Koska kansantalouden tilinpito perustuu siihen, että tuotanto = tulot = menot, myös bruttokansantuote voidaan laskea kolmesta eri lähtökohdasta.
Ensimmäinen, mm. Suomessa päämenetelmä, on arvonlisäysmenetelmä, jossa lähdetään tuotannosta: kun tuotoksesta vähennetään välituotekäyttö, saadaan arvonlisäys. Arvonlisäys lasketaan toimialakohtaisesti ja summaamalla arvonlisäykset päästään bruttokansantuotteeseen.
Toinen tapa on tulomenetelmä, jossa lasketaan yhteen tuotannon tuloerät: palkat, sosiaaliturvamaksut, voitot ja pääomakorvaukset. Tuotannosta syntyvien tulojen näkökulmasta katsottuna arvonlisäys sisältää palkansaajien saamat korvaukset, voitot (=toimintaylijäämä), tuotantopääoman korvauksista kertyvät tulot sekä julkisen sektorin osuuden tuotannosta eli tuotantoon liittyvät verot vähennettynä tuotantoon liittyvillä tukipalkkioilla.
Kolmas tapa on lopputuotemenetelmä, jossa BKT lasketaan kysynnän kautta eli kysyntäerien summana: BKT = C + G + I + (X - M). Lopputuotteita ovat tuotteet, jotka menevät suoraan yksityiseen tai julkiseen kulutukseen, investoinneiksi tai vientiin ulkomaille. BKT:n laskemiseksi viennistä on vähennettävä tuonti ulkomailta. Ne tuotteet, jotka menevät välituotekäyttöön, esiintyvät tuottajien tileillä sekä tuotoksina (tuottoina) että panoksina (kuluina), joten nämä välituotteet voidaan nettouttaa pois.
| 3.1 | 3.2 | 3.3 | 3.4 | 3.5 | 3.6 | 3.7 | 3.8 | 3.9 | 3.10 |
Tilastokeskus
Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |