1.8 Väestötieteen päähaarat

Väestötiede voidaan jakaa kahteen päähaaraan:

Kuvaileva eli deskriptiivinen väestötiede hakee vastauksia väestöilmiöiden muuttumiselle muista perinteisistä tieteistä kuten sosiologiasta, kansantaloustieteestä ja sosiaalipolitiikasta. Tutkitaan esimerkiksi miksi syntyneiden määrät laskevat, miksi avioeroja tapahtuu useammin Suomessa kuin monissa muissa maissa ja miksi ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin.

Väestöilmiöiden muutoksia voidaan selittää myös yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten perusteella. Miten esimerkiksi koulutus vaikuttaa syntyvien lasten lukumäärään ja onko koulutetuilla naisilla vähemmän lapsia kuin vähemmän koulutusta saaneilla. Toisaalta voidaan tutkia myös väestöilmiöiden vaikutusta yhteiskuntaan; esimerkiksi millä tavalla korkea väestönkasvu vaikuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen tai onko kaupunkeihin suuntautuva muuttoliike vain hyväksi niiden kehitykselle ja mitä tapahtuu autioituvalle maaseudulle.

Matemaattinen eli formaalinen väestötiede käyttää apuna matemaattisia kaavoja ja malleja kuvatessaan väestössä tapahtuvia muutoksia. Puhutaan demometriasta eli väestöilmiöiden mittaamisesta. Perinteisin tapa on verrata jotakin väestönmuutostapahtumaa esimerkiksi väestönmäärään. Yleistäen voidaan sanoa, että väestötiede on pitkälti erilaisten suhdelukujen laskemista ja vertaamista toisiinsa joko tietyllä hetkellä tai tietyssä ajassa.

1.1

1.2

1.3

1.4

1.5

1.6

1.7

1.8

Kertaustehtävät.

Seuraava oppitunti: Väestötieteen historia