8.3 Kuolevuuden mittaaminen

Kuolevuutta mitataan yleisellä kuolevuusluvulla, jossa kuolleiden vuosittainen määrä jaetaan keskiväkiluvulla ja kerrotaan tuhannella. Yleinen kuolevuusluku voidaan laskea myös pitemmältä ajanjaksolta. Tällöin kuolleiden määrästä lasketaan keskiarvo joka jaetaan ajanjakson keskiväkiluvulla ja kerrotaan tuhannella.

Yleisen kuolevuusluvun käyttöön pätevät samat asiat, joista oli puhetta tarkasteltaessa yleistä syntyvyyslukua. Yleinen kuolevuusluku kuvaa yhden maan kuolevuutta eri vuosina melko hyvin, mutta ikärakenteiltaan erilaisten maiden vertailu yleisen kuolevuusluvun avulla saattaa antaa väärän kuvan kuolevuuden tasosta.

Ikäryhmittäiset kuolevuusluvut lasketaan ikäluokittain sekä miehille että naisille vertaamalla tietyssä iässä vuoden aikana kuolleita kunkin ikäluokan keskiväkilukuun. Ikäluokituksena ikäryhmittäisten kuolevuuslukujen laskemisessa käytetään useimmin yksi- tai viisivuotisikäluokkia.

Kuolevuutta mitataan myös ikäryhmittäisillä kuolemanvaaraluvuilla. Ikäryhmittäiset kuolemanvaaraluvut poikkeavat ikäryhmittäisistä kuolevuusluvuista siinä, että niitä ei lasketa keskiväkilukua kohti. Kuolemanvaaraluvut lasketaan iän mukaan siten, että tietyssä iässä kuolleet jaetaan saman ikäisellä väestöllä ja tarpeen mukaan näin saatu luku kerrotaan tuhannella.

Esimerkiksi 72-vuotiaiden kuolemanvaaraluku lasketaan siten, että 72-vuotiaana kuolleiden määrä jaetaan kaikkien 72 vuotta täyttäneiden määrällä. Näin saadaan luku, joka ilmaisee todennäköisyyden kuolla 72-vuotiaana. Tätä lukua kutsutaan kuolemanvaaraluvuksi. Tämän kuolemanvaaraluvun vastakohtana on eloonjäämistodennäköisyys. Näitä lukuja käytetään eläkelaskelmien ja vakuutusmatematiikan pohjana sekä laskettaessa elinajantauluja.

Esimerkit