Suomella on vaikeuksia saavuttaa kaikkia YK:n kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, vaikka olemme menestyneet hyvin indikaattorivertailuissa. Nyt tarvitaan yhteiskunnassa ja taloudessa järjestelmätason muutoksia. Tavoitteista etenkin ilmastonmuutos sekä maanpäällinen ja vedenalainen elämä vaativat toimia Suomessa.
- Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.
Perustarpeet rasittavat ympäristöä eniten
Suurituloiset kotitaloudet aiheuttavat enemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja raaka-ainekulutusta, mutta suhteessa kuluttamiinsa euroihin vähemmän kuin pienituloiset.
Pixhill.com
Keskiarvokotitalouden kulutukseen käyttämästä eurosta aiheutui noin puoli kiloa (545 g) kasvihuonekaasupäästöä ja 800 grammaa raaka-aineiden kulutusta vuonna 2012 (ks. kulutustutkimus 2012:ta käsittelevän artikkelin taulukko 1).
Kuviossa 1 eri tuloryhmiin sijoittuvien kotitalouksien kulutus on esitetty kulutusryhmittäin alkaen elintarvikkeista ja asumisesta, jotka ovat luonteeltaan pakollista kulutusta, ja päätyen enemmän tai vähemmän ylellisyyskulutukseen, joka lisääntyy tulojen nousun myötä. Asuminen ja elintarvikkeet ovat luonteeltaan perustarpeita, muussa kulutuksessa myös haluilla on merkittävä rooli kulutuspäätöksissä (Hirvilammi et al*).
Kuvio 1: Kulutusmenojen pääryhmittäiset kasvuhuonekaasupäästöt kulutusyksikköä kohti tulodesiileittäin* 2012, kiloina (klikkaa kuva suuremmaksi)
Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus
Desiili rajaa 10 %, 20 %, 30 %, ... havaintoarvoista alapuolelleen. Esim. 9. desiili on arvo, jota pienempiä on 90 % havainnoista. Desiilit on laskettu kotitalouksista kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien tulojen perusteella. Yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä.
Elintarvikkeiden ostamisen kautta syntyvissä kasvihuonekaasupäästöissä ei ole huomattavia eroja tuloryhmien välillä, kun on vakioitu kulutusyksiköt. Kun tarkasteluun lisätään asumisen aiheuttamat päästöt, niin vain alin ja ylin desiili poikkeavat huomattavasti muista.
Neljännen ja viidennen desiilin päästöt ovat lähes yhtä suuret kuten myös seitsemännen ja kahdeksannen. Tämä johtuu siitä, että kulutuksen euromuutos on niiden välillä pieni. Kotitaloudet keskittyvät noihin tuloryhmiin.
Liikenteeseen kuluttamisesta aiheutuvat päästöt nousevat kuudennesta desiilistä ylöspäin selvästi. Myös kulttuurin- ja vapaa-ajan menojen päästövaikutus nousee samantapaisesti kuin liikenteen päästöt.
Tuloryhmien erot suurempia raaka-aineiden kulutuksessa kuin päästöissä
Raaka-aineiden osalta tuloryhmien erot sekä elintarvikkeiden että asumisen osalta ovat kasvihuonekaasupäästöjä selvemmät. Kuten päästöissä myös raaka-aineiden kulutuksessa neljäs ja viides desiili ovat samalla tasolla (Kuvio 2).
Kuvio 2: Kulutusmenojen pääryhmittäinen raaka-aineiden käyttö kulutusyksikköä kohti tulodesiileittäin 2012, kiloina (klikkaa kuva suuremmaksi)
Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus
Perustasokin ylittää kestävyyden rajat
Peruskulutus kuten asunto ja ruoka ovat pakollisia sekä pieni- että suurituloisten talouksissa. Niinpä pienemmässä kulutuksessa on väistämättä sekä päästöjä että raaka-aineiden kulutusta suhteessa enemmän kuin suuressa kulutuksessa. Päästöt eivät kasva lineaarisesti kulutusmenojen kasvaessa (Kuvio 3).
Kuvio 3: Päästöjen määrä kulutusyksikköä kohti lasketuille euroille tulodesiileittäin 2012
Lähde: Kulutustutkimus 2012. Tilastokeskus
Tuloryhmien väliset erot olivat sekä kasvihuonekaasupäästöissä että raaka-aineiden käytössä vuonna 2012 pienemmät kuin euromääräisessä kulutuksessa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että elintarvikkeet ja asuminen ovat välttämättömyyskulutusta, joka on tarpeen niin pieni- kuin suurituloisessakin taloudessa.
Suurituloisissa kotitalouksissa on enemmän jäseniä kuin pienituloisissa. Kun vertailu tehdään kulutusyksikköä kohti, erot kasvihuonekaasupäästöissä ja raaka-aineiden kulutuksessa tasoittuvat jonkin verran.
Ylemmissä tuloryhmissä on kuitenkin huomattavasti suuremmat potentiaalit alentaa päästöjä kuin alemmissa. Ohjeita on kuitenkin vaikea antaa, sillä kaikesta kulutuksesta seuraa aina päästöjä ja raaka-aineiden käyttöä.
Kestävään alhaiseen kulutukseen pääsemisen ongelmallisuutta kuvaa hyvin äskettäinen julkaisu*, joka osoitti, että jopa perusturvalla elävien materiaalijalanjälki ylittää arviot ekologisesti kestävästä tasosta vähintään puolitoistakertaisesti.
Haasteita ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi on siis enemmän kuin riittävästi. Kulutustutkimuksella voidaan tulevina vuosina seurata päästötavoitteiden saavuttamista kotitalouksien osalta.
*Lähde: Tuuli Hirvilammi, Senja Laakso ja Michael Lettermeier; Kohtuuden rajat? Yksin asuvien perusturvan saajien elintaso ja materiaalijalanjälki. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 132. Kelan tutkimusosasto, Helsinki
Juha Nurmela on Tilastokeskuksen erikoistutkija ja sosiologian dosentti. Ilmo Mäenpää on materiaalitalouden tutkimusprofessori Oulun yliopiston Thule-instituutissa ja Suomen ympäristökeskuksessa.
Lue samasta aiheesta:
Meillä on jo mittaristo ekologian ja ekonomian yhteensovittamiseksi: kansantalouden tilinpidon ympäristölaajennus. Luontoarvojen integrointi samaan kehikkoon taloudellisen toiminnan kanssa antaa pikakaistan kestävämpään päätöksentekoon.
Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Koronan myötä ulkomaan matkailu väheni minimiin. Ihmiset suuntasivat mökeille, ja kotimaanmatkailu saavutti suuren suosion. Pandemiavuosina suomalaisten matkailun aiheuttamat hiilidioksidipäästöt laskivat, mutta mitä päästöille käy tulevaisuudessa?
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Maapallon maa- ja merialueista pitäisi suojella 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. EU-maissa yli 80 prosenttia ekosysteemeistä on huonossa kunnossa – ja komissiolta on tullut uusi esitys luonnon ekosysteemien suojelemisesta ja ennallistamisesta.
Kuluttajien luottamusindikaattori on historiallisissa pohjalukemissa. Suomen talouden lisäksi pelätään kolhuja omalle taloudelle. Aiemmin kuluttajien luottamus on ennakoinut yleistä talouskehitystä.