3.4 Tilastoindikaattorit yhteiskunnan kuvaajina

Tilastojen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Tiedon runsaus vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista yhteiskunnan kehityksestä. Lisäksi eri tilastot voivat usein antaa ristiriitaisen kuvan yhteiskunnan kehityksestä.

Jotta tilastojen käyttö päätöksenteon tukena helpottuisi, on viime aikoina koottu erilaisia indikaattoripaketteja, jotka sisältävät jonkin asian kannalta tärkeimmät yksittäiset tilastolliset tunnusluvut. Esimerkiksi EU:n päätöksenteon tueksi on koottu kaksi laajaa indikaattoripakettia.

Ensimmäinen niistä on Euroopan rahaliiton talouspolitiikkaa tukeva Euroindikaattori-järjestelmä (PEEI). Järjestelmän indikaattorit kuvaavat Euroopan ja EU:n jäsenmaiden:

kansantaloutta

ulkomaankauppaa

maksutasetta

rahoitusta

teollisuutta ja kauppaa

julkista taloutta

kuluttajahintoja

työmarkkinoita

yritysten ja kansalaisten mielialoja.

Toinen tärkeä EU:n päätöksentekoa tukeva indikaattorijärjestelmä on EU:n rakenneindikaattorit. Sen avulla pyritään seuraamaan yhteiskunnan pitkän aikavälin kehitystä poliittisten tavoitteiden näkökulmasta.

Rakenneindikaattorit kuvaavat:

yleistä taloudellista tilaa

työllisyyttä

innovaatioita ja tutkimusta

taloudellista uudistumista

yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta

ympäristöä.

Kullakin osa-alueella on omat pitkän aikavälin kehitystavoitteensa ja edelleen joukko tunnuslukuja, joiden avulla tavoitteiden toteutumista seurataan. Esimerkiksi innovaatioita ja tutkimusta kuvaavat rakenneindikaattorit pyrkivät kuvaamaan, miten EU etenee tietoyhteiskuntaa kohti. Tietoyhteiskunnan edistymisen kannalta yhden tilastoluvun seuraaminen (esimerkiksi tieto Internet-yhteyksien määrästä kotitalouksissa) ei ole riittävää.

Innovaation ja tutkimuksen kuvaamiseen käytettävät indikaattorit ovat:

julkiset koulutusmenot

menot tutkimukseen ja kehitystoimintaan: yhteensä ja erikseen julkinen sektori, teollisuus ja ulkomainen rahoitus

Internet-yhteyksien määrä: kotitaloudet, yritykset

eri asteisten tutkintojen suorittaneiden määrä: erikseen myös sukupuolen mukaan

EU:n patenttitoimistosta haetut patentit, USA:ssa myönnetyt patentit

riskipääomainvestoinnit:, osuus kansantuotteesta ja kasvu

menot tieto- ja viestintätekniikkaan

internetin käyttö ja saatavuus, laajakaistayhteydet, sähköinen kauppa ja hallinto

korkean teknologian vienti.

Koko maailman perspektiivistä indikaattoreita on kehitelty mm. YK:n kehitysprojektissa (UNDP). Se on kehittänyt maailman maita kuvaavia indikaattoreita, joiden avulla pyritään kuvaamaan inhimillistä kehitystä.

Inhimillisen kehityksen indeksiin kootaan tietoa väestön terveydestä, tietotasosta ja elintasosta. Terveyttä kuvataan vastasyntyneiden elinajanodotteella. Tietotasoa kuvaa aikuisväestön lukutaitoprosentti sekä osallistuminen eritasoiseen koulutukseen. Elintasoa kuvaa henkeä kohti laskettu bruttokansantuote.

Kussakin mitattavassa asiassa parasta arvoa merkitään ykkösellä ja huonointa nollalla. Vastasyntyneiden elinajanodote vaihtelee 25 vuodesta 85 vuoteen. Jos se on 85 vuotta jossakin maassa, saa maa tällä mittarilla arvon 1. Suomessa elinajanodote on 79 vuotta, jolloin Suomi saa arvon 0,83.

Riippuen konkreettisen mittarin arvosta kukin maa saa osaindeksillä jonkin arvon ykkösen ja nollan välillä. Saaduista kolmesta indeksiarvosta (terveys, tietotaso, elintaso) lasketaan keskiarvo, joka on maan saama arvo inhimillisen kehityksen indikaattorilla. Suomi sai vuoden 2008 vertailussa arvon 0,954, joka on 12. korkein arvo maailman maiden vertailussa. Vertailun tulokset.

Inhimillisen kehityksen indeksistä on muodostettu sukupuolten tasa-arvoon ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen painottuva versio. Siihen liittyen on myös rakennettu inhimillisen köyhyyden indeksi. Indekseistä saa lisätietoa UNDP:n sivuilta.

Esimerkit

Harjoitukset

3.1

3.2

3.3

3.4

Seuraava oppitunti: Tilastotiedon etsiminen