Suomalaisten tulot Euroopan keskitasoa
Hyvinvointipalvelut eivät paranna sijoitusta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Veli-Matti Törmälehto on erikoistutkija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu TilastokeskuksenHyvinvointikatsauksessa 2/2008.

Kotitalouksien keskimääräinen tulotaso on Suomessa laajentuneen EU:n keskitasoa. Tulot ovat kuitenkin alhaisemmat kuin valtaosassa vanhoista EU-maista. Suomen sijoitus ei kohene, vaikka julkisen vallan hyvinvointipalvelut otetaan huomioon.

Euroopan tulo- ja elinolotutkimuksen mukaan suomalaisten tulot ovat Euroopan maiden keskitasoa. Tutkimuksen mukaan Suomi sijoittui tulovertailussa kolmanneksitoista vuonna 2005, kun otetaan huomioon maiden hintatasot. Suomalaisten tulot olivat pienemmät kuin valtaosassa vanhoista EU-maista. (Kuvion pylväät; taulukon sarakkeet 1a ja 2a.)

Suomalaisten sijoitukseen vaikuttaa erityisesti yksityisen kulutuksen korkea hintataso. Jos hintatasoa ei oteta huomioon, on Suomen tulotaso seitsemänneksi korkein. Ostovoimakorjauksen jälkeen myös Tanskan ja Ruotsin sijoitus alenee useita pykäliä. Norja ja Islanti pysyvät kärkikolmikossa, vaikka niiden korkea hintataso otetaan huomioon.

Suomen kanssa samalla tulotasolla ovat Ranska, Saksa, Italia, Ruotsi ja Tanska. Vanhoista jäsenmaista selvästi Suomea pienemmät tulot ovat vain Espanjassa, Kreikassa ja Portugalissa. Britannian, Islannin, Norjan ja erityisesti Luxemburgin tulotaso on puolestaan selvästi korkeampi kuin Suomessa.

Kuvio. Euroopan maiden ostovoimakorjatut ekvivalentit nettorahatulot henkeä kohden vuodessa 2005.

Lähde: Eurostat. EU-SILC 2006 -tutkimus (tulojen viitevuosi 2005). Tiedot on ostovoimakorjattu kotitalouksien kulutusmenojen hintatasoilla.

EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen tulokäsite on kulutusyksikköä kohti laskettu käytettävissä oleva rahatulo (ekvivalentti tulo) henkeä kohti. Se saadaan, kun lasketaan yhteen palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, rahamääräiset tulonsiirrot ja vähennetään välittömät verot ja veronluonteiset maksut. Laskennallisia tuloeriä, kuten asuntotuloa, ei ole laskettu tuloiksi.

Kulutusyksikköä kohti laskettu tulo tarkoittaa, että tuloissa on otettu huomioon kotitalouden koko ja rakenne. Rakennetta kuvataan niin sanotuilla kulutusyksiköillä, jotka saavat arvon 1, 0,5 tai 0,3 kotitalouden jäsenen arvioidun kulutuksen mukaan. Lisäksi kotitalouden sisäinen tulonjako oletetaan tasaiseksi, jolloin jokainen kotitalouden jäsen saa saman (ekvivalentin) tulon. Maita vertailtaessa ekvivalentin tulon käyttö hyödyttää Pohjoismaita, mutta se ei olennaisesti vaikuta maiden järjestykseen.

Suomen tuloerot kasvussa

Maat on mahdollista asettaa järjestykseen myös niin, että tulojen määrän lisäksi otetaan huomioon tuloerot. Yleisin ja myös Eurostatin käyttämä tuloerojen indikaattori on Gini-kerroin. Kerroin voi saada arvoja nollan ja ykkösen välillä, ja se kuvaa tulonsaajien välisiä tuloeroja keskituloihin suhteutettuina. Mitä suuremman arvon kerroin saa, sitä suuremmat ovat kyseisen maan tuloerot. Oheiseen kuvioon on merkitty viivana maiden keskiarvotulot, jotka on korjattu Gini-kertoimilla1. Tällaiseen Gini-korjattuun keskituloon sisältyy oletus, että suuret tuloerot vähentävät - keskituloilla mitattua - taloudellista hyvinvointia. Vaihtoehtoisesti keskituloja voitaisiin kuvata mediaanituloina; ne kuten muutkin tämän artikkelin tulotiedot ovat saatavissa Eurostatin verkkosivuilla.

Tuloerojen huomioon ottaminen ei muuta Suomen sijoitusta juuri lainkaan. Suomen tuloerot eivät ole enää erityisen pienet, vaikka ne ovat EU-maiden keskitason alapuolella. Suomessa Gini-kerroin oli 0,26 vuonna 2005.

Etelä-Euroopan maissa, Puolassa, Baltian maissa, Britanniassa ja Irlannissa tuloerot olivat suuret. Näissä maissa Gini-kerroin oli yli 0,30. Norjassa vertailuvuosi 2005 on poikkeus, sillä verouudistuksen vuoksi Gini-kerroin nousi väliaikaisesti selvästi muita Pohjoismaita suuremmaksi eli 0,30:een. Pohjoismaisittain hyvin korkea Gini-kerroin ei kuitenkaan suista Norjaa vertailun kärkisijoilta.

Sivun alkuun

Sosiaaliset tulonsiirrot lisäävät tuloja...

Edellä käytetyt ostovoimakorjatut ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot ottavat huomioon verotuksen ja hintatasojen eroja maiden välillä. Tämän tulokäsitteen kenties tärkein puute kuitenkin on, että rahatuloissa ei ole mukana kotitalouksien saamia niin sanottuja luontoismuotoisia tulonsiirtoja.

Luontoismuotoisilla tulonsiirroilla tarkoitetaan kotitalouksien muita kuin rahamääräisiä sosiaalietuuksia (esimerkiksi lääkekustannusten korvaukset) sekä julkisten hyvinvointipalvelujen tuottamaa laskennallista etuutta. Jälkimmäisessä on kyse kotitalouksien ilmaiseksi tai selvästi alle tuotantokustannusten saamista terveydenhoito-, koulutus- ja sosiaalipalveluista. Tällaisia palveluja ovat Suomessa esimerkiksi kunnallinen terveyskeskusjärjestelmä, maksuton koulutusjärjestelmä tai kunnallinen päivähoito (Lindqvist 2001).

Julkisten hyvinvointipalvelujen merkitystä voidaan arvioida kansantalouden tilinpidon perusteella, jossa ovat mukana kotitaloussektorin saamat luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot. Kun ne lisätään kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin, saadaan niin sanottu oikaistu käytettävissä oleva tulo. Suomen oikaistu käytettävissä oleva tulo oli 34,1 prosenttia suurempi kuin kotitaloussektorin käytettävissä oleva tulo vuonna 2005. Euroopan tilastoviraston Eurostatin tai OECD:n tietokannoista ei kuitenkaan löydy kaikkien maiden tietoja, joten maiden välistä vertailua ei voi tehdä.

Sivun alkuun

...mutta se ei paranna Suomen maasijoitusta

Maiden välinen vertailu on kuitenkin mahdollista, kun luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot lisätään kotitalouksien kulutukseen eikä tuloihin. Tällöin saadaan todellinen yksilöllinen kulutus (taulukon sarakkeet 1b ja 2b), josta muun muassa Maailmapankki ja OECD julkaisevat henkeä kohti laskettuja ja todellisen yksilöllisen kulutuksen hintatasolla ostovoimakorjattuja tietoja. Todellisen yksilöllisen kulutuksen ja bruttokansantuotteen vertailuja on tehnyt kansantuloasiantuntija Olli Savela (2006 ja 2008), joka pitää tätä käsitettä kenties parhaana saatavissa olevana taloudellisen hyvinvoinnin kuvaajana.

Suomen järjestysnumero todellisella yksilöllisellä kulutuksella on 14 eli lähes sama kuin nettorahatulojen mukaan. Tulos on hieman yllättävä, koska voisi olettaa, että esimerkiksi Suomen ja Britannian noin neljänneksen ero nettorahatuloissa kaventuisi, kun julkiset hyvinvointipalvelut otetaan huomioon. Britanniassa kotitaloudet hankkivat palveluja yksityissektorilta ja maksavat niistä käytettävissä olevilla rahatuloillaan. Suomessa taas palveluja rahoitetaan pääasiassa verovaroilla, ja niitä tarjoavat kunnat, valtio ja voittoa tavoittelemattomat yhteisöt.

Todellista yksilöllistä kulutusta on kuitenkin korrektimpaa verrata tulojen sijaan kotitalouksien kulutukseen ja käyttää samaa tietolähdettä. Siirtymän kotitalouksien kulutusmenoista todelliseen yksilölliseen kulutukseen pitäisi puhtaimmin kuvata juuri julkisten hyvinvointipalvelujen merkitystä. Taulukossa (taulukon sarakkeet 1c ja 2c) on esitetty kansantalouden tilinpidon tiedot pelkästä kotitalouksien kulutuksesta, ilman julkista yksilöllistä kulutusta. Tällä mittarilla Suomen järjestysnumero on 17 eli hyvin alhainen.

Todellinen yksilöllinen kulutus antaa esimerkiksi Britanniaan, Saksaan, Italiaan ja Kreikkaan verrattuna selvästi paremman kuvan kotitalouksien taloudellisista resursseista Suomessa kuin pelkät kotitalouksien kulutusmenot. Järjestysnumero ei kuitenkaan sanottavasti kohene, ja ero vaikkapa Britanniaan pysyy suurena. Ruotsin sijanumero paranee selvästi enemmän kuin Suomen, vastaavasti Kreikan sijoitus heikkenee selvästi.

Länsi- ja Pohjois-Euroopassa todellinen yksilöllinen kulutus on vähintään 10 prosenttia Suomea suurempaa. Italia ja Espanja ovat Suomen kanssa samalla tasolla. Luxemburg, Islanti, Norja ja Britannia ovat edelleen neljä kärkimaata. Nämä neljä maata ja Yhdysvallat ovat Maailmanpankin tietojen mukaan koko maailman aineellisen hyvinvoinnin kärkimaat.

Taulukko. Euroopan maiden ostovoimakorjatut ekvivalentit nettorahatulot, todellinen yksilöllinen kulutus, kotitaloussektorin kulutusmenot ja bruttokansantuote henkeä kohden 2005.

Maa Taso, % Suomen tasosta Maiden järjestys
1a.
Ekvivalentit
nettorahatulot
(EU-SILC)		 1b.
Todellinen
yksilöllinen
kulutus		 1c.
Kotitalouksien
kulutus
(kansantalouden
tilinpito)		 1d.
Bkt		 2a.
Ekvivalentit
nettorahatulot
(EU-SILC)		 2b.
Todellinen
yksilöllinen
kulutus		 2c.
Kotitalouksien
kulutus
(kansantalouden
tilinpito)		 2d.
Bkt
Luxemburg 197 173 190 230 1 1 1 1
Norja 136 126 127 156 2 4 5 2
Islanti 126 138 139 117 3 2 3 4
Britannia 126 129 141 104 4 3 2 10
Itävalta 118 120 132 112 5 5 4 6
Irlanti 114 108 113 125 6 12 12 3
Alankomaat 113 116 120 114 7 6 7 5
Kypros 111 92 104 80 8 17 16 17
Belgia 110 111 118 105 9 10 8 9
Tanska 105 110 110 110 10 11 13 7
Ranska 104 114 118 97 11 7 10 13
Saksa 101 111 126 100 12 9 6 11
Suomi 100 100 100 100 13 14 17 12
Italia 97 101 114 91 14 13 11 14
Ruotsi 96 112 107 107 15 8 15 8
Espanja 85 99 108 89 16 15 14 15
Slovenia 82 77 83 75 17 20 20 18
Kreikka 81 95 118 84 18 16 9 16
Malta 79 80 86 67 19 18 19 19
Portugali 69 78 87 66 20 19 18 21
Tšekki 57 67 68 67 21 21 21 20
Unkari 44 63 62 56 22 22 22 22
Slovakia 42 57 60 53 23 25 23 24
Viro 41 58 57 55 24 24 25 23
Puola 37 53 53 44 25 26 26 26
Latvia 35 50 50 43 26 27 27 28
Liettua 34 58 60 46 27 23 24 25

Lähteet: Eurostat. EU-SILC 2006 -tutkimus (a), Maailmanpankki (b), Eurostat (c ja d). Tiedot on ostovoimakorjattu kotitalouksien kulutusmenojen, todellisen yksilöllisen kulutuksen tai bruttokansantuotteen hintatasoilla.

Sivun alkuun

Suomen sijoitus on parhaimmillaankin keskitasoa

Edellä on vertailtu maiden kulutusmahdollisuuksia ja kulutustasoja kansainvälisten organisaatioiden julkaisemien tietojen perusteella. Monet kansainväliset järjestöt kuten Euroopan unioni, Maailmanpankki ja OECD tuottavat tilastotietoja eurooppalaisten tuloista, tuloeroista ja kulutuksesta. Muitakin mittareita kuin ostovoimakorjattua bruttokansantuotetta tai -tuloa on siis mahdollista käyttää. Maita järjestykseen laitettaessa ei ole syytä kiinnittää huomioita pieniin maiden välisiin eroihin, koska käsitteissä on eroja ja tilastoaineistoissa epävarmuuksia. Esimerkiksi EU:n tulo- ja elinolotutkimuksen tiedot on joissakin maissa - muun muassa Suomessa - koottu pääasiassa rekistereistä, mutta useimmissa maissa tiedot saadaan kotitalouksia haastattelemalla.

Suomi sijoittui maavertailussa parhaimmillaankin Euroopan keskivaiheille. Todellisella yksilöllisellä kulutuksella mitaten Suomen kanssa samassa joukossa ovat Italia, Espanja ja Kreikka, ja ekvivalenteilla nettorahatuloilla mitattuna viiteryhmänä ovat Ruotsi, Italia, Saksa, Ranska ja Tanska. Pelkillä kotitalouksien kulutusmenoilla mitattuna Suomen sijoitus on hyvin alhainen.

Käytetyt mittarit ottavat ainakin periaatteessa huomioon välittömän verotuksen, maiden väliset hintatasoerot ja kotitalouksien käyttämät ilmaiset tai tuetut julkiset palvelut. Suomen sijoitusta alentaa erityisesti korkea yksityisen kulutuksen hintataso. Verovaroin rahoitettujen julkisten hyvinvointipalvelujen huomioon ottaminen ei merkittävästi kohentanut Suomen suhteellista asemaa.

Yksinkertainen rahatulojen jakautumisen tarkastelu ei myöskään muuttanut olennaisesti maiden välistä järjestystä. Kansainvälisessä tulonjakotilastoinnissa joudutaan tyytymään rahatuloihin, joten keskitulojen lisäksi myös kuva tuloeroista eri maissa lienee vääristynyt. Julkiset hyvinvointipalvelut tasoittavat väestöryhmien välisiä tuloeroja. Suomesta tuoreimmat tiedot asiasta ovat tosin liki 20 vuotta vanhoja, vuoden 1990 kulutustutkimukseen pohjautuvia (Lindqvist 2001).

Tuoreempaa tietoa saadaan piakkoin vuoden 2006 kulutustutkimuksesta, mutta tätä artikkelia kirjoitettaessa tiedot eivät olleet vielä käytettävissä. Kasvaneet rahatulojen erot ja julkisten palveluiden käytössä ja palvelumaksuissa tapahtuneet muutokset tekevät jakaumavaikutusten arvioinnin poikkeuksellisen kiinnostavaksi.

Hyvinvointimittareina kaikki edellä esitetyt tilastotiedot ovat puutteellisia, eikä niitä suoraan sellaisina kannata käyttää. Erilaisia näkökulmia aineellisen elintason mittaamiseen ne silti tarjoavat. YK:n inhimillisen kehityksen indeksin komponenttina niistä on kuitenkin vain ostovoimakorjattu bruttokansantuote.

_______

1 Gini-korjattu keskitulo lasketaan seuraavasti: tulojen keskiarvo x (1-Gini) (vrt. Sen 1976; Lambert 2001).

Lähteet:

Eurostat.National Accounts ja Living Conditions and Welfare. Saatavissa: ec.europa.eu/eurostat. [Viittauspäivä: 22.5.2008.]
Lambert, P. J. 2001.The Distribution and Redistribution of Income. 3rd edition. Manchester University Press.
Lindqvist, M. 2001. Hyvinvointipalvelut ja niiden merkitys kotitalouksille. Hyvinvointikatsaus 1/2001.
Savela, O. 2006. Suomen korkea kansantuote ei näy kulutuksessa. Tieto & trendit 4/2006.
Savela, O. 2008. Kulutuksen merkitys kansantaloudessa. Teoksessa: Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin. Toim. Kirsti Ahlqvist - Anu Raijas - Adriaan Perrels - Jussi Simpura - Liisa Uusitalo. Gaudeamus Helsinki University Press / Palmenia, Helsinki.
Sen, A. 1976. Real National Income. The Review of Economics and Statistics 43: 1.
Tulonjakotilasto 2006 (2008). Tilastokeskus.
World Bank 2007. 2005 International Comparison Program Preliminary Results. Saatavissa: www.worldbank.org/icp. [Viittauspäivä: 22.5.2008.]

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 9.6.2008