8.7 Eronneisuuden mittaaminen

Yleinen eronneisuusluku lasketaan vertaamalla vuoden aikana otettujen erojen määrää keskiväkiluvun tuhatta asukasta kohti. Luku kuvaa "karkeasti" eronneisuutta, koska keskiväkilukuun sisältyy paljon henkilöitä, jotka eivät ole eroriskille alttiina.

Näin ikäryhmittäin lasketut eronneisuusluvut kuvaavat paremmin eronneisuutta. Kuten muutkin väestönmuutoksia kuvaavat tunnusluvut, myös eronneisuus riippuu iästä. Lisäksi eronneisuusluvut lasketaan miehille ja naisille erikseen.

Ikäryhmittäiset eronneisuusluvut kuvaavat viisivuotisikäryhmittäin (tai yksivuotisikäryhmittäin) eronneiden määrää keskiväkiluvun tuhatta, samassa iässä olevaa, avioitunutta henkilöä kohti.

Kokonaiseronneisuusluku kertoo sen, mikä osuus avioliitoista päättyy eroon. Kokonaiseronneisuusluku lasketaan yhden vuoden eronneisuuden perusteella. Vuosiltaan eripituiset, eroon päättyneet avioliitot suhteutetaan kaikkiin samana vuonna solmittuihin avioliittoihin. Esimerkiksi vuonna 2000 eronneista 30 vuotta naimisissa olleiden määrä suhteutetaan vuonna 1970 solmittuihin avioliittoihin, 29 vuotta vanhat avioliitot vuoden 1971 avioliittoihin jne. Näin saadaan eroprosentti eri pituisille avioliitoille. Kun nämä eroprosentit (erotodennäköisyydet) summataan, saadaan kokonaiseronneisuusluku.

On huomattava, että kokonaiseronneisuusluku on tilastollinen estimaatti (arvio) siitä, että laskentavuoden eronneisuus säilyisi koko avioliiton keston ajan. Luvun tulkinta on samanlainen kuin tarkasteltaessa elinajantaulukosta saatuja elinaikoja - ne ovat estimaatteja tulevasta, jos muutoksia ei tapahdu.

Esimerkit