3.2 Tilastografiikka

Tilastokuvion peruselementit ovat pitkälti samankaltaisia kuin taulukossa: otsikko, seliteosat, itse kuvio ja alaviitteet. Myös niiden laatuvaatimukset ovat hyvin samanlaisia. Kuvioita kuitenkin silmäillään usein ilman, että siihen liittyvään tekstiin on paneuduttu, minkä vuoksi kuvion tulee olla sinällään ymmärrettävissä.

Kuvion tutkiminen aloitetaan otsikosta, josta tulisi selvitä kuvion aihe, kuvattavat muuttujat ja ajankohta. Kuvioissa otsikointi on usein vähemmän tarkkaa kuin taulukoissa. Käytetty yksikkö käy usein ilmi kuvion asteikoista, samoin kuin muuttujien luokitus. Seliteosassa eli legendassa kerrotaan käytettyjen symbolien, värien ja muiden merkintätapojen merkitys. Jos mahdollista, selitteen tulee vastata kuvion rakennetta siten, että esim. kuviossa ylimpänä oleva käyrä on myös selitteessä ylimpänä.

Kuva 1

Yleisesti käytettyjä tilastokuvioita on viisi perustyyppiä: pylväskuvio, viivakuvio, parvikuvio, piirakkakuvio ja kartogrammit.

Näistä eniten käytetään pylväskuvioita. Pylväskuviossa palkin pituus kuvaa määrää. Koska pylvään pituus on kuvion sanoman kannalta olennainen viesti, pylväiden pituuden tulee perustua todelliseen tasaväliseen asteikkoon. Jos pylväskuviossa esimerkiksi asteikko on katkaistu (joku arvoväli puuttuu), kuvio johtaa harhaan. Pylväät kannattaa useimmiten esittää vaakapylväinä. Pystypylväitä käytetään, jos kuvataan jonkun asian muuttumista ajassa; vaaka-akseli kuvaa silloin aikaa kuten kuvassa 1. Lisäksi tiedot kannattaa järjestää kuvattavan asian suuruuden mukaan, jolloin lukija saa selkeimmän käsityksen jakaumasta kuten kuvassa 3.

Kuva 2

Lähde: Tilastokeskus, energia 2007

Kuva 3

Asuntokuntien lukumäärä ja asunnon hallintaperuste Suomessa 2006

Lähde: Tilastokeskus, asuminen 2007

Pylvään sijasta voidaan käyttää myös kuvasymboleita tai pisteitä, jotka vastaavat tiettyä yksikkömäärää.

Kuva 4 Baltian maiden väestömäärät 2004

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja 2007

Eräs pylväskuvion tyyppi on väestöpyramidi, jossa ikäluokat on sijoitettu pystyakselille iän mukaan, naiset akselin oikealle puolelle ja miehet vasemmalle.

Kuva 5. Väestö iän ja sukupuolen mukaan 31.12.2006

Lähde: Tilastokeskus, väestö 2007

Ikäpyramidin avulla voidaan havainnollistaa väestön ikärakennetta.

Viivakuvioita käytetään paljon kuvattaessa ilmiöiden vaihtelua ja kehityssuuntaa. Tyypillisimmillään viivakuvio on aikasarjojen (ajan myötä tapahtuvien muutosten) esittämisessä.

Kuva 6. Avioliittojen ja -erojen määrä

Lähde: SVT Siviilisäädyn muutokset, http://tilastokeskus.fi/til/ssaaty/index.html (29.10.2008)

Viivakuvion tulkinnan kannalta ratkaiseva tekijä on viivan suunta. Sen vuoksi viivakuvion asteikko voidaan katkaista ilman, että kuvion sanoma muuttuu. Toisaalta kuvion muoto vaikuttaa voimakkaasti viivan suuntaan. Levittämällä kuviota saadaan nopeakin muutos näyttämään vähäiseltä ja kaventamalla kuviota vähäinenkin muutos näyttää suurelta.

Parvikuviossa havaintoja tai havaintoryhmiä kuvataan koordinaatistoon sijoitettujen pisteiden tai kuvasymbolien avulla.

Kuva 7. Elintaso (v. 2006) ja odotettu elinaika (v. 2007) Euroopan maissa

Lähde: Maailma numeroina, http://tilastokeskus.fi/tup/maanum/taulukot.html (29.10.2008)

Tällaisessa kuviossa on mahdollista tarkastella havaintojen sijaintia ja niistä muodostuvien ryhmien kokoa kahden muuttujan suhteen. Sen avulla voidaan saada tietoa muuttujien keskinäisestä riippuvuudesta. Esimerkkikuviomme kertoo, että vauraus lisää elinvuosia.

Piirakkakuvioita käytetään myös paljon. Piirakka antaa nopean yleiskuvan jonkun ilmiön jakautumisesta eri luokkiin, mutta kuvion eri osien tarkempi vertailu on vaikeaa.

Kuva 8. Kotitalouksien kulutusjakauma 2006

Lähde: SVT: Kotitalouksien kulutus, http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/index.html (29.10.2008)

Piirakkakuviot esitetään joskus kolmiulotteisina, mikä vaikeuttaa yksittäisen piirakan eri osien suuruussuhteiden hahmottamista.

Katso Verkkokoulun Tilastografiikka-kurssi

Kartogrammi on karttapohjaan sijoitettua tilastotietoa. Karttoihin on sijoitettu pisteitä, kuvasymboleita, pylväs- tai piirakkakuvioita. Kartan alueet voidaan myös värjätä tutkittavan ominaisuuden suhteellisen voimakkuuden mukaan.

Kuva 9. Esimerkki kvalitatiivisesta alueluokituskartasta.