3.8 Tuonti

Kansantalouden tilinpidossa käytössä olevan määritelmän mukaan "tavaroiden ja palveluiden tuonti koostuu tavaroita ja palveluita koskevista taloustoimista (myynneistä, vaihtokaupoista, lahjoista tai avustuksista) ulkomaisilta talousyksiköiltä kotimaisille talousyksiköille" (EKT kohta 3.129).

Tavaroiden osalta todetaan, että "tavaroiden tuontia (ja vientiä) on se, kun kotimaisten ja ulkomaisten talousyksiköiden välillä tapahtuu muutos tavaroiden omistuksessa (liittyipä siihen sitten vastaavaa fyysistä tavaroiden liikkumista rajojen yli tai ei)" (EKT kohta 3.132). Vaikka enimmäkseen tavarat myös fyysisesti liikkuvat rajan yli, niin fyysinen liikkuminen ei ole välttämätön eikä riittävä edellytys tuonnille, vaan kysymys on nimenomaan omistussuhteen muuttumisesta kotimaisen ja ulkomaisen talousyksikön välillä. EKT luettelee esimerkkejä tapauksista, joissa omistussuhde vaihtuu, vaikka tavara ei ylitä maan rajaa (kuten kansainvälisillä vesillä toimivien kotimaisten talousyksiköiden tuottamien tavaroiden myynti suoraan ulkomaisille talousyksiköille ulkomailla) ja tapauksista, joissa tavara ylittää kansallisen rajan, mutta omistussuhde ei muutu (kauttakulkuliikenteessä olevat tavarat tai toisen maan alueella oleviin edustustoihin ja sotilastukikohtiin lähetetyt tavarat). EKT:ssa (kohta 3.135) on myös lista niistä asioita, jotka kuuluvat tavaroiden tuontiin (ja vientiin).

Palveluiden tuonnin määritelmän mukaan "palveluiden tuonti koostuu kaikista palveluista, joita ulkomaiset talousyksiköt tarjoavat kotimaisille talousyksiköille" (EKT kohta 3.141). Palveluihin luetaan mm. rahoitus- ja vakuutuspalvelut sekä kuljetuspalvelut (niin tavaroiden kuin matkustajienkin). Sopimuksen mukaan ulkomaisten turistien ja liikematkailijoiden menot luokitellaan palveluiksi, vaikka menot todellisuudessa sisältävät sekä tavaroita että palveluja.

Esimerkit