2.6 Toimialaluokitus

Kun halutaan tutkia kansantalouden teknis-taloudellisia suhteita, talousyksiköt ryhmitellään toisella tavalla: paikallisiin toimialayksiköihin ja homogeenisiin tuotantoyksiköihin. Toimialayksiköt ovat keskeisiä arvonlisäystä tarkasteltaessa; homogeenisiä tuotantoyksiköitä taas käytetään panos-tuotos-analyysiksi kutsuttuun tarkasteluun.

Paikallista toimialayksikköä voidaan kutsua myös toimipaikaksi ja sillä tarkoitetaan "tavaroita ja palveluita tuottavaa institutionaalista yksikköä tai sen osaa, joka sijaitsee maantieteellisesti tunnistettavassa paikassa" (ESA95 kohta 2.106). Institutionaalisten yksiköiden ja toimialayksiköiden välinen hierarkia on sellainen, että institutionaalinen yksikkö voi muodostua joko yhdestä tai useammasta toimialayksiköstä, mutta toimialayksikkö kuuluu aina yhteen ja vain yhteen institutionaaliseen yksikköön (joko yksin tai yhdessä muiden toimialayksiköiden kanssa).

Jako paikallisiin toimialayksiköihin eli toimipaikkoihin on tärkeä kansantalouden tilinpidon kannalta, koska silloin yksiköt voidaan jakaa harjoitetun toiminnan perusteella toimialoihin. ESA95:n mukaan "toimiala koostuu ryhmästä paikallisia toimialayksiköitä, jotka harjoittavat samaa tai saman tyyppistä toimintaa" (ESA95 kohta 2.108). Oleellista on, että toimialayksiköt ovat tuottamiensa hyödykkeiden, tuotantopanosten sekä tuotantoprosessiensa suhteen samankaltaisia. Arvonlisäysmenetelmäksi kutsuttua laskentatapaa käytettäessä BKT lasketaan nimenomaan toimialoittaisten arvonlisäysten summana, eli toimipaikat jaetaan eri toimialoille, lasketaan erikseen kunkin toimialan arvonlisäys ja sitten lasketaan yhteen nämä arvonlisäykset. Tällainen menetelmä on mahdollinen juuri toimialajaon perusteella: toimipaikkoja voidaan käsitellä suurempana yhtenäisenä ryhmänä, kun niillä on mm. samantyyppiset raaka-aine- ja palkkakulut. Suomessa BKT lasketaan arvolisäysmenetelmää käyttäen.

Suomen kansallinen versio eurooppalaisesta toimialaluokituksesta on lyhenteeltään TOL + vuosiluku. Vuosiluku kertoo käyttöönottovuoden, sillä järjestelmää tarkistetaan ajoittain. Käytännön sovelluksissa toimialaluokitus on ensisijaisesti järjestelmä, jolla luokitellaan toimipaikkoja, kuten tehtaita, myymälöitä, toimistoja ja korjaamoita eri toimialaluokkiin. Toimipaikkojen lisäksi toimialaluokitusta voidaan soveltaa myös yritysten ja muiden tilastoyksiköiden luokitteluun.

TOL on rakenteeltaan hierarkkinen ja koodattu. Hierarkiassa ylimpänä tasona on kirjaintaso, johon kuuluvat kirjainkoodilla merkittävät nimikkeet (pääluokat A-Q, lisäksi luokka X Tuntematon). Nämä kirjaintunnukset on tarkoitettu lähinnä julkaisuihin, joissa toimialoja ryhmitellään karkealla tasolla. Kirjaintason lisäksi toimialat on jaettu 2-, 3-, 4- ja 5-numerotasoille, joista 5-numerotaso on kansallinen tarkennus EU:n toimialaluokitukseen. Koodaus toimii niin, että mitä enemmän koodissa on numeroita, sen tarkempi kyseinen luokitus on. Toisaalta jokaisen koodin alku kertoo myös, mihin ylempien numerotasojen luokkaan kyseinen toimiala kuuluu. Esimerkiksi toimiala "52421 Naisten vaatteiden vähittäiskauppa" kuuluu 4-numerotasolla luokkaan "5242 Vaatteiden vähittäiskauppa", joka taas kuuluu 3-numerotasolla luokkaan "524 Muu uusien tavaroiden vähittäiskauppa erikoismyymälöissä", joka taas kuuluu 2-numeroluokkaan "52 Vähittäiskauppa". Kirjaintasolla vähittäiskauppa kuuluu tasolle "G: Tukku- ja vähittäiskauppa".

Esimerkit