Ikääntyneiden työllisyysasteet olivat Suomessa 1990-luvun laman jäljiltä roimasti heikommat kuin muissa Pohjoismaissa. Sittemmin olemme peitonneet kirimisvauhdillamme muut ylivoimaisesti.
Yhä useampi ikäihminen asuu kotona – yli puolet pientaloissa
Suuret ikäluokat täyttävät pian 75 vuotta. Jo nyt vähintään 75-vuotiaita on puoli miljoonaa, joista enemmistö asuu pientaloissa. Kolmasosa ikääntyneistä omakotiasujista asuu yksin.
Suomen väestöstä lähes joka kymmenes on vähintään 75-vuotias. Puolen miljoonan ikääntyneen raja ylittyi vuoden 2017 lopulla, kun vielä vuosikymmen sitten ikääntyneitä oli lähes satatuhatta vähemmän.
Eliniän noustessa ja ikääntyneiden määrän kasvaessa yhä useamman odotetaan pärjäävän kotona entistä pidempään. Kaikista 75 vuotta täyttäneistä kotona asuvia on 93 prosenttia. Yli puolet 75 vuotta täyttäneistä asuu joko omakotitalossa, paritalossa tai rivitalossa. 43 prosenttia ikäihmisistä asuu kerrostalossa.
Kotona asuvista 75 vuotta täyttäneistä pieni osa tarvitsee kotihoitoa. Säännöllisen kotihoidon piiriin kuului vajaat 57 000 ikääntynyttä vuoden 2017 lopulla (THL 2018), kun kotona asuvia vuona 2018 oli noin 475 000.
Kotona asuva ns. asuntoväestö käsittää tavanomaisissa asunnoissa eli kodinomaisesti asuvat henkilöt. Asuntoväestöön ei lueta laitoksissa ja asuntoloissa asuvia, joiden huoneisto ei täytä asunnon määritelmää, ulkomailla asuvia eikä asunnottomia henkilöitä.
Omassa tuvassa entistä iäkkäämpinä
Omakoti- tai paritaloissa asutaan nykyään entistä ikääntyneempänä. Vuonna 2018 omakotitaloissa asuvia oli enemmistö vielä 81-vuotiaissa, ja 82-vuotiaiden ikäluokassa kerrostaloasuminen ohitti omakotiasumisen.
Kymmenen vuotta aiemmin jo kahdeksankymppisistä enemmistö asui kerrostaloissa. Vuonna 2000 vastaava raja oli 79-vuotiaiden kohdalla.
Ikäryhmittäin tarkasteltuna vuonna 2018 täysi-ikäisestä asuntoväestöstä omakotitaloissa asuvien osuus on suurimmillaan 45–49- ja 50–54-vuotiaissa, joista 58 prosenttia asuu omakotitaloissa. Näitä ikäryhmiä vanhemmassa asuntoväestössä omakotitaloissa asuvien osuus alkaa hiljalleen laskea ja kerrostaloasujien osuus nousta. (Kuvio 1)
Muutos on kuitenkin suhteellisen hidasta, sillä vuosittain kerrostaloon muuttavia ikäihmisiä on vähän.
Ikääntyneestä asuntoväestöstä 43 prosenttia asuu kerrostaloissa, noin 42 prosenttia omakotitaloissa ja noin 14 prosenttia rivitaloissa. Vaikka osuudet ovat pysyneet lähes muuttumattomina kymmenen vuotta, on kuitenkin merkillepantavaa, että ikääntyneiden absoluuttinen määrä kussakin talotyypissä on kasvanut väestön vanhetessa.
Esimerkiksi vuonna 2008 vähintään 75 vuotta täyttäneitä henkilöitä asui kerrostaloissa 165 000, kun vuonna 2018 vastaava luku oli jo 202 000 henkilöä. Ikääntyneille sopivien asumisjärjestelyiden, kuten hissillisten kerrostalojen, tarve siis kasvaa jatkuvasti.
Kaupunkiasuminen yleistyy
Taajamissa asuminen on jatkuvasti yleistynyt ikääntyneiden keskuudessa. Ero koko väestöön tässä suhteessa on pienentynyt 2000-luvulla (Kuvio 2).
Vuonna 2000 haja-asutusalueilla asui Suomen asuntoväestöstä 17 prosenttia ja ikääntyneistä 20 prosenttia. Nyt ero on puolittunut kahteen prosenttiyksikköön. Taajamissa asuu koko väestöstä jo 86 prosenttia ja ikääntyneistäkin 84 prosenttia.
Taajamalla tarkoitetaan tässä rakennustihentymää, jossa on vähintään 200 asukasta. Muut alueet ovat haja-asutusalueita.
Ikääntyneet eivät seuraa yksinasumisen trendiä
Yksin asui 75 vuotta täyttäneestä asuntoväestöstä vuonna 2000 hiukan yli puolet, vuonna 2018 enää 47 prosenttia (Kuvio 3). Iäkkäistä yksin asuvien osuus on siis laskenut 2000-luvun aikana 4 prosenttiyksikköä.
Vastaava luku koko väestöstä on kasvanut 5 prosenttiyksikköä yksin asumisen yleistyessä Suomen väestössä.
Eliniän, etenkin miesten eliniän piteneminen on mahdollistanut ikääntyneiden pariskuntien yhteiselon yhä vanhemmiksi. Vielä vuonna 2000 leskeksi jääneiden osuus oli suhteellisen merkittävä ikääntyneiden keskuudessa. Miehiä ikäihmisistä oli 32 prosenttia vuonna 2000, kun vuonna 2018 heitä oli jo 40 prosenttia.
Yksin asuvista iäkkäistä vuonna 2018 noin 54 prosenttia asui kerrostaloissa, 28 prosenttia omakotitaloissa ja 16 prosenttia rivitaloissa. Yksin asuvissa iäkkäissä on suhteellisesti hieman korkeampi osuus rivitaloissa asuvia kuin koko iäkkäiden asuntoväestössä. Yksin asuvat ikäihmiset suosivat kuitenkin selkeästi ikätovereitaan enemmän kerrostaloasumista omakotitalojen sijaan.
Noin joka kolmas omakotitalossa asuva 75 vuotta täyttänyt asuu yksin. Vastaavasti yksin asuvien osuus kaikista kerrostaloissa asuvista ikäihmisistä on 59 prosenttia ja rivitaloissa 54 prosenttia.
Yksin asuminen ja kaupunkimainen asuminen yleistyvät Suomessa, mutta mitkä ovat ikääntyneiden asumisen trendit lähivuosina, kun nyt 68–74-vuotiaat, sodanjälkeiset suuret ikäluokat vanhenevat. Väestön ikääntyessä asumisen tarpeet voivat muuttua ja eliniänodotteen kasvaessa myös asumistottumuksissa voi tapahtua muutoksia.
Kirjoittaja opiskelee aluetiedettä Helsingin Yliopistossa sekä terveydenhoitajaksi Laurea-ammattikorkeakoulussa. Hän työskenteli kesän 2019 korkeakouluharjoittelijana Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastoissa.
Lähteet:
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018. Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2018.
Lue samasta aiheesta:
Ensiasunnon ostaja on tyypillisesti kaupunkilainen valkokaulustyöntekijä, keskimäärin kolmekymppinen eli pari vuotta vanhempi kuin vielä vuosikymmen aiemmin.
Viime vuosien inflaatio, korkojen nousu ja asuntomarkkinoiden myllerrys ovat koetelleet erilaisia kotitalouksia kovin eri tavoin. Tiukimmilla ovat olleet perheet, joilla on mittava vaihtuvakorkoinen asuntolaina ja huomattavat välttämättömät kulut. Tilastokeskuksen asiantuntijat kurkistavat kolmen esimerkkiperheen elämään.
Asuntojen ja rakennusten kunto heikkenee ajan kuluessa. Suomalaiset omistusasujat asuvat kuitenkin useimmiten hyväkuntoisissa rakennuksissa. Rakennuskantaan osuvat suuret remontit näkyvät sekä asuntojen että rakennusten kunnossa.
Lasten ja vanhempien erillään asuminen koskettaa lähes joka kymmenettä kotitaloutta. Noin 240 000 lapsen vanhemmat asuvat eri kotitalouksissa, ja noin 160 000 lasta viettää säännöllisesti aikaa etävanhempansa luona. Kahden kodin lapsista runsas neljännes on tosiasiallisesti vuoroasuvia. Lasten monipaikkainen asuminen haastaa tilastointia, joka ei tunnista vuoroasumisen vaikutuksia kotitalouksien toimeentuloon.
Osakeasuntojen hintatilastossa on otettu käyttöön uudet alueluokitukset ja keskineliöhinnoissa huomioimme nyt myös tontin omistustiedon. Käyttäjälle vähemmän näkyvä – mutta sitäkin tärkeämpi – menetelmäuudistus parantaa asuntojen hintakuvauksen tarkkuutta ja laatua.
Lasten vuoroasuminen vanhempien eron jälkeen on yleistä, mutta toistaiseksi ilmiöstä on vain vähän tutkittua tietoa. Tilastokeskuksen kyselytutkimusten perusteella vuoroasuvia lapsia on kymmeniätuhansia ja he ovat verraten tyytyväisiä arkeensa.
Lapsiperheet ovat varakkaampia kuin kotitaloudet keskimäärin. Erityisesti tähän vaikuttaa perheille yleinen omistusasuminen ja asuntovarallisuus. Likvidiä varallisuutta kuten talletuksia ja osakkeita lapsiperheillä on kuitenkin vähemmän kuin lapsettomilla pariskunnilla, mikä merkitsee esimerkiksi heikompaa varautumista yllättäviin menoihin ja kriisitilanteisiin.