Mikä on taiteen markkina-arvo kansantaloudessa?
Ja käykö sellaisen laskeminen?
- Määrittely on oma taiteenlajinsa
- Markkina-arvo on kasvanut koko yhteiskunnan tasolla
- Mikä osuus työstä on taidetta?
- Taiteen ja talouden suhde on monisyinen
- Taidetta taiteen vuoksi – vai tuotteiksi
- Luovaa taloutta ja tilastointia
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Mikä osuus työstä on taidetta?
Olen joskus tavatessani arkkitehteja kysellyt, kuinka paljon aikaa heillä menee töidensä ns. luomisvaiheeseen, ja saanut 10–100 prosentin välillä vaihtelevia vastauksia. Minimi tulee siitä, että perinteisesti alalla on luonnosvaiheen katsottu vaativan vähintään kymmenyksen kokonaistyöajasta. B-vaihtoehdon laskelmissa olen kuitenkin käyttänyt hieman korkeampaa eli 20 prosentin osuutta.
Muotoilupalveluyrityksissä työskenteleviltä olen saanut selville, että noin neljäsosa työajasta menee työn ulkoasun muotoilemiseen. Suurin osa ajasta menee siis ergonomian ja käytettävyyden kaltaisiin asioihin. Tämä koskee teollisen muotoilun palvelua. Muilla muotoilun aloilla asia on vieläkin ongelmallisempi. Olen silti käyttänyt laskelmissa 20 prosentin osuutta.
Valokuvaamojen osalta olen käyttänyt 10 prosentin osuutta perustuen alan toimijoiden ja itse keräämieni tietojen arviointiin. Ongelma on, että usein joltain vähemmän taiteelliselta valokuvauksen haaralta varsinaisen elantonsa saavalla kuvaajalla on myös taidevalokuvaukseksi katsottavaa työtä. Raja on usein veteen piirretty.
Kirjallisuudesta olen käyttänyt pelkästään kirjailijoiden työtä A-vaihtoehdossa. B-vaihtoehdossa olen kirjailijoiden lisäksi käyttänyt viiden prosentin osuutta kirjankustantamojen toiminnasta. Tämä osuus vaihtelee varmasti paljon kustannusyhtiöittäin. Myös kustannustoimittajan rooli on erilainen vaihdellen kirjailijan työskentelytavan mukaan. Toisten käsikirjoitukset vaativat paljon muokkausta, toisten vähemmän.
Taide kulttuurisen arvoketjun alkuvaiheena
Kulttuuri on kattokäsite, josta taide on osa. Yksi tapa määritellä taide talouden näkökulmasta on katsoa sitä kulttuurisen tuotteen arvoketjun ensimmäisen vaiheena. Kulttuurisella tuotteella olisi näin ajatellen viisi vaihetta:
- luominen,
- työstäminen,
- valmistus,
- jakelu
- ja lopulta vastaanotto.
Taloudessa vastaanottoa kutsutaan useimmiten kulutukseksi. Vaiheet voi jakaa vielä osiin, mutta tämä olisi standardimalli. Uniikkitaiteessa toki valmistus jäisi pois.
Innovaatiotutkimuksessa on viime aikoina kovasti noussut esiin käyttäjäkeskeinen innovaatio eli käytännössä arvoketjun viimeisen vaiheen, käyttöönoton, tuleminen mukaan luomisprosessiin. Jos tätä ajattelua ryhdytään viemään pitemmälle myös taiteen luomisen osalta, ei ehdottamani metodologia ole mielekäs, koska käyttäjäkokemuksen irrottaminen numeroilla muusta toiminnasta on täysin mahdotonta käytännössä.
Luomisvaihe on eri asia kuin viime aikoina muoti-ilmiöksi muuttunut luovuuden tuominen erilaisten taloussanojen etuliitteeksi. Luovuus ja kulttuuri eivät ole synonyymeja, vaan luovuutta voi esiintyä millä tahansa tuhannesta toimialasta. Suurin osa luovuudesta ilmenee täysin kulttuuristen toimintojen ulkopuolella. Taiteellinen luovuus muodostaa vain pienen osan kaikesta luovasta aktiviteetista työssä ja harrastuksissa. Vähitellen voisikin vähentää tai ainakin tarkentaa luovan talouden terminologian käyttöä. Nykyisellään se pikemminkin hämärtää kuin selventää kulttuurin ja taiteen roolia taloudessa.
Edellinen näkökulma tosin edellyttää sen hyväksymistä, että taiteesta voisi tulla tuote jossain vaiheessa sen tekemistä, siis markkinoilla myytävä ja jonkin vaihtoarvon omaava hyödyke. Ongelmana olisi tällöin sen murrosvaiheen löytäminen, jossa muuntuminen tuotteeksi on mahdollista. Käytännössä tietysti tiedämme, että vaikka teoreettisesti löytäisimmekin murrosvaiheen, sille numeroarvon antaminen voi olla vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
Voidaanko eri taiteenalojen toimintoja sitten luokitella tämän arvoketjun ensimmäisen vaiheen luomisvaiheen mukaan?
Elokuvataiteessa on hyvin vaikea erottaa luomisvaihetta muusta tuotannosta. Ajallisesti pisin vaihe on yleensä idean hahmottelu jo ennen käsikirjoitusta. Se ja käsikirjoitusvaihe ovat kuitenkin kiistattomasti luovaa vaihetta. Samoin ovat monet pienet mutta tärkeät toiminnot: lavastus, puvustus, äänitys jne. Yhtälailla voidaan pitää lopullista leikkausvaihetta myös luomiseen kuuluvana. Kuitenkin elokuvan tuottaja on jo aivan hahmotteluvaiheen alussa joutunut miettimään elokuvan tuotteistamista apurahojen haun ja erilaisten taloussuunnitelmien lisäksi. Voi olla aika vaikeata erottaa elokuvan teon luomisvaihetta ei-luovasta tuotteistamisvaiheesta.
Esittävän taiteen kohdalla on varmaankin samanlaisia piirteitä kuin elokuvan teossa, tosin useimmiten lyhyemmällä periodilla. Teatterissa luomisen valmistelu ja harjoittelu voi tosin olla joskus pitkäkin prosessi.
Kirjailijan työtä taas muokataan kustannusyhtiössä joskus paljonkin. Onko kustannustoimittajan työ silloin otettava jollain tavoin luomisvaiheeseen mukaan? Jos vastaus on myönteinen, yksi mahdollisuus on silloin ottaa kaunokirjallisuuden kustannustoimittajien suhteellinen osuus vaikkapa kustannusyhtiöiden henkilöstöstä ja sama osuus myös yhtiön arvonlisäyksestä laskelmiin.
Sama koskee pääosaa viihteestä, on se sitten kirjallista, audiovisuaalista tai live-esitystä. Mainostoimistojen työ puolestaan luetaan kyllä kulttuurin talouteen. Suhtaudun kuitenkin epäillen sen lukemiseen osaksi taidetta, ja olenkin jättänyt sen pois näistä laskelmista.
Päivitetty 10.11.2010