4.15 Väestölaskenta yhdistämällä tietoja eri rekistereistä

1980-luvulla erilaiset hallinnolliset rekisterit kehittyivät niin luotettaviksi, että niitä voitiin hyödyntää väestölaskentaa toteutettaessa. Näin henkilöiden itse täyttämistä tiedustelulomakkeista voitiin luopua. Kun vuonna 1970 oli ensimmäistä kertaa käytetty väestörekisteristä saatavia uskontokunta- ja syntymäkotikuntatietoja hyväksi, niin seuraavissa väestölaskennoissa rekistereistä saatavien tietojen käyttö lisääntyi.

Vuoden 1990 väestölaskenta toteutettiin ensimmäistä kertaa käyttämällä apuna pelkästään erilaisia hallinnollisia rekistereitä. Väestön demografiset ominaisuudet kuten ikä, sukupuoli, siviilisääty ja asuinpaikka on saatu väestön keskusrekisteristä jo sen perustamisesta alkaen. Sen sijaan henkilöiden taloudellista toimintaa kuvaavat tiedot jouduttiin aina vuoteen 1985 saakka kysymään henkilöltä itseltään. Tällaisia tietoja olivat pääasiallinen toiminta, ammattiasema, ammatti ja toimiala.

Vuoden 1990 väestölaskenta suoritettiin keräämällä tiedot muun muassa seuraavista rekistereistä: väestötietojärjestelmä (ent. väestön keskusrekisteri), verohallinnon rekisterit, Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteri, Valtiokonttorin ja kuntien eläkelaitosten työsuhderekisterit, Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri, Kansaneläkelaitoksen eläkerekisteri, eri opiskelijarekisterit, työministeriön työnhakijarekisteri, Tilastokeskuksen tutkintorekisteri ja pääesikunnan varusmiesrekisteri. Kaiken kaikkiaan käytettiin noin 30 eri hallinnollista rekisteriaineistoa.

Suomi on ollut toinen maa Tanskan jälkeen, joka on käyttänyt väestölaskennan toteuttamisessa pelkästään eri rekistereistä kerättyjä tietoja.

Rekisteripohjainen väestölaskentaratkaisu on mahdollistanut myös sen, että lähes kaikki väestölaskentatiedot tuotetaan nykyään vuosittain.

Lisätietoja Suomen väestölaskennasta: Väestölaskenta-teemasivusto

Kertaustehtävät.

Seuraava oppitunti: Väestötieteen keskeiset käsitteet