4.2 Kulutusmenot

Kulutusmenot ovat lopputuotekäyttöä, eli hankitut tavarat ja palvelut kulutetaan, eikä niitä käytetä uusien tavaroiden tai palveluiden tuottamiseen. EKT95:n määritelmän (3.75) mukaan "Kulutusmenot käsittävät kotimaisille institutionaalisille yksiköille sellaisista tavaroista ja palveluista aiheutuneet menot, joita käytetään henkilökohtaisten tarpeiden tai yhteiskunnan jäsenten kollektiivisten tarpeiden suoraan tyydyttämiseen. Kulutusmenot voidaan käyttää kotimaassa tai ulkomailla." Määritelmän jatkoksi luetellaan joukko tarkennuksia ja rajatapauksia (3.76...3.79). Esimerkiksi kotitalouksien osalta todetaan, että omistusasunnoista saatavat palvelut ja luontoismuotoiset tulot luetaan kotitalouksien kulutusmenoihin, mutta luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot tai veroina pidettävät kotitalouksien maksut eivät sisälly kulutusmenoihin.

Kulutusmenot voidaan luokitella joko yksityisiin ja julkisiin kulutusmenoihin tai yksilöllisiin ja kollektiivisiin kulutusmenoihin. Käsitteiden välillä on voimassa yhtälö, jonka mukaan yksityiset kulutusmenot + julkiset kulutusmenot = kulutusmenot yhteensä = yksilölliset kulutusmenot + kollektiiviset kulutusmenot. Vuonna 2005 kulutusmenojen osuus kysynnästä oli yhteensä 73,8%, yksityisten kulutusmenojen osuus koko kysynnästä oli 51,7% ja julkisten kulutusmenojen osuus 22,1%. Toisella tavalla jaettuna kulutusmenot (73,8% koko kysynnästä) jakautuivat niin, että yksilöllisten kulutusmenojen osuus kysynnästä oli 66,3% ja kollektiivisten kulutusmenojen osuus 7, 6%.