Haku
Varsinaisen pohjan väestötilastojen laadinnalle loivat kuitenkin seurakuntien toimesta laadittavat väestöluettelot. 1600-luvun alkupuolella alettiin Keski-Euroopan mallin mukaan useissa seurakunnissa pitää luetteloja kastetuista, vihityistä ja haudatuista. Näin tapahtui muun muassa Vesteråsin hiippakunnassa vuodesta 1622 alkaen.
Nykyisen Suomen puolella Turun piispa Isak Rothovius määräsi vuonna 1628 jokaista kirkkoherraa pitämään "pöydällään kirkonkirja, jonka mukaan voitaisiin toimia". Kirkonkirjaan merkittiin vihityt, kastetut ja haudatut. Varsinaisena väestörekisterinä oleva seurakunnan pääkirja kehittyi kuitenkin ns. rippikirjasta, jonne seurakuntien papit merkitsivät seurakuntalaisten kristinopin tuntemuksen ja lukutaidon.
Vuoden 1686 kirkkolaissa velvoitettiin kaikissa seurakunnissa pitämään luetteloa "majasta majaan ja talosta taloon". Tämä laki loi osaltaan pohjan Suomen nykyiselle jatkuvalle väestötietojärjestelmälle. Lisää tietoa väestötietojärjestelmästä saat: www.vaestorekisterikeskus.fi.
Väestötilastojen kehittämisen kannalta kirkkolaki oli merkityksellinen, koska siinä määriteltiin hyvin monipuolisesti väestöä kuvaavia tietoja. Syntyneiden, kuolleiden ja avioliiton solmineiden rekisteröinnin lisäksi papisto velvoitettiin merkitsemään luetteloihin tietoja muuttoliikkeestä eli "mistä tullut, miten käyttäytynyt ja mihin lähtenyt". Näin kirkonkirjat muodostavat arvokkaan tietolähteen ei pelkästään väestötutkijoille vaan myös sukututkimusta tekeville.
| 4.1 | 4.2 | 4.3 | 4.4 | 4.5 | 4.6 | 4.7 | 4.8 | 4.9 | 4.10 |
| 4.11 | 4.12 | 4.13 | 4.14 | 4.15 |
Tilastokeskus
 Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |