2.9 Tuotantoraja

Tilinpidon järjestelmä hyväksyy tuotantorajan sisäpuolelle kaiken markkinoille menevän tuotannon riippumatta siitä, vaihdetaanko tuotteet rahaa vastaan vai vaihtokaupalla. Tuotantorajan sisälle kuuluvat yritysten lisäksi myös julkisen sektorin sekä kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen tarjoamat tavarat ja palvelut.

Kotitaloudet ovat tuotantorajan kannalta hankala sektori, sillä kotitalouksien itselleen tuottamat tavarat lasketaan mukaan kansantalouden tilinpitoon, mutta palveluita ei. Kotityö ja henkilökohtaisten palveluiden tuotanto saman kotitalouden kulutusta varten (esimerkiksi aterioiden valmistus, lastenhoito, siivous) ovat taloudellisessa mielessä tuotantoa, mutta ne on sovittu jätettäväksi kansantalouden tilinpidon tuotantorajan ulkopuolelle. Kotona tehty siivoustyö voidaan toki hinnoitella vaikkapa siivouspalveluihin erikoistuneen yrityksen hinnaston mukaan, mutta koska tuotos kulutetaan samanaikaisesti kuin se tuotetaan, tuota laskennallista tuloa ei voi käyttää muihin tarkoituksiin. Kotityön laskennallinen arvo perustuu aina arvioihin (kuinka paljon kotitöitä todellisuudessa tehdään ja mikä olisi niille oikea hinta). Kotityön laskennallisen arvon mukaan ottaminen hämärtää ja hankaloittaa tilinpidon käyttävyyttä taloudellisen analyysin välineenä, sillä erä on iso ja markkinoista riippumaton, jolloin esimerkiksi suhdannekehityksen seuraaminen vaikeutuu.

Erilaiset luonnonprosessit voidaan joko sisällyttää tuotantoon tai jättää sen ulkopuolelle, riippuen siitä missä olosuhteissa ne tapahtuvat. Välttämätön ehto luonnonprosessin pitämiselle tuotantona on, että tuotanto tapahtuu jonkin oikeudet omistavan institutionaalisen yksikön aloitteesta, valvonnassa ja vastuulla. Esimerkiksi avoimissa vesissä tapahtuva kalakannan kasvu ei ole tuotantoa, sillä prosessia ei johda mikään institutionaalinen yksikö eivätkä kalat ole minkään institutionaalisen yksikön omistamia; toisaalta kalankasvatus kasvattamoissa on tuotantoa samalla tavalla kuin karjankasvatuskin. Vastaavasti viljelemättömien metsien tai villien marjojen luonnollinen kasvu ei ole tuotantoa, kun taas satoa tuottavien puiden viljely lasketaan tuotannoksi. Suomessa metsien tuotos lasketaan hakkuiden perusteella, koska katsotaan, että metsät eivät ole varsinaisesti viljeltyjä, kuten Keski-Euroopassa vaan pikemminkin luonnonvaraisia, vaikka niissä suoritetaan metsänhoidollisia toimenpiteitä. Vaikka viljelemättömien metsien kasvu ei ole tuotantoa, niin kuitenkin taas suunniteltu puunkaato luonnonvaraisissa metsissä sekä marjojen ja polttopuun keräily lasketaan tuotannoksi. Sateet tai vesien virtaaminen luonnollisissa vesilähteissä ei ole tuotantoa, kun taas veden varastoiminen tekoaltaisiin, patoihin tai putkistoihin sekä vedenkuljetus paikasta toiseen ovat tuotantoa.

Kuten edelliset esimerkit osoittavat, monet sellaiset aktiviteetit tai prosessit, joista on hyötyä institutionaalisille yksiköille sekä tuottajina että kuluttajina, eivät ole taloudellisessa mielessä tuotantoprosesseja. Sade on elintärkeä maataloustuotannolle, mutta se ei ole bruttokansantuotteeseen sisällytettävä tuotantoprosessi.

Kertaustehtävät.

Seuraava oppitunti: Kansantalouden tarjonta