1.7 Kuvion laadun arviointikriteerit

Onnistuneesta tilastokuviosta voidaan sanoa, että se esittää tietoja selkeästi, riittävän tarkasti ja yksinkertaisesti. Kuvion onnistuneisuutta ja laatua voidaan arvioida monesta eri lähtökohdasta. Edellä mainitun tietotiheyden ohella on muitakin kriteerejä kuvion onnistuneisuuden arvioimiseksi, kuten valekerroin, tieto-muste -suhde ja tehokkuus.

Valekerroin ilmoittaa, kuinka monikertaisena kuvio liioittelee (tai vähättelee) esitetyn ilmiön. Valekertoimen oikea arvo on 1. Silloin kuvio ei liioittele, vaan esittää asian todellisuutta vastaavasti. Valekertoimen arvo voi nousta monien tekijöiden seurauksena. Yksi näistä on pylväskuvion asteikon katkaiseminen, kuten ala-aiheessa 1.1 olleessa kuviossa. Siinä äärimmäisten pylväiden välinen valekerroin oli 2,06. Se saadaan siten, että ensin lasketaan luvuista todellinen muutos, joka oli 118 % ja sitten mitataan muutos katkaistuista pylväistä, joka on 243 %. Valekerroin on näiden kahden luvun suhde.

Tieto-muste -suhde kertoo, miten paljon kuviossa on käytetty mustetta itse ilmiön kuvaamiseen suhteessa kaikkeen käytettyyn musteeseen. Ylimääräinen, muuhun kuin tietojen esittämiseen käytetty muste on useimmiten erilaista koristelua tai tarpeetonta ornamentointia. Sitä kutsutaan kuvioroinaksi. Kuvioroina on tehokas tapa paitsi kätkeä asia myös kätkeä epäonnistunut kuvio ja johdattaa katsojan huomio pois itse asiasta. Huomattakoon, että keinotekoinen kolmiulotteisuus on yksi kuvioroinan muodoista.

Kuvion tehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka vähillä silmänliikkeillä kuvion pystyy ymmärtämään. Tehokas kuvio on sellainen, että kun sitä katsoo kerran, kuvion sanoman pystyy omaksumaan oikeana. Tehottomassa kuviossa silmät vaeltava kuviota ristiin rastiin saamatta selville tai ymmärtämättä siinä esitettyä asiaa. Joskus tällaista tehotonta kuviota kutsutaan kuviolabyrintiksi.

Seuraava oppitunti: Tilastokuvioiden rakenne ja peruskäsitteet