämättömyyden syyksi nousi se, että yrityksellä ei ollut koulutustarpeita eli henkilöstön osaaminen ja pätevyys vastasivat yrityksen tarpeita. Koulutusta järjestämättömät yritykset olivat myös rekrytoineet henkilöitä, joilla oli jo työssä tarvittava osaaminen ja pätevyys.
Yrityksen henkilöstön osaamisen kehittäminen on tärkeää sekä yrityksille että yhteiskunnalle. Yritysten toimintaympäristöt muuttuvat ja osaamisen vaatimukset kasvavat jatkossakin.
Suomessa osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti vuonna 2020 vuoteen 2015 verrattuna. Olisi tärkeää, että henkilöstön osaamisen kehittäminen palautuu Suomessa vähintään vuoden 2015 tai mielellään vielä sitä korkeammalle tasolle. Henkilöstön kehittäminen tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen, mistä hyötyvät työnantajan lisäksi myös yksilö ja yhteiskunta.
| Osallistuneiden osuus kaikista työntekijöistä, % |
Koulutus- tunteja työntekijää kohden |
Kustannukset työntekijää kohden, euroa |
Koulutus- kustannusten osuus työvoima- kustannuksista, % |
|
|---|---|---|---|---|
| EU-27 | 42,4 | 9,6 | 618 | 1,5 |
| Alankomaat | 39,2 | 14,7 | 1 027 | 2,4 |
| Belgia | 50,7 | 10,6 | 785 | 1,2 |
| Bulgaria | 23,0 | 4,6 | 73 | 0,7 |
| Espanja | 65,0 | 5,5 | 415 | 0,7 |
| Irlanti | 37,1 | 11,9 | 1 031 | 1,9 |
| Italia | 44,6 | 12,0 | 680 | 1,7 |
| Itävalta | 34,9 | 6,7 | 481 | 0,9 |
| Kreikka | 11,8 | 2,0 | 95 | 0,3 |
| Kroatia | 24,2 | 5,9 | 164 | 0,9 |
| Kypros | 30,3 | 7,3 | 320 | 0,7 |
| Latvia | 30,7 | 3,6 | 91 | 0,6 |
| Liettua | 26,4 | 5,4 | 114 | 0,7 |
| Luxemburg | 56,9 | 16,3 | 970 | 1,5 |
| Malta | 27,8 | 7,1 | 250 | 1,0 |
| Portugali | 42,6 | 10,1 | 204 | 1,0 |
| Puola | 28,8 | 5,0 | 108 | 0,6 |
| Ranska | 46,6 | 10,7 | 1 001 | 2,1 |
| Romania | 17,4 | 5,7 | 80 | 0,6 |
| Ruotsi | 50,5 | 10,8 | 936 | 1,5 |
| Saksa | 43,7 | 12,2 | 810 | 1,6 |
| Slovakia | 48,7 | 8,0 | 247 | 1,3 |
| Slovenia | 47,2 | 10,1 | 404 | 1,4 |
| Suomi | 29,1 | 5,2 | 330 | 0,7 |
| Tanska | 25,5 | 7,5 | 557 | 1,0 |
| Tšekki | 82,8 | 8,2 | 191 | 0,9 |
| Unkari | 18,1 | 5,8 | 198 | 1,2 |
| Viro | 31,3 | 6,9 | 279 | 1,6 |
| Norja | 51,9 | 12,1 | 1 139 | 2,1 |
| Pohjois-Makedonia | 17,0 | 4,4 | 57 | 0,7 |
| Serbia | 24,8 | 5,1 | 77 | 0,6 |
Lähde: Tilastokeskus, CVTS, yritysten henkilöstökoulutus
Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen koulutustilastoissa.
Lähteet:
Se, että työssä vaaditaan erilaisia taitoja ja että niitä on kehitettävä, ei ole uutisaihe. Iso uutinen ei ole myöskään ollut Euroopan osaamisen teemavuosi 2023. Tämä blogi toivottavasti viitoittaa kuitenkin osaamisen teemassa eteenpäin.
Tutkimus työelämän vaatimista taidoista kertoo eroista sukupuolten ja koulutusasteiden välillä. Digilaitteet hallitsevat kuitenkin jo useimpien työntekoa. Raskasta ruumiillista työtä tekee joka viides, sorminäppäryyttä edellyttävät joka kymmenennen työtehtävät.
Pandemia iski aikuiskoulutukseen osallistumiseen ja koulutussuunnitelmiin, erityisesti vaikutuksia kokivat naiset ja nuoret aikuiset. Samat ryhmät löysivät kuitenkin myös vaihtoehtoisia oppimisen muotoja.
Merkittävimpiä pandemia-ajan yritystukia saaneilla yrityksillä oli muita suurempia vaikeuksia pitää kiinni työntekijöistään. Sen sijaan ravitsemusalalle kohdennetun ravintolatuen vastaanottajilla tilanne on ollut suotuisampi. Tulorekisterin palkansaaja-aineiston yhdistäminen yritystukitilaston yritysaineistoon mahdollistaa tukiohjelmien ja työpaikkojen säilyvyyden välisen yhteyden tarkastelun.
Jo olemassa olevaa tietovarallisuutta voidaan hyödyntää yhdistämällä yksikköaineistoja – ja näin tuottaa uutta tilastotietoa tiedonantajia kuormittamatta. Esimerkiksi yritystukiaineiston yhdistäminen liikevaihdon suhdannetietoihin paljastaa, että keskeisiin tukiohjelmiin osallistuneista yrityksistä parhaiten pandemia-ajasta selvisivät häiriörahoitusta saaneet. Niillä saattoi kuitenkin olla myös muita paremmat lähtökohdat.
Henkilöstömäärä, liikevaihto, taseen arvo, riippumattomuus – perusteita pk-yrityksen määrittelylle on useita. Ja kyse on, paitsi talousymmärryksestä, myös tukimiljardien oikeasta kohdentumisesta.
Rajoitukset, tarjonnan väheneminen ja hintojen nousu ovat heijastuneet kotitalouksien kulutukseen, jossa on tapahtunut ennennäkemättömiä muutoksia.
30–39-vuotiaiden koulutustason muutos vaihtelee alueittain merkittävästi, paikoin dramaattisesti. Koko maan tasolla koulutustaso on kolmekymppisten ikäryhmässä silti heikentynyt vuosien 2011–2021 välillä huomattavasti. Vaikka alueellisesti on syytä kiinnittää huomio kehitykseen aina kuntien osa-alueille asti, vaativat laaja-alaisemmat ratkaisut kansallisia toimia.
