1.2 Tilastoluku kuvaa tarkoin rajattua kohdetta

Silloin kun tehdään mittauksia laajasta joukosta, joudutaan näkökulmaa rajaamaan voimakkaasti. Jotta mittaus olisi luotettavaa, on etukäteen tarkasti sovittava, mitä mitattava luku kuvaa. Tilastoluku kuvaakin aina jotakin etukäteen määriteltyä käsitettä. Esimerkiksi

Käsitteillä on monta tehtävää. Ensinnäkin ne määrittelevät tarkastelukohteen. Tilasto voi kertoa esimerkiksi kunnista, yrityksistä, rakennuksista, perheistä tai ihmisistä.

Toiseksi käsitteet määrittelevät myös sen, mitä tilasto ottaa esiin kohteesta. Esimerkiksi väestöä luokitellaan tilastoissa sosiaalisen aseman mukaan eri ryhmiin. Luokituksen perusteena voidaan käyttää koulutustasoa, ammattiasemaa ja tuloja. Lisäksi luokkien rajat voidaan määritellä eri tavoin. Käytettävä luokitus määrittelee sen, mitä pidetään tärkeänä.

Tilastokäsitteet määrittelevät myös eri asioiden keskinäisiä merkityksiä. Esimerkiksi kun hintojen nousua mitataan tilastoissa, on eri tuotteiden hintojen painoarvo jouduttu etukäteen määrittelemään. On sovittu, että asumiskustannuksilla on hintojen kokonaisnousun kannalta suuri merkitys, kun taas terveydenhuoltomenoilla on pieni merkitys. Sopimus pohjautuu siihen, että kun tutkitaan mihin ihmiset käyttävät rahansa, havaitaan, että asumismenoihin kuluu rutkasti rahaa, mutta terveydenhoitoon keskimäärin ottaen varsin vähän.

Käsitteet on yleensä määritelty siten, että ne palvelevat tietynlaista tiedontarvetta. Esimerkiksi inflaatio kertoo kuluttajalle aiheutuvien kustannusten kehittymisestä. Keskeistä sen kannalta on asumiskustannusten ja elintarvikkeiden hintakehitys.

Toisenlaisen tiedontarpeen kannalta kyseinen käsite antaa väärän kuvan. Esimerkiksi tuotantolaitosten kustannukset kehittyvät aivan eri tavoin kuin kuluttajan. Niiden kannalta palkkojen ja energian hinnan kehityksellä on suurempi merkitys.