4.9 Indeksiehtosopimukset

Indeksiehdon tarkoituksena on sitoa jonkin taloudellisen sitoumuksen arvo indeksiin, jotta sitoumuksen arvo säilyttäisi perusajankohdan arvon koko sopimusajanjakson. Suomessa tuli voimaan 1968 indeksiehdot kieltävä laki. Laissa on kuitenkin lueteltu suuri joukko tapauksia, joissa indeksiehtoa voidaan käyttää. Tavallinen kuluttaja törmää vuosittain indeksiehtoon mm. vuokra-, vakuutus-, työehto- sekä eläkesopimuksissa. Yritysmaailmassa pitkäaikaiset toimitussopimukset, liike- ja maavuokrasopimukset sekä useat rakennusurakat on sidottu eri indekseihin.

Otetaan esimerkiksi 30 neliön yksiön vuokrasopimus Helsingin keskustassa. Asunto on annettu vuokralle 1.1.2001. Sopimuksessa sanotaan, että vuokraa tarkistetaan vuosittain tammikuussa edellisen vuoden marraskuun elinkustannusindeksin 1951:10=100 pisteluvun mukaisesti. Vuokran lisäksi asukas maksaa taloyhtiön perimän vesimaksun. Perusvuokra eli tammikuun 2001 vuokra on 500 euroa ja indeksin peruspisteluku marraskuulta 2000 on 1519.

Lasketaan vuokra 1.1.2002 ja 1.1.2007, kun marraskuun 2001 indeksipisteluku on 1543 ja marraskuun 2006 pisteluku 1634.

Uutta vuokraa laskettaessa kertoimen osoittajaksi eli jaettavaksi laitetaan uusin pisteluku ja nimittäjäksi/jakajaksi aina peruspisteluku. Tällä kertoimella kerrotaan aina perusvuokra. Vuokrasopimuksissa voidaan käyttää mitä indeksiä tai mitä tarkistustapaa tahansa. Voidaan sopia esimerkiksi, että vuokra kehittyy elinkustannusindeksin mukaisesti, mutta vähintään 3 prosenttia jne.

Ala-aiheessa 6.8 on lisää esimerkkejä indeksiehtosopimuksista.