Tulojakauma kaventunut keskeltä - enemmän väkeä reunaryhmissä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marie Reijo, Artikkeli julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa I/2005.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Vuonna 2003 kaikkein keskituloisimpiin kuului noin 20 prosenttia väestöstä. Artikkelissa kotitalouksia ja niihin kuuluvia henkilöitä ryhmitellään käytettävissä olevien tulojen suhteellisilla etäisyyksillä. Mediaani on määrittelyn keskeinen lähtökohta.

Tuloryhmiä on usein määritelty kulutusyksikköä kohti laskettujen kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen tulojakauman kymmenysten eli desiiliryhmien perusteella (Sauli ja Törmälehto 2000:4; 2001:1; 2002:3). Tulorakenteissa olevia eroja kuvataan tulonjakotilastossa julkaistujen tilastotietojen tavoin desiiliryhmien välisillä tuloeroilla. Pienituloisiin on luettu yleensä joko alin tai kaksi alimmaista, keskituloisiin kaksi keskimmäistä desiiliryhmää, ja suurituloisiin ylin desiiliryhmä. Määritelmällä saatavat lukumäärätiedot ovat suhteellisen vakaita, vaihtelu riippuu vuosittain kotitalouksien ja niihin kuuluvien henkilöiden lukumäärästä. Näinhän ei todellisuudessa ole, ryhmien koot saavat vaihdella tulojakauman muutoksen seurauksena.

Mediaanitulot - keskimmäinen pistearvo tulojakaumalla

Kaikista kotitalouksista keskituloisimman kotitalouden tulot, kun mittana käytetään mediaania, antavat perustan EU:n alueella tilastoitavien pienituloisten määrittelylle. Pienituloisia ovat ne kotitaloudet ja niihin kuuluvat henkilöt, joiden henkilöiden kesken kulutusyksikköä kohti lasketut käytettävissä olevat tulot ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Määritelmä on suhteellinen, pienituloisten lukumäärä on yhteydessä kotitalouksien mediaanituloon ja mediaanituloa vähemmän tuloa saavien kotitalouksien ja niihin kuuluvien henkilöiden sijoittumiseen tulojakaumalla.

Suurituloisten tulot ovat olleet harvemmin tilastollisten kuvausten kohteena, eikä virallista mittaa suurituloisuudelle ole, esimerkiksi EU:n tilastoinnissa. Eräänä suhteellisena suurituloisuuden mittana on käytetty kaksinkertaisia mediaanituloja (mm. McNeil 1998), joka on verrannollinen pienituloisten aikaisemmassa määrittelyssä käytettyyn suhteelliseen mittaan, siihen, että kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat alle 50 prosenttia mediaanituloista. Suurituloisten lukumäärä kasvaa, jos raja-arvoa alennetaan, esimerkiksi siten, että tulot ovat vähintään noin 1,67 -kertaiset mediaanituloon nähden. Näin suurituloisuuden raja-arvon etäisyys mediaanista on logaritmiasteikolla yhtä suuri kuin mediaanin etäisyys nykyisin käytettävän pienituloisuuden raja-arvosta, toisin sanoen 60 prosenttia mediaanitulosta.

Keskituloisimmalla kotitaloudella on tärkeä asema, sillä se muodostaa lähtökohdan pieni- ja suurituloisten kotitalouksien määrittelylle. Mutta minkälainen on keskituloisin kotitalous? Onko se myös työmarkkina-asemansa perusteella edustava lähtökohta muille tuloryhmille?

Keskituloiset on tulkittu usein keskiluokkaa tai - kerrostumaa edustaviksi. Tuloja yksinomaan on käytetty osoittamaan keskiluokkaa (Pressman 2001). Viimeaikaisen teknologisen muutoksen ja talouden kansainvälistymisen voimistumisen myötä keskiluokkaisten asema ei tuotannossa ole enää yhtä homogeeninen kuin aikaisemmin, jolloin tulojen ohella muun muassa koulutustausta ja ammatti määrittivät keskeisesti ryhmään kuuluvia. Enää tekijöiden positiivinen riippuvuus ei ole yhtä voimakas, minkä on nähty ilmenevän keskiluokkaisten epävakaampana asemana tuotannontekijämarkkinoilla. Riskit tulojakaumalla pudota ovat suuremmat, samanaikaisesti kuitenkin liikkuvuus ylöspäin on vaikeutunut.

Sivun alkuun

Tuloetäisyyksiin perustuvat määritelmät: vaihtelua väestöosuuksissa

Vaikka keskiluokka tai -kerrostuma on mahdollista määritellä tulojen perusteella, oikeamman raja-arvon asettaminen vaatisi lisäksi laajempaa taloustieteellistä ja yhteiskuntapoliittista näkökulmaa. Yksinomaan väestön ikärakenne reunaehtona vaikuttaa eri työmarkkina-asemassa olevien sijoittumiseen tulojakaumalla. Väestön ikääntyessä eläkkeellä oleva väestö, ja siten eläketulot, tulevat vaikuttamaan tulojakaumaan nykyistä merkittävämmin.

Keskituloisia on operationalisoitu ainakin kansainvälisen tulonjakoaineiston perusteella Luxembourg Income Study (LIS)-tutkimuksissa (mm. Birdsall ym. 2000; Pressman 2001) tulojakauman mediaanitulojen ympärille. Tuloetäisyydet mediaanituloista ovat tavallisesti olleet absoluuttisesti yhtä suuret, mainituissa LIS -lähteissä, alaraja on ollut 75 prosenttia ja yläraja 125 prosenttia mediaanitulosta, tai tuloryhmät ovat käsittäneet keskimmäisen kvintiilin. Ensimmäinen määritelmä on yleisesti käytetty useissa empiirisissä tutkimuksissa vailla tarkempaa tulojakaumien analyysia. Operationalisoinnin luotettavuuden kannalta on kuitenkin syytä selvittää seuraavia seikkoja. Miten tulot jakautuvat mediaanin ala- ja yläpuolella? Kuinka pitkäksi tulojen vaihteluväli mediaanin ympärillä saa muodostua? Miten tulot vaihtelevat mediaanin ympärillä ajallisesti, ja voidaanko vaihteluväliä ajallisesti pitää kuinka pitkään vakiona? Mikä on oikea lähtökohta vaihteluvälin määrittämiselle tarkasteltaessa viimeaikaista kehitystä?

Tässä artikkelissa on ilman perusteellisempaa analyysia varminta keskittyä keskituloisista keskituloisimpiin, ja rajata ryhmä suhteellisen lyhyelle vaihteluvälille. Esimerkiksi vuoden 2002 tulonjakotilaston aineistosta ilmenee, että asettamalla keskituloisimpien alimmaksi raja-arvoksi 90 prosenttia henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohti lasketusta mediaanitulosta ja ylimmäksi suhteellisesti vastaava etäisyys tästä mediaanitulosta, saadaan lähes tulojakauman keskimmäisen kvintiilin suuruinen joukko kotitalouksia. Keskituloisimpien kotitalouksien osuus oli 19,0 prosenttia kaikista kotitalouksista ja niihin kuuluneiden henkilöiden osuus 20,8 prosenttia kaikista henkilöistä. Määritelmää käytetään seuraavassa.

Suurituloiset määritellään tulojakaumalla edellä esitettyyn tapaan tulojen suhteellisena etäisyytenä mediaanista.

Vuonna 2002 keskituloisimpien kotitalouksien reaaliset tulot kulutusyksikköä kohti olivat 16 270 ja 20 087 euron välillä. Henkilöiden kesken laskettu mediaanitulo oli 18 078 euroa kulutusyksikköä kohti. Pienituloisia olivat ne kotitaloudet, joilla tulot jäivät alle 10 847 euron. Suurituloisten kotitalouksien kulutusyksikköä kohti lasketut tulot ylittivät 30 130 euroa.

Sivun alkuun

Keskituloisimpien määrä vähentynyt, pieni- ja suurituloisten määrät kasvaneet

Keskituloisimpiin kotitalouksiin kuuluneiden henkilöiden osuus oli tarkastelujaksolla korkeimmillaan, 25,1 prosenttia vuonna 1994, jonka jälkeen osuus laski 20,0 prosenttiin vuonna 2000. Tämän jälkeen vuosina 2001-2002 keskituloisimpien henkilöiden osuus kotitalousväestöstä oli noin 21 prosenttia. Vuoden 2003 tulonjakotilaston ennakkotietojen mukaan keskituloisia on 20,4 prosenttia kotitalouksiin kuuluneista henkilöistä. Samanaikaisesti vuosina 1993-2003 pienituloisten osuus on vuosittain kasvanut, kuten myös suurituloisten osuus vuoteen 2000 saakka ja jälleen vuonna 2003. Vuonna 2003 pienituloisia oli 11,2 ja suurituloisia 10,4 prosenttia kotitalousväestöstä. Välittömästi keskituloisimpien ala- ja yläpuolella oleviin ryhmiin kuuluvien henkilöiden osuudet ovat lähes yhtä suuret, aikaisempina vuosina osuuksissa oli selkeämpää eroa siten, että esimerkiksi vuonna 1996 keskituloisimpia pienituloisempia oli 1,3 prosenttiyksikköä enemmän kuin suurituloisempia. (Taulukko 1)

Pienituloisissa henkilöosuudet ovat suurempia kuin kotitalousosuudet koko kotitalousväestöstä, mikä merkitsee sitä, että pienituloiset ovat usein yhden henkilön kotitalouksia (taulukko 2). Vuonna 2002 pienituloisista 66,9 prosenttia oli yhden henkilön kotitalouksia. Osuus on pienempi kuin vuonna 1993, jolloin yhden henkilön kotitalouksia oli 70,2 prosenttia kaikista. Keskituloisimpiin kuului lähes yhtä lailla yhden henkilön, lapsettomien parien ja lapsiperheiden kotitalouksia, koko väestön jakaumaan verrattuna suhteellisesti eniten lapsiperheitä. Sitä vastoin suurituloiset kotitaloudet olivat useimmiten 35-64-vuotiaiden lapsettomien parien muodostamia kotitalouksia. Vuonna 2002 heitä oli 39,5 prosenttia kaikista suurituloisista kotitalouksista, aikaisemmin vuonna 1993 osuus oli 31,4 prosenttia.

Sivun alkuun

Keskituloisimmissa on aikaisempaa enemmän eläkeläisiä, ylemmissä tuloryhmissä vähemmän

Kun tarkastelun lähtökohtana on kotitalouden elinvaiheen mukainen ryhmittely, on huomattava, että pienituloisuus koskee selvästi useimmin nuoria alle 35-vuotiaiden yhden henkilön kotitalouksia. Muilla yhden henkilön kotitalouksilla ja yksinhuoltajilla pienituloisuus on keskimääräistä yleisempää, mutta näissä elinvaiheissa jakaudutaan tasaisemmin myös muihin tuloryhmiin, 65-vuotta täyttäneiden ja yksinhuoltajien kotitalouksissa erityisesti pienituloisuuden ja keskituloisimpien välille.

Kotitalouden viitehenkilön1 sosioekonomisen aseman mukaan keskituloisimpia ovat alempien toimihenkilöiden, työntekijöiden ja suurimpana ryhmänä eläkeläisten kotitaloudet. Vuonna 2002 alempia toimihenkilöitä oli 23,1 prosenttia, työntekijöitä 27,3 prosenttia ja eläkeläisiä 30,6 prosenttia kaikista keskituloisista kotitalouksista. Alempien toimihenkilöiden osuus ylittyy (23,6 %), ja työntekijöiden on lähes vastaava (25,3 %) korkeammassa tuloryhmässä, jossa ylemmät toimihenkilöt kuten myös suurituloisissa ovat suurin sosioekonominen ryhmä. Keskituloisimpia alemmassa tuloryhmässä eläkeläiset muodostavat suurimman ryhmän, 48,9 prosenttia kotitalouksista. Pienituloisissa eläkeläisiä oli 27,3 prosenttia, pitkäaikaistyöttömiä 26,2 prosenttia ja opiskelijoita 20,5 prosenttia kotitalouksista.

Eläkeläiskotitaloudet ovat yleistyneet keskituloisimmassa ja sitä alemmassa tuloryhmässä. Vuonna 1993 asema toimeentulon kannalta oli suhteellisesti parempi. Näin taloudellisen kasvun ja tuotannontekijämarkkinatilanteen parantuessa on eläkkeellä olevien toimeentulo heikentynyt horisontaalisesti muihin kotitalouksiin verrattuna. Pitkäaikaistyöttöminä olleet kotitaloudet ovat vähentyneet vuodesta 1993. Palkansaajakotitalouksista etenkin ylempien toimihenkilöiden kotitalouksien lukumäärä on vuonna 2002 suurempi kuin vuonna 1993. Palkansaajat ovat hajautuneet tuloryhmien välillä enemmän: työntekijäasemassa olevat kotitaloudet ovat yleisemmin sekä keskituloisempia korkeammissa tuloryhmissä, myös sitä alemmissa tuloryhmissä pienituloisten ryhmä mukaan lukien. Vaikka yrittäjien osuus on nyt hieman pienempi, on heidän toimeentulonsa tuloryhmien välillä horisontaalisesti parantunut vuodesta 1993.

Sivun alkuun

Ryhmien sisäiset tuloerot suurimpia suurituloisilla

Keskituloisimmissa tuloeroja ei juuri ole, kulutusyksikköä kohti laskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaani ja keskiarvo ovat lähes vastaavat. Kotitalouksien vuoden 2003 rahanarvoa vastaavat mediaanitulot ovat nousseet 14 824 eurosta vuonna 1994 yli 18 587 euroon vuonna 2003. Pienituloisten ryhmän mediaanitulot ovat olleet noin puolet, 51,8 prosenttia vuonna 1993 ja 50,2 prosenttia vuonna 2002 keskituloisimpien mediaanitulosta, suurituloisten kaksinkertaiset, 1,94 -kertaiset vuosina 1995 ja 1996, 2,02 -kertaiset vuonna 2000 ja 1,99 -kertaiset vuonna 2003. Pienituloisten keskimääräiset tulot keskiarvolla mitattuna ovat samoin ryhmän mediaania lähellä. Huomattavampia tuloeroja on suurituloisimpien ryhmässä, ryhmän keskiarvotulot ovat selvästi mediaania korkeammat. (Kuvio 1.) Ero on alkanut kasvaa vuodesta 1997 lähtien aina vuoteen 2000, ja pysynyt 2000-luvulla vuotta 1999 edeltävää aikaa suurempana. Suurituloisimpien korkeimmat tulot vaikuttavat koko tulojakaumaan. Kotitalousväestön tulojen mediaani ja keskiarvo ovat alkaneet erkaantua (taulukko 3).

Tulokset ovat yhtenevät myös Gini-kertoimella tai tulojakauman kymmenysten tulo-osuuksien välisillä suhteilla mitattuna (Tulonjakotilasto 2002; Tulonjaon ennakkotilasto 2003). Tuotannontekijätuloissa tietyt merkittävästi kasvaneet omaisuustuloerät kuten osinkotulot ja luovutusvoitot, näkyvät erityisesti suurituloisten kotitalouksien tuloissa. Lisäksi tulonsiirtojen tasaava vaikutus on yleensä ollut vähäisempi 1990-luvun toiselta puoliskolta alkaen.

Taulukko 1. Pieni-, keski-, ja suurituloisten osuudet (%) kaikista henkilöistä ja kotitalouksista sekä ryhmien tulo-osuudet (%) vuosina 1993-2003. Käytettävissä olevat tulot kotitalouden kulutusyksikköä kohti, muunnettu OECD:n kulutusyksikköasteikko

  Vuosi
1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003*
Henkilöt (%)
Pienituloiset 6,3 6,5 7,3 8,3 8,3 9,7 9,8 10,4 10,8 11,0 11,2
(Väliryhmä) 31,4 31,0 30,9 30,5 31,0 30,1 30,1 29,5 28,5 28,6 28,8
Keskituloisimmat 23,9 25,1 23,9 23,8 21,8 20,8 21,1 20,0 21,0 20,8 20,4
(Väliryhmä) 30,5 29,0 29,5 28,9 29,3 29,7 29,4 29,4 29,6 29,6 29,2
Suurituloiset 7,9 8,4 8,4 8,6 9,5 9,8 9,8 10,7 10,1 10,0 10,4
Yht. 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0
Lkm (1 000) 5 015,1 5 035,0 5 053,1 5 063,4 5 076,5 5 086,1 5 096,7 5 105,2 5 120,0 5 131,8 5 145,2
Kotitaloudet (%)
Pienituloiset 9,0 9,7 10,6 11,8 11,4 12,9 12,9 13,4 14,1 14,0 14,1
(Väliryhmä) 33,2 32,9 32,8 31,5 32,4 31,3 31,8 30,9 30,0 30,2 30,1
Keskituloisimmat 22,0 22,9 21,6 21,6 20,3 19,1 19,1 18,9 19,3 19,0 18,7
(Väliryhmä) 28,0 26,5 26,8 26,7 26,5 27,2 26,8 26,6 27,0 26,9 27,0
Suurituloiset 7,9 8,0 8,3 8,4 9,4 9,5 9,5 10,2 9,5 9,9 10,2
Yht. 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0
Lkm (1 000) 2 243,1 2 270,0 2 290,1 2 310,0 2 326,0 2 355,0 2 365,1 2 373,0 2 381,5 2 397,5 2 405,0
Tulot (%)
Pienituloiset 4,0 4,5 4,8 5,4 5,1 5,7 5,7 5,8 6,2 6,1 6,2
(Väliryhmä) 23,8 23,7 23,6 22,6 22,7 21,8 21,8 20,9 20,7 20,9 20,7
Keskituloisimmat 20,8 21,9 20,5 20,6 19,0 17,8 17,5 17,1 17,8 17,6 17,2
(Väliryhmä) 35,0 33,3 33,7 33,6 32,8 33,7 32,7 32,0 33,2 33,2 33,0
Suurituloiset 16,4 16,7 17,4 17,8 20,5 20,9 22,2 24,1 22,1 22,2 23,0
Yht. 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0

* ennakkotieto

Tuloryhmien operationalisointi perustuu suhteellisille tuloeroille (logaritmitulot):
Pienituloiset: tulot < 0.6 * mediaanitulo
Keskituloisimmat: tulot > 0.9 * mediaanitulo ja tulot < 1.11 * mediaanitulo
Suurituloiset: tulot > 1.67 * mediaanitulo

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Taulukko 2. Käytettävissä olevat tulot (euroa) keskimäärin kotitalouden kulutusyksikköä kohti, muunnettu OECD:n kulutusyksikköasteikko. Mediaani ja keskiarvo, lukujen välinen erotus absoluuttisena ja suhteellisena, Gini-kerroin vuosina 1993-2003. Tiedot vuoden 2003 rahassa, deflatoitu elinkustannusindeksillä

Kaikki Vuosi
1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003*
Mediaani 14 417 14 304 14 543 14 891 15 273 15 684 16 084 16 323 16 821 17 322 17 919
Keskiarvo 15 752 15 577 15 958 16 280 17 047 17 560 18 344 18 862 19 074 19 515 20 221
Ero (abs.) 1 335 1 272 1 415 1 389 1 775 1 876 2 260 2 539 2 253 2 193 2 302
Ero (suht.) 0,038 0,037 0,040 0,039 0,048 0,049 0,057 0,063 0,055 0,052 0,052
Gini-kerroin, % 20,9 20,9 21,7 22,1 23,5 24,6 25,8 26,5 25,6 25,5 25,8

* ennakkotieto

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Taulukko 3. Kotitaloudet tuloryhmissä elinvaiheen ja sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1993 ja 2002.

  1993 2002
Pieni-tuloiset Väli-ryhmä Keski- tuloi-simmat Väli-ryhmä Suuri-tuloiset Kaikki Pieni-tuloiset Väli-ryhmä Keski- tuloi-simmat Väli-ryhmä Suuri-tuloiset Kaikki
Kotitalouden elinvaihe (%)
Yksi henkilö, -34-v. 33,2 9,2 8,8 5,1 3,1 9,6 27,4 8,4 7,1 5,5 2,4 9,4
Yksi henkilö, 35-64-v. 17,7 14,6 14,6 11,7 15 14,1 22,6 13,4 14,6 14,8 16,4 15,6
Yksi henkilö, 65- v. 19,3 23,9 7,4 5,2 4,1 13,1 16,9 26,3 9,7 3,8 3,5 13,4
Lapsettomat parit, -34-v. 5,1 5,5 5,2 7,4 5,1 5,9 6,7 4,8 5,8 7 5,5 6
Lapsettomat parit, 35-64-v. 3,8 5,4 9,7 19,3 31,4 12,1 2,6 6,6 11,6 23,9 39,5 15
Lapsettomat parit, 65- v. 0,5 7,2 7,4 6,3 7,2 6,4 1,7 10,4 11,2 6,8 5,9 7,9
Yksinhuoltajat 5,6 5,9 4,2 1,8 1 4 5,6 5,1 2,6 1,8 0,7 3,4
Parit, nuorin lapsi, -7-v. 4,1 11 15,9 13 9,4 11,9 7,2 10,3 13,2 10,9 6,3 10,2
Parit, nuorin lapsi, 7-17-v. 4,6 6,4 10,7 12,2 10,7 9,2 3,3 5,5 10,6 11,1 9,5 8,1
Muut 6,2 11 16,2 18 12,9 13,8 5,9 9,2 13,6 14,4 10,3 11,1
Yht. 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0 100,0
Sosioekonominen asema (%)
Yrittäjät 12,5 6,4 7 8,3 16,1 8,4 8,5 4,6 6,8 8,2 18,1 7,9
Ylemmät toimihenkilöt 0,1 1,9 8,1 21 45,5 11,9 0,7 3,6 10,8 25,5 50,1 15,2
Alemmat toimihenkilöt 3,3 11,9 23,1 25,6 12 17,4 5 15 23,1 23,6 10,8 17,1
Työntekijät 4,4 15,4 29,5 23,6 8 19,2 7,1 18,8 27,3 25,3 7,9 19,4
Opiskelijat 20,5 3,3 0,5 0,1 0,4 3,1 20,5 3,1 0,2 0 0 3,9
Eläkeläiset 27,3 44,3 25,1 19 16,6 29,3 27,3 48,9 30,6 16,9 12,7 30,1
Muut: 31,8 16,9 6,7 2,5 1,3 10,7 30,9 5,9 1,2 0,5 0,3 6,5
- Pitkäaikaistyöttömät 25,5 14 5,9 1,9 0,7 8,8 26,2 4,6 1,1 0,4 0,2 5,4
Yht. 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100 100
Lkm 200 800 743 900 493 900 628 000 176 500 2 243,1 336 300 722 800 455 000 666 700 237 400 2 397, 5

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Sivun alkuun

Palkkatulot keskituloisimpien ja suurituloisten bruttotulojen perustana

Kotitalouksien tulolähteet eroavat tuloryhmissä. Kuten edellä ilmeni, ovat tuloryhmät heterogeenisia muun muassa sosioekonomiselta asemaltaan ja elinvaiheeltaan, jotka keskeisesti työmarkkina-asemaan yhteydessä vaikuttavat tulojen rakenteisiin. Kuvio 2 havainnollistaa ryhmien tulorakenteissa tapahtunutta muutosta bruttotulojen ja niistä maksetut tulonsiirrot pois lukien käytettävissä olevien tulojen muodostumisen perusteella koko kotitalousväestössä vuosina 1993-2003. Lisäksi kuviossa 3 tulojen muodostuminen on esitetty sen mukaan, onko kotitalouden viitehenkilö ollut vuoden aikana vähintään kuusi kuukautta ansiotyössä, tai ollut ammatissa toimimaton joko eläkkeellä, työttömänä tai muussa asemassa.

Vuonna 2002 palkkatulot käsittivät yhtä suuren osan, noin 58 prosenttia, sekä keskituloisimpien että suurituloisten kotitalouksien bruttotuloista. Ansiotyössä olevien viitehenkilöiden kotitalouksissa palkkatulojen osuus oli keskituloisimmilla 76,3 prosenttia ja suurituloisilla 64,4 prosenttia bruttotuloista.

Vuoden 2003 ennakkotietojen mukaan palkkatulojen osuus bruttotuloista pieneni suurituloisilla 55 prosenttiin. Tuotannontekijätulot yhteensä ovat keskituloisimmilla selvästi alhaisemmat, noin 71,2 prosenttia bruttotuloista vuonna 2002 verrattuna suurituloisten 91,3 prosenttiin, sillä yrittäjätulojen ja erityisesti omaisuustulojen merkitys on keskituloisten tulomuodostuksessa vähäisempi, vastaavasti saatujen tulonsiirtojen osuus on suurempi. Keskituloisten omaisuustulot koostuvat pääosin omistusasunnosta saatavasta laskennallisesta nettovuokrasta. Suurituloisilla tuotannontekijätulot alkoivat kasvaa vuonna 1997, huomattavammin vuonna 1999 tässä tuloryhmässä erityisesti omaisuustuloihin sisältyvien osinkotulojen ja luovutusvoittojen ansiosta. Näiden pienetessä vuosina 2001 ja 2002 tuotannontekijätulot silti nousivat, sillä palkkatuloissa oli kasvua. Vuonna 2003 suurituloisten omaisuustulot olivat vuoden 1999 tasoa korkeammat, ja olivat ainut kasvava tuotannontekijätulojen komponentti.

Kuvio 1. Pieni-, keski- ja suurituloisten kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (euroa) kulutusyksikköä kohti vuosina 1993-2003. Väliryhmiin kuuluvien (1993, 2002) kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (euroa) kulutusyksikköä kohti vuosina 1993 ja 2002. Muunnettu OECD:n kulutusyksikköasteikko


* ennakkotieto

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Yleensä kaikissa tuloryhmissä palkkatulojen merkitys tulomuodostuksessa on ollut kohtalaisen vakaata, suurituloisten ryhmää on lisäksi selvästi määrittänyt omaisuustulojen saaminen.

Tuotannontekijätulot muodostivat 32,9 prosenttia pienituloisten bruttotuloista vuonna 2002, ansiotulojen, palkka- ja yrittäjätulojen osuus yhteensä oli 27,1 prosenttia. Saadut tulonsiirrot olivat bruttotulojen suurin komponentti, 67,1 prosenttia. Saatujen tulonsiirtojen osuutta tulonmuodostuksessa määrittää muiden tuloryhmien tavoin kotitalouden asema työmarkkinoilla. Niillä pienituloisilla kotitalouksilla, joiden viitehenkilö oli ansiotyössä, saatujen tulonsiirtojen osuus oli 30,6 prosenttia bruttotuloista. Ammatissa toimimattomien viitehenkilöiden kotitalouksissa saatujen tulonsiirtojen osuus oli 78,3 prosenttia bruttotuloista.

Sivun alkuun

Tulonsiirrot tuotannontekijätuloja tasoittavina tuloryhmissä

Saadut ja maksetut tulonsiirrot tasasivat tuotannontekijä- tai markkinatuloeroja 1990-luvun jälkipuoliskolla aikaisempaa heikommin. Vuosina 2000 ja 2001 tulonsiirtojen nettovaikutus oli taas hieman voimakkaampi. Saatujen tulonsiirtojen määrä on tuotannontekijätuloihin nähden ollut suhteellisesti pienempi. Vaikutus yleensä on merkittävämpi kuin maksettujen tulonsiirtojen - välittömien verojen ja veronluonteisten maksujen. Tuotannontekijätulojen määrissä ja rakenteessa tapahtuneet muutokset, erityisesti pääomatulojen ja ansiotuloissa palkkatulojen kasvu sekä kohdis- tuminen eri tuloryhmille määrittävät niistä maksettujen välittömien verojen kertymää. (Tulonjakotilasto 2002.)

Pienituloisilla tulonsiirtojen positiivinen nettomäärä käytettävissä olevien tulojen muodostuksessa kasvoi vuonna 1994 ja seuraavan kerran vuonna 1998, jonka jälkeen on tapahtunut edelleen kasvua. Tuotannontekijätuloissa palkkatulot ovat nousseet nopeammin kuin saadut tulonsiirrot, ja tämän seurauksena saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on pienentynyt. Palkkatulojen kasvaessa niistä maksetut välittömät verot eivät ole vastaavasti kasvaneet, koska keskimäärin kotitalouksien vuoden aikana ansaitsemat tulot jäävät pienuudessaan kokonaan verottomiksi. Vain osa pienituloisista kotitalouksista saa tulonsa ensisijaisesti ansiotyöstä.

Vielä keskituloisimpien ryhmässä tulonsiirtojen nettovaikutus on ollut positiivinen, mikä johtuu ammatissa toimimattomiin kotitalouksiin kuuluvien eläkeläisten suhteellisen suuresta määrästä tässä tuloryhmässä. Ansiotyössä olevilla kotitalouksilla tulonsiirtojen nettomäärä on negatiivinen, veroja ja veronluonteisia maksuja maksetaan saatuja tulonsiirtoja enemmän. Koko keskituloisten ryhmällä saadut tulonsiirrot laskivat vuodesta 1996 vuoteen 2001, jonka jälkeen kääntyivät kasvuun. Maksetut tulonsiirrot ovat vaihdelleet lähinnä palkkatulojen ja ansioperusteisten toimeentuloturvaetuuksien, ja näistä maksetuissa veroissa tai muissa maksuissa tapahtuneiden muutosten vaikutuksesta. Palkkatyössä olleilla kotitalouksilla työtulojen veroaste muodostuu pääomatulojen veroastetta korkeammaksi.

Kuvio 2. Tulojen rakenne pieni-, keski- ja suurituloisilla kotitalouksilla vuosina 1993-2003. Palkkatulot, yrittäjätulot, omaisuustulot, saadut tulonsiirrot ja maksetut tulonsiirrot (%) bruttotuloista


* ennakkotieto

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Suurituloisten maksamat tulonsiirrot ovat kasvaneet tuotannontekijätulojen kasvaessa, maksetut tulonsiirrot kasvoivat aina vuoteen 2000, jonka jälkeen kääntyivät laskuun sekä yrittäjätulojen että erityisesti pääomatulojen vähenemisen seurauksena. Samana aikana palkkatulojen kasvusta huolimatta maksetut tulonsiirrot eivät kasvaneet. Palkkatulojen kasvu koski lukumääräisesti suurta ryhmää, mutta tasomuutos oli pieni. Tulonsiirtojen nettomäärän negatiivinen kasvu taittui vuonna 2003, ja oli ennakkotiedon mukaan alhaisempi kuin vuosina 1999-2001.

Sivun alkuun

Tulonsiirrot vaihtelevat myös elinvaiheittain

Tulonsiirrot tasoittavat tuloja työmarkkinoihin nähden erilaisessa asemassa olevien kotitalouksien välillä, myös sukupolvien välillä. Vanhuuseläkkeille siirtyneillä ne ovat usein ainoa tulolähde. Nettomääräisinä tulonsiirrot ovat suurimmillaan juuri 65 vuotta täyttäneiden kotitalouksissa, tasoa nostavat erityisesti ansiosidonnaiset eläkkeet. Periodikohtaisen tulonjaon ohella etuudet perustuvat osittaiseen rahastointiin, vakuutettujen ja työnantajien työaikaisiin työeläkevakuutusmaksuihin, sekä mahdolliseen julkiseen velkarahoitukseen. Tulonsiirtojen tuloja uudelleen jakavan vaikutuksen täsmällinen arvioiminen edellyttäisi tulonjaon elinkaaritarkastelua. Saadut ja maksetut tulonsiirrot vaihtelevat vuosittain, eläkkeissä erityisesti etuuksien saantiaika vaihtelee. Vaikutukset kotitalouksien elinkaaren aikana riippuvat näiden komponenttien vuosittaisesta kumuloituneisuudesta.

Kotitalouden elinvaiheen mukaan lähes kaikissa työikäisten viitehenkilöiden kotitalouksissa tulonsiirtojen nettomäärä on keskimäärin negatiivinen. Käytettävissä olevat tulot ovat tuotannontekijätuloja alhaisemmalla tasolla. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Käytettävissä olevat tulot ja tuotannontekijätulot kulutusyksikköä kohti kotitalouden elinvaiheen mukaan vuosina 1993-2003


* ennakkotieto

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Työikäisissä yksinhuoltajat ovat ryhmänä poikkeus. Saatujen tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on kaikkein korkein, tuotannontekijätulot ovat alhaiset, ja maksettujen tulonsiirtojen määrä jää näin myös alhaiseksi. Yksinhuoltajat lukeutuvat muita ryhmiä useammin pienituloisiin kotitalouksiin, joissa tulonsiirtojen nettomäärä on yleensä positiivinen, ja saadut tulonsiirrot sisältävät verottomia tulosidonnaisia toimeentuloturvaetuuksia.

Suhteellisen nopeaa on ollut alle 35-64-vuotiaiden lapsettomien parien toimeentulon koheneminen kun tarkastelun kohteena ovat kotitalouksien saamat tuotannontekijätulot. Viimeaikaiset käänteet noudattavat omaisuustuloissa tapahtuneita muutoksia. Lapsiperheillä, jotka tuotannontekijätulojen perusteella ovat myös suhteellisen hyvin toimeentulevia, kasvu on ollut hieman hitaampaa. Erot käytettävissä olevien tulojen kasvussa ovat noudattaneet tuotannontekijätulojen muutosta. Niiden kasvaessa tulonsiirtojen negatiivinen nettomäärä on hieman pienentynyt, mikä maksettujen tulonsiirtojen osalta johtuu kasvun jakautumisesta ja tuotannontekijätulojen rakenteessa tapahtuneesta muutoksesta. Ryhmälle on saattanut kertyä myös aikaisempaa enemmän toimeentuloturvaetuuksia. Lapsettomiin 35-64-vuotiaisiin pareihin verrattuna tuotannontekijätulojen rakenne on lapsiperheissä erilainen, omaisuustulojen osuus tuotannontekijätuloista on suhteellisesti pienempi, ja palkkatulojen osuus suurempi.

Maksettujen ja saatujen tulonsiirtojen nettomäärä erityisesti kotitalouksissa, joissa nuorin lapsi on 7-17-vuotias, on kaikkein negatiivisin. Työtulojen osuus bruttotuloista on suuri.

Yksinhuoltajien tuotannontekijätuloissa on tapahtunut nopeampaa kasvua kahtena viime vuotena. Samanaikaisesti saatujen tulonsiirtojen nettomäärä on laskenut, mikä näkyy käytettävissä olevien tulojen hitaampana kasvuna tuotannontekijätuloihin nähden. Toimeentulon taso on edelleen muihin ryhmiin verrattuna suhteellisen heikko, kuten keskimäärin myös alle 35-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden kotitalouksissa.

Saadut tulonsiirrot eivät sisällä hyvinvointipalveluista saatavaa laskennallista tuloa. Koko väestön lisäksi sosiaali-, terveyspalvelut ja erityisesti koulutuspalvelut kohdentuvat lapsiperheille, sosiaali- ja terveyspalvelut ikään liittyvästä kasvavasta tarpeesta johtuen vanhusväestölle. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen merkitystä kuvaa se, että ne muodostivat noin 34,7 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista vuonna 2002. Suurimpina palveluryhmänä olivat sairaus ja terveys, 19,3 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista. Seuraavaksi suurimmat palveluryhmät olivat perhe ja lapset, 4,9 prosenttia ja vanhuus, 3,3 prosenttia sosiaali- ja terveysmenoista. (Sosiaali- ja terveysmenot 2002) Hyvinvointipalvelujen lukeminen laskennallisina erinä kotitalouksien tuloihin muuttaisi kuvaa tulonjaon vaikutuksista elinvaiheittain.

Sivun alkuun

Ansiosidonnaisia etuuksia keskituloisilla

Saaduista tulonsiirroista valtaosa, lähes 96 prosenttia vuonna 2002, oli toimeentuloturvaetuuksia. Loput 4 prosenttia olivat toiselta kotitaloudelta saatuja tulonsiirtoja. Keskituloisten toimeentuloturvaetuudet ovat lähes yksinomaan universaaleja tai yleisiä etuuksia sekä ansiosidonnaisia etuuksia, jotka säilyttävät työaikaista tulo- ja kulutustasoa. Tarveharkintaisia tai tulosidonnaisia etuuksia on lisäksi joissakin kotitalouksissa saatettu saada lyhyehkön aikaa tulojen viitevuoden aikana.

Tarveharkintaiset/tulosidonnaiset etuudet kohdentuvat pienituloisille kotitalouksille ja turvaavat pienituloisten toimeentuloa sosiaalisten riskien kohdatessa. Ne voivat olla muiden vähimmäistoimeentuloa turvaavien etuuksien ohella ainut toimeentulon lähde tai täydentää työtulojen ja muiden etuuksien pienuudesta johtuvaa toimeentulon tarvetta. Etuuksia ovat työmarkkinatuki, toimeentulotuki ja asumistuki. Toimeentulotuki on näistä etuuksista viimesijaisin tukimuoto.

Eläkkeitä lukuun ottamatta ei toimeentuloturvaetuuksia ole tulonjakotilaston tulonimikkeissä luokiteltu niiden tarveharkintaisuuden, yleisyyden tai universaalisuuden ja ansiosidonnaisuuden mukaan. Eläkkeet ryhmitellään kansaneläkkeisiin ja ansioeläkkeisiin. Sosiaaliavustukset ovat erillisenä ryhmänään muista etuuksista. Lisäksi tulonjakotilastossa käytetään EU:n sosiaalietuuksien käyttötarkoituksen mukaista ryhmittelyä, jossa toimeentuloturvaetuudet ovat edun ensisijaisen käyttötarkoituksen mukaan. Luokittelu perustuu Euroopan yhteisöjen tilastoviraston, Eurostatin ESSPROS-järjestelmän mukaiseen sosiaalimenojen ja sosiaalietuuksien ryhmittelyyn (The European System of integrated Social Protection Statistics, ESSPROS). Ryhmiä ovat sairaus ja terveys, toimintarajoitteisuus, vanhuus, leskien ja muut omaiset, lapsiperheet, työttömyys, asuminen, muu toimeentuloturva. Opintoetuudet luetaan ESSPROS - järjestelmän ulkopuolella koulutukseen saatuina investointeina. Tulonjakotilastossa ja EU:n tulo- ja elinolotilastossa (EU-SILC) ne ovat osana kotitalouksien saamia toimeentuloturvaetuuksia.

Kuvio 4. Kotitalouksien saamat toimeentuloturvaetuudet* (ESSPROS-luokittelu, luokkia yhdistetty) kulutusyksikköä kohti pieni- ja keskituloisilla kotitalouksilla vuonna 2002 kotitalouden elinvaiheen mukaan


* Veronalaiset toimeentuloturvaetuudet ovat nettomääräisiä, etuuksien konvertoimiseen nettomääräisiksi on käytetty verotettavista ansiotuloista (ml. eläkkeet) maksettujen verojen ja sairausvakuutusmaksun jälkeen jäljelle jäävää osuutta.

Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilasto

Pienituloisessa työikäisessä väestössä toimeentuloturvaetuuksiin painottunutta toimeentuloa parantavat tarveharkintaiset etuudet. Selvimmin tarveharkintaiset etuudet ovat eriytyneet pienituloisille alle 35-vuotiaiden yhden henkilön ja lapsettomien parien kotitalouksille (kuvio 4). Asumistuki muodostaa näissä elinvaiheissa kuten myös yksinhuoltajilla rahamääräisesti suhteellisen suuren osan toimeentuloa. Muu toimeentuloturva toimeentulotuki mukaan lukien kohdentuu pienituloisille alle 35-vuotiaiden ja 35-64-vuotiaiden yhden henkilön ja lapsettomien parien kotitalouksille sekä yksinhuoltajille. Työttömyysetuudet sisältävät suurena ryhmänä vähimmäisturvaan kuuluvan työmarkkinatuen ja työttömyyspäivärahan peruspäivärahan, muita työllistymiseen liittyviä etuuksia sekä ansiosidonnaisia etuuksia. Vähimmäisturvaan kuuluvia työttömyysetuuksia saadaan pienituloisissa kotitalouksissa, ansiosidonnaisia työttömyysetuuksia keskituloisissa yhden henkilön ja lapsettomien parien kotitalouksissa.

Saatujen toimeentuloturvaetuuksien rahamäärä muodostuu suhteellisen suureksi 35-64-vuotiaiden ryhmässä, jossa henkilöiden ikääntyessä työttömyysetuudet ja toimintarajoitteisuuteen luettavat etuudet, samoin vanhuusetuudet alkavat yleistyä. Keskituloisissa etuudet ovat ansiosidonnaisia, ja nostavat näin kulutusyksikköä kohti saadun rahamäärän pienituloisia vastaavalle tasolle.

Rahamääräisesti kaikkein suurimpia toimeentuloturvaetuuksia saavissa 65 vuotta täyttäneiden viitehenkilöiden kotitalouksissa vanhuuseläkkeet ovat merkittävin toimeentulon lähde. Lisäksi työeläkelakien mukaiset leskien ja muiden omaisten turvaan sisältyvät perhe-eläkkeet turvaavat tämän ikäryhmän toimeentuloa. Pienituloisille kotitalouksille kohdentuu lisäksi tarveharkintaista/tulosidonnaista asumistukea.

Sivun alkuun

Keskituloisimmat työmarkkinoihin kiinnittyneitä

Keskituloisimmat kotitaloudet osoittautuvat heterogeeniseksi ryhmäksi iän, perhevaiheen ja ammattiaseman mukaan. Yhteistä ryhmälle on toimeentulon perustuminen joko tämän hetkisiin työtuloihin tai saatuina ansiosidonnaisina toimeentuloturvaetuuksina aktiiviaikaisiin työtuloihin.

Kun eläkeläiset lisääntyvät kotitalousväestössä, on mahdollista, että tulojakauman mediaani ja keskituloisimmat määrittyvät yhä merkittävämmin eläkeläiskotitalouksien tulojen vaikutuksesta, joista työeläkelakien mukaiset ansiosidonnaiset vanhuuseläkkeet ovat merkittävimmät.

Sivun alkuun

Lähteet:

Birdsall, N., Graham, C., Pettinato, S. (2000): Stuck in the Tunnel: Is Globalisation Muddling the Middle Class? Luxembourg Income Study Working Paper No. 277.

McNeil, J. (1996): Changes in Median Household Income. Current Population Reports, Special Studies P23-196. Issued July 1996. US Bureau of the Census.

Pressman, S. (2001) The Decline of the Middle Class: An International Perspective. Luxembourg Income Study Working Paper No. 280.

Sauli H. ja Törmälehto V-M. (2000) Alin desiili luokkakuvassa. Hyvinvointikatsaus 2000:4.

Sauli H. ja Törmälehto V-M. (2001): Suurituloiset luokkakuvassa. Hyvinvointikatsaus 2001:1.

Sauli H. ja Törmälehto V-M. (2002): Keskituloiset luokkakuvassa. Hyvinvointikatsaus 2002:3.

Sosiaali- ja terveysmenot 2002 (2004): Sosiaaliturva 2004. Stakes, Suomen virallinen tilasto, Helsinki 2004.

Tulonjakotilasto 2002 (2004): Tulot ja kulutus 2003:14. Tilastokeskus. Helsinki 2004.

Tulonjaon ennakkotilasto 2003 (2004): Tulot ja kulutus 2004:29. Tilastokeskus. Helsinki 2004.  


Päivitetty 16.6.2006