3.8 Pistetiheyskarttojen edut, harhat ja erheet

Pistetiheyskartta kuvaa havainnollisesti ja ymmärrettävästi alueellisia keskittymiä ja harvan esiintymän alueita. Tämä tosin edellyttää, että aineistossa on alueellisia eroja ja esitys on laadittu hyvin.

Tämän karttatyypin käytettävyys jakaa mielipiteitä, toiset pitävät esitystapaa havainnollisena ja toiset huonona. Pistetiheyskartan sopivuus eri ilmiöiden kuvaamiseen riippuu täysin kuvattavasta ilmiöstä ja sen aineiston luonteesta. Karttatyypin havainnollisuuteen taas vaikuttaa mm. pisteiden määrittely ja sijoittelu.

Pistetiheyskartan, kuten useimpien muidenkin tilastoteemakarttojen, haittapuolena on tiedon yleistäminen. Tarkkoja lukumäärätietoja ei välttämättä voi esittää. Tässä karttatyypissä se merkitsee sitä, että jos esim. yksi piste kuvaa 10 000 asukasta, kaksi pistettä merkitsee 20 000 asukasta. Tällöin alueet, joilla on asukkaita 10 000 ja 19 000 kuvataan kumpikin samalla pistemäärällä, yhdellä pisteellä. Tarkkuustaso voi kuitenkin olla riittävä, jos jollakin alueella on 100 000 asukasta, joita kuvaamaan tarvitaan kymmenen pistettä.

Väärin valittu pisteen arvo, koko tai sijoittelu voi antaa väärän kuvan ilmiöstä.

Pisteiden satunnainen sijoittelu voi sijoittaa pisteet alueiden sisällä paikkoihin, joissa ilmiötä ei esiinny lainkaan tai esiintyy vähän. Keskittymät (esim. asutuskeskittymät) eivät välttämättä tule esiin tai sijoittuvat vääriin paikkoihin. Pistetiheys kertoo vain koko alueen keskimääräisen tiheyden. Tätä kartanlukija ei välttämättä osaa aina ottaa huomioon.

Pisteiden sattumanvaraisen sijoittelun lisäksi kartanlukija voi joutua harhaan, jos aluekohtaisia tiheyksiä esitetään ilman alueiden rajoja. Aluerajat tulisi pitää pohjakartalla näkyvissä, ettei synny vaikutelmaa, että pisteet esittävät ilmiön todellisia sijainteja.

Tutustu viimeksi mainittuihin "harhoihin" oheisessa esimerkissä Pistetiheyskartan harhat.

Esimerkit

Seuraava oppitunti: Viivakartat