4.4 Isaritmikarttojen samanarvonkäyrät

Kaikille havainto- tai muiden pisteiden saamille arvoille ei isaritmi- tai valeisaritmikartassa välttämättä kannata saman arvon käyrää piirtää, vaan on mietittävä, mille arvoille käyrät piirretään. Esimerkiksi, jos tarkoitus on luoda korkeuskäyrät ja havaintopisteissä maanpinnan korkeusarvoiksi on mitattu arvoja 100 metristä yli 1 000 metriin, ei saman arvon käyriä ole järkevää piirtää jokaiselle metrilukemalle, jos kartan mittakaava on pieni. Tietoa ei todennäköisesti saisi edes mahtumaan karttaan niin, että se olisi helposti luettavissa. Saman arvon käyrät kannattaa valita tasavälein, joten tässä tapauksessa voitaisiin esim. suurimittakaavaiselle kartalle valita 100 metrin välein olevat käyrät (100 m, 200 m, 300 m jne.). On myös muistettava käyrien visuaalinen vaikutus. Toisiaan hyvin lähellä olevat käyrät antavat yleensä mielikuvan jyrkästä muutoksesta, kuten tiuhassa olevat korkeuskäyrät kertovat jyrkästä rinteestä.

Käyrien muodostamista ja sijoittamista kutsutaan interpoloinniksi. Vaikka edellä kuvailtu saman arvon saavien pisteiden yhdistäminen kuulostaa menetelmänä yksinkertaiselta, interpolointi voidaan tehdä monella eri tavalla tai menetelmällä. Interpoloinnissa joudutaan arvioimaan, mitä arvoja pisteiden väliin jäävät alueet saavat. Tämän takia interpolointi ei sovi aineistolle, jossa pisteiden välisten alueiden ei voida olettaa saavan mitään arvoja.

Manuaalinen interpolointi on ehkä yksinkertaisin menetelmä, mutta myös siinä käyrien sijoittaminen oikeaan kohtaan ja oikealle etäisyydelle eri havaintoarvopisteistä vaatii huolellista miettimistä.

Jos esimerkiksi olemme valinneet sopivaksi käyrän arvoksi 15, mutta arvon 15 saavia pisteitä ei ole tai niitä on hyvin harvassa, joudumme miettimään millä etäisyydellä arvon 15 käyrä kulkee muiden arvojen pisteisiin nähden (ks. kuva alla).

Isaritmikartan saman arvon käyrän interpolointi manuaalisesti

Useimmiten interpolointi tehdään tietokoneella automaattisella interpolointimenetelmällä. Näitä menetelmiä on useita. Erilaisilla menetelmillä tehdyt interpoloinnit tuottavat erilaisen lopputuloksen. Sopivan menetelmän valintaan vaikuttaa se, millainen aineisto on kyseessä, voivatko ilmiön saamat arvot muuttua äkillisesti pisteiden välissä tai miten havaintopisteet sijaitsevat. Automaattisen interpoloinnin käyttö edellyttääkin erilaisiin menetelmiin perehtymistä.

Ryhdyttäessä laatimaan isaritmi- ja valeisaritmikarttoja on muistettava, että nämä karttatyypit soveltuvat vain jatkuvalle tilastoaineistolle. Isaritmikartoissa optimaaliseen tulokseen pääsemisessä ei sovi unohtaa myöskään sitä, että pisteiden sijainnilla tai valeisaritmikartan alueiden muodolla on vaikutuksensa lopputulokseen. Tämänkin karttatyypin kartan laatiminen edellyttää kuvattavan ilmiön ja alueen tuntemusta.

Kun saman arvon käyrien väliin muodostuneet vyöhykkeet luokitellaan, ja luokkia kuvataan värin eri tummuusasteilla, syntyy vyöhykekartta. Vyöhykekartta, ks. oppitunti 2.17. Muut kvantitatiiviset alueluokituskartat.

Seuraava oppitunti: Muut teemakarttatyypit