4.3 Kirkonmiehet ja sotilaat kiinnostuivat väestönkehityksestä

1700-luvun alun ankarien sotavuosien jälkeen korostettiin erityisesti työvoiman saannin tärkeyttä. Pohjan sodan (1700-21) menetykset olivat raskaat ja vielä pikkuviha (1741-43) toi mukanaan hävitystä. Lisäksi siirtolaisuuden Ruotsista uskottiin olevan niin voimakas, että se muodostaisi uhkan valtakunnan tulevaisuudelle. Oletettavasti sotien aikana Ruotsi oli menettänyt paljon väkeä. Monilla tahoilla virisikin kiinnostus väestön määrän laskemiseksi.

Vaikka kirkollisten luetteloiden pitäminen oli tarkoitettu palvelemaan pelkästään seurakuntia, havaittiin jo 1700-luvun alkupuolella niiden merkitys väestöllisten ilmiöiden kuvaamisen perusaineistona. Varsinkin Linköpingin piispa Erik Benzeliuksen vuoden 1734 valtiopäiville laatimat syntyvyys- ja kuolevuustilastot herättivät laajaa mielenkiintoa.

Vuonna 1736 määrättiinkin papit antamaan vuosittain tietoja kastetuista ja haudatuista seurakuntien kirkonkirjoista. Tietoja kerättiin takautuvasti aina vuodesta 1721. Tiedot jäivät kuitenkin puutteellisiksi.

Vuonna 1737 annettiin terveyskomission aloitteesta määräys, että kirkonkirjoista on kerättävä tietoja syntyneistä, kuolleista ja kulkutaudeista. Tiedot kuolleista annettiin karkealla ikäluokituksella, jossa erotettiin lapset ja vanhukset omiksi ryhmikseen. Myös nämä tiedot osoittautuivat puutteellisiksi.

Prikaatinkenraali Jakob Albrecht von Lantingshausen oli tutustunut Ranskan armeijassa palvellessaan Englannissa ja Hollannissa laadittuihin väestöllisiin tutkimuksiin. Pikkuvihan runteleman maan tärkein tavoite oli talouden elvyttäminen. 1740-luvulla prikaatinkenraali von Lantingshausen laatikin muistion valtiopäiville, jossa hän ehdotti hankittavaksi tietoja "Valtakunnan voimasta Asukkaittensa luvun, kasvun ja poistumisen ynnä muun suhteen".

Benzeliuksesta enemmän: www.lysator.liu.se/runeberg/sbh/benzele2.html