Tilastojen oikean tulkinnan kannalta on tärkeää arvioida tilaston laatua. Tilasto kuvaa maailmaa aina välillisesti, jolloin monenlaiset virheet ja menetelmäratkaisut vaikuttavat tuloksiin.
Suomessa virallisille tilastoille on asetettu laatukriteerit, joiden perusteella tilastojulkaisuihin tulee liittää laatuseloste. Sen avulla tilastonkäyttäjä voi arvioida tilaston käyttökelpoisuutta.
Tilastoja käytetään moniin eri tarkoituksiin ja siksi niiden käyttökelpoisuuden rajoituksista on kerrottava mahdollisimman monipuolisesti. Esimerkiksi verotustietoihin perustuva tilasto ei anna koko kuvaa suomalaisten tuloista, sillä kaikki tulot eivät ole veronalaisia. Tilaston käyttökelpoisuuteen vaikuttavat mm. käytetyt käsitteet ja luokitukset, joten niiden määritelmät on selostettava.
Kaikessa tiedossa on virheitä, sillä virheiden täydellinen poistaminen maksaisi valtavasti. Tilastossa tuleekin kertoa mahdollisista virhelähteistä ja virheen suuruusluokasta.
Tilastoihin virheitä syntyy mm. otoksen käytöstä ja aineiston valikoitumisesta (esim. kato jolla tarkoitetaan sitä, että kaikki eivät vastaa kyselyihin), käytetystä mittarista (esim. kysymys ymmärretään väärin) ja tietojen muokkauksesta. Virheet synnyttävät tietoihin joko satunnaisvaihtelua tai harhaa, jolla tarkoitetaan tuloksen systemaattista vääristymistä.
Mittaustulosten laatu

Mittaustulosten laatua voi kuvata kolmen ampujan tuloksilla maalitauluissa. Vasemmassa maalitaulussa osumat hajoavat voimakkaasti ja tulos on siksi huono. Keskimmäisessä laukausten hajonta on pieni, mutta ne kaikki menevät hieman sivuun kympistä. Oikeanpuoleisin ampuja osui parhaiten keskelle eikä laukausten hajontakaan ollut suurta. Samalla tavalla mittaustulosten pätevyyttä voi haitata niiden suuri hajonta, mikä johtuu siitä että mittausväline ei pysty tuottamaan kovin tarkkoja tuloksia. Mittaustuloksissa voi olla myös systemaattista harhaa. Esimerkiksi kun halutaan arvioida ihmisten alkoholinkäytön määrää, saadaan haastattelemalla tuloksia, joiden mukaan alkoholin käyttö on huomattavasti vähäisempää kuin todellisuudessa.
Tilasto kuvaa aina asioita, jotka ovat jo tapahtuneet. Silloin kun tilasto pohjautuu esimerkiksi hallinnolliseen aineistoon, saattaa tilaston julkaisemiseen kulua pitkäkin aika. Esimerkiksi tulotilastojen keskeinen tietolähde on verotus, joka saadaan valmiiksi tulonhankintavuotta seuraavan vuoden syksyllä. Yleensä tavoitteena on, että vuositilastot ilmestyvät seuraavan vuoden aikana, neljännesvuositilastot seuraavan vuosineljänneksen aikana ja kuukausitilastot seuraavan kuukauden aikana.
Tilaston laadun kannalta on tärkeätä myös se, että tilaston julkistaminen osataan ennakoida. Suomessa tärkeimpien tilastojen julkistamisajankohta kerrotaan yleensä jo vuotta aikaisemmin (ks. Tilastojen julkistamiskalenteri, www.tilastokeskus.fi ).
Jotta tilastotieto olisi kaikkien saatavilla, jaetaan huomattava määrä tilastotietoa maksutta (ks. www.tilastokeskus.fi). Ei riitä, että tilastotaulukot julkaistaan. Niiden lisäksi on julkaistava tiedonkeruumenetelmien kuvaus ja tilaston keskeisimmät tulokset on osoitettava.
Vertailukelpoisuus on usein varsin vaikeata saavuttaa. Historian kuluessa yhteiskunnat muuttuvat niin, että vanhoilla käsitteillä ei enää voi kuvata yhteiskuntaa. Vastaavasti käsitteet, joilla nyky-yhteiskuntaa kuvataan, eivät ehkä pysty kuvaamaan menneitä aikoja. Sama ongelma on kansainvälisissä vertailuissa. Esimerkiksi asumiskustannusten vertailu eri maiden välillä on varsin vaikeaa, sillä asumisen rahoitus on eri maissa järjestetty hyvin eri tavoin. Toisissa maissa painotetaan vuokra-asumista, toisissa maissa omistusasumista. Joissakin yhteiskunta tukee voimakkaasti asumista, joissakin taas ei.
Jotta vertailukelpoisuus toteutuisi mahdollisimman hyvin, tilastoissa on käytettävä yleisesti hyväksyttyjä käsitteitä ja luokituksia. Tilastokeskus pitää keskeisiä tilastoluokituksia (ammatti-, toimiala-, koulutus- ym. luokituksia) ajan tasalla. Keskeisistä käsitteistä ja luokituksista sovitaan usein kansainvälisesti. Esimerkiksi kansantalouden tilinpidon käsitteet on hyväksytty YK:n toimesta. EU:n piirissä kehitetään jatkuvasti yhteistä käsitteistöä ja määritelmiä Euroopan tilastoille.
Eri käyttötarkoitukset tuovat tilastoihin väistämättä eroja. Eniten esillä ollut esimerkki tästä on Tilastokeskuksen ja työ- ja elinkeinoministeriön työttömyyslukujen ero (kts. Työmarkkinatilastot -kurssi). Tilastokeskus pyrkii tuottamaan kansainvälisesti vertailukelpoisen työttömyysluvun, työministeriö taas tilastoi työvoimatoimistojen asiakkaita. Kun tilastoissa on eroja, tulee erot ja niiden syyt kertoa käyttäjille. Samaa käsitettä ei saa käyttää eri tilastoissa eri merkityksessä.
| 3.1 | 3.2 | 3.3 | 3.4 |
Tilastokeskus
Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |