7.10 Työttömyys on pitkällä aikavälillä kasvanut

Työttömyyttä on koettu jo 100 vuotta sitten, mutta tilastoissa sitä vielä ei esiintynyt. Työttömyys merkitsi samaa kuin köyhyys, mutta aikaa myöten yhteiskunta ryhtyi järjestämään työttömyystöitä ja työnhakupalveluja työttömyydestä kärsiville. Työttömyys oli usein tilapäistä ja työttömiksi hyväksyttiin vain ulkotöihin kykeneviä perheenisiä. Työttömyyden laajuudesta viime vuosisadan alussa ei siksi ole tarkkoja tietoja.

Kansainvälinen taantuma, niin sanottu suuri lama 1930-luvulla aiheutti ensimmäisen kerran suurtyöttömyyttä ja muutti samalla suhtautumista siihen. Ymmärrettiin, että työttömyys ei johtunut työttömistä itsestään ja että valtion tuli hoitaa työttömyyttä. Samalla työvoimapolitiikka alkoi kehittyä.

Suomen työttömyys oli vähäistä 1970-luvun puoliväliin saakka. Öljyn hinnan nousu 1970-luvun alkuvuosina johti työttömyyden kasvuun monissa länsimaissa. Suomessa työttömyys alkoi nousta vasta 1970-luvun loppupuolella, mutta oli kansainvälisessä vertailussa vielä alhainen: vuonna 1975 työttömyysaste oli 2,2 prosenttia, kun se Yhdysvalloissa oli 8,3 ja OECD-maissa keskimäärin 5,1 prosenttia.

Suomessa työttömyys nousi ennätyksellisen korkealle 1990-luvun alussa, työttömien lukumäärä oli suurimmillaan vuonna 1994. Vielä vuonna 2001 työttömiä on enemmän kuin koskaan ennen 1990 lukua.

Kuvio: Työttömien määrä Suomessa 1900-2001, 1000 henkilöä