2.1 Jo muinaiset kreikkalaiset ...

Kiinassa Konfutse (551-479 eaa) esitti ajatuksen väestön määrän rajoittamisesta, koska elinympäristö ei taannut riittävää toimeentuloa yhä kasvavalle väestölle. Vaikka Kiinan väestö oli tuohon aikaan vain murto-osa nykyisestä, olivat viljelysmenetelmät niin kehittymättömiä, että usein liiallinen väestönkasvu aiheutti niukkuutta ravinnon saannissa. Tämän seurauksena ihmiset muuttivat pitkiäkin matkoja saadakseen lisää elintilaa.

Kreikan suuret filosofit pohtivat väestönmäärän merkitystä, ja Platon (429-347 eaa) esitti oman ihannekaupunkinsa väkiluvuksi 5040. Platon oli laskennassaan enemmän huolestunut väestön laadusta kuin määrästä ja perusti ihanneväkilukunsa osittain sille tosiasialle, että luku 5040 oli jaollinen kaikilla luvuilla aina 9:ään saakka. Platonin mielestä näin helpotettiin muun muassa veronkantoa ja sotaväenottoa.

Platonin oppilas Aristoteles (384-322 eaa) esitti ajatuksen väestönkasvun ja elinympäristön välisestä suhteesta. Hänen mielestään liiallinen väestönkasvu aiheutti köyhyyttä, josta seurasi kapinoita ja rikoksia.

Ennen ajanlaskun alkua myös monet hallitsijat olivatkin kiinnostuneita väestönmäärästä. Perustelut olivat veronkanto ja sotaväenotto.