Julkaistu: 25.11.2004

Uusiutuvien energia-lähteiden käyttöönotto on jäljessä tavoitteista

Asta Junnila

Euroopan unioni sitoutui Kioton ilmastosopimuksessa vähentämään kasvihuonekaasu-päästöjään kahdeksalla prosentilla vuosien 2008 ja 2012 välisenä aikana. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää uusiutuvien energialähteiden, kuten aurinko- ja tuulienergian, biopolttoaineiden sekä maa- ja geotermisen lämmön tehokkaampaa käyttöönottoa ja hyödyntämistä. Maailman luonnonsäätiön mukaan EU on kuitenkin kaukana tavoitteestaan nostaa uusiutuvien energialähteiden markkinaosuutta 22 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Suomessa uusiutuvien energialähteiden käyttö on hyvistä tavoitteista huolimatta laskenut viime vuosina.

Maailman luonnonsäätiön mukaan Euroopan unioni pystyy nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuutta energiatuotannostaan vain 15-17 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Epäonnistuminen tavoitteen saavuttamisessa johtuu ennen kaikkea uusiutuvan energian käyttöönoton hitaasta edistymisestä unionin suurimmissa jäsenmaissa Italiassa, Iso-Britanniassa ja Ranskassa. Markkinaosuuden nostaminen 22 prosenttiin edellyttäisi WWF:n mukaan muutosta harjoitetussa politiikassa lähinnä kiristämällä lainsäädäntöohjausta.

Vapaaehtoisuuteen perustuvilla ohjelmilla energiapolitiikkaa ei pystytä riittävästi uudistamaan. Vuonna 2020 uusiutuvien energialähteiden osuus tulisi WWF:n mukaan olla unionin jäsenmaissa 25 prosenttia. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi myös energian kokonaiskulutuksen vähentämistä prosentilla vuodessa. Parhaiten uusiutuvan energian käyttöä edistettäisiin kilpailukykyisellä ja oikeudenmukaisella hinnoittelulla.

Energian kokonaiskulutus Suomessa

  1997 1998 1999 2000 2001 2002 *2003 % Vuosimuutos, %
  petajoulea (PJ)    2000 2001 2002 *2003
Öljy 352 363 365 353 360 364 373 25,3 -3,4 2,0 1,3 2,4
Puupolttoaineet 237 248 l  270 271 265 284 287 19,4 0,2 -2,1 7,0 1,0
Hiili 191 148 150 149 168 185 245 16,6 -0,4 12,9 9,9 32,5
Ydinenergia 219 229 241 235 238 233 238 16,1 -2,2 1,3 -2,1 2,0
Maakaasu 120 138 138 141 153 152 169 11,5 2,4 8,4 -0,7 11,2
Turve 83 80 71 62 86 89 99 6,7 -12,2 38,7 3,9 11,0
Vesivoima 43 53 45 52 47 38 34 2,3 15,4 -9,9 -18,4 -12,1
Sähkön nettotuonti 28 34 40 43 36 43 17 1,2 6,8 -16,2 19,7 -59,3
Muut energialähteet 11 11 12 12 12 13 13 0,9 -0,8 4,9 5,2 1,1
Yhteensä 1 283 1 303 1 332 1 318 1 366 1 402 1 475 100 -1,0 3,6 2,7 5,2
Uusiutuvat energialähteet 1), % 22,1 23,4 24 24,8 23,3 23,4 22,1          
1) Sisältää kierrätyspolttoaineet.
* ennakkotieto
l viivan eri puolilla olevat tiedot eivät ole täysin verrannollisia Lähde: Tilastokeskus, energiatilastot

Energian loppukäyttö sektoreittain

  2000
petajoulea (PJ)
2001 2002 *2003 %
Teollisuus 523 515 528 536 49
Rakennusten lämmitys 214 235 242 240 22
Liikenne 170 171 175 179 16
Muut 131 136 138 141 13
* ennakkotieto
Lähde: Tilastokeskus, energiatilastot

Haasteita myös uusille jäsenille

Kasvihuonekaasujen vähennysvelvoitteet asettavat haasteen myös Euroopan unionin uusille jäsenmaille: niiden olisi lisättävä uusiutuvien energialähteiden osuutta vuoden 1999 5,4 prosentista 11 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä. Unionin kahdeksalla uudella jäsenmaalla on Maailman luonnonsäätiön mukaan tähän hyvät edellytykset. Varteenotettavia energialähteitä uusissa jäsenmaissa olisivat varsinkin puu, biopolttoaineet sekä tuulivoima. Uusiutuvien energialähteiden mahdollinen tuotantokapasiteetti olisi lähes 20 000 megawattituntia, mikä vastaisi arviolta 50 kivihiilivoimalan energiantuotantoa. Tavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on kuitenkin lainsäädännön muuttuminen. Maiden hallitusten olisi sitouduttava uusiutuvan energian käyttöönottoon pitkällä tähtäimellä.

Suomessa uusiutuvien osuus kääntynyt laskuun

Suomen kansalliseen ilmastostrategiaan otettiin vuonna 2001 mukaan kauppa- ja teollisuusministeriön uusiutuvan energian edistämisohjelma. Ohjelman tavoitteena on tehdä uusiutuvilla energialähteillä tuotettu energia kilpailukykyiseksi avoimilla energiamarkkinoilla ja lisätä sen käyttöä vuoteen 2010 mennessä noin 30 prosentilla vuoteen 2001 verrattuna.

Vuonna 2025 uusiutuvaa energiaa tulisi käyttää kaksi kolmannesta enemmän kuin nykyisin. Kauppa- ja teollisuusministeriön edistämisohjelman arvioidaan vähentävän hiilidioksidipäästöjä 4,5-5,5 miljoonaa tonnia perusskenaariosta vuonna 2010. Vähennysten suuruus riippuu kuitenkin korvattavista polttoaineista. Vuonna 2003 uusiutuvat energialähteet muodostivat enää reilut 22 prosenttia Suomen energian kokonaiskulutuksesta, kun osuus vuonna 2000 oli lähes 25 prosenttia.

Peltoenergialla mahdollista lisätä energiaomavaraisuutta

Uusiutuvan energian käyttöä ja paikallista energiaomavaraisuutta voitaisiin Suomessa lisätä merkittävästi hyödyntämällä peltoenergiaa. Peltoenergialla tarkoitetaan peltobiomassoja eri tavoin hyödyntämällä saatavaa lämpö- ja sähköenergiaa sekä tärkkelys- ja sokeripitoisista kasveista saatavia biopolttonesteitä, joita käytetään esimerkiksi liikennepolttoaineina. Suomessa käytettäviä peltobiomassoja ovat viljojen oljet, ruokohelpi, energiapajut sekä öljykasvit ja vilja biodieseltuotannossa.

Luonnonvaraisena koko Suomessa kasvava ruokohelpi on eri tutkimuksissa osoittautunut lupaavimmaksi kasviksi peltoenergian tuottamiseen. Ruokohelpi menestyy koko maassa, myös käytöstä poistetuilla turvesoilla. Kasvin lannoitustarve on pieni, ja viljeltynä siitä voidaan saada satoa jopa 10-12 vuotta. Viime kesänä ruokohelpiviljelyksiä oli noin 3 200 hehtaaria. Hehtaarilta energiaa saadaan jopa yli 30 megawattituntia, mikä vastaa reilusti yhden omakotitalon vuotuista lämmöntarvetta.

Kaurasta ja vehnästä runsain olkisato

Olkia kertyy vuosittain kolme miljoonaa tonnia, josta syntyvä energiavaranto on noin kymmenen terawattituntia. Kotitalouksien vuosittainen energiakulutus on Helsingissä noin yksi terawattitunti. Viljan oljista energiaa saadaan yli kymmenen megawattituntia hehtaarilta. Kaura ja vehnä tuottavat runsaimman olkisadon. Turpeeseen sekoitettua silputtua olkea voitaisiin käyttää useimmissa polttolaitoksissa.

Vähemmän päästöjä, käyttöä viljelysmaalle

Peltoenergian ja erityisesti korsibiomassojen eli oljen ja ruokohelpin käyttö vähentäisi hiilidioksidipäästöjä sekä osaltaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Peltoenergiakasvien viljely mahdollistaa lisäksi ruoantuotannon ulkopuolella olevan maatalousmaan sekä turvetuotannosta vapautuneiden suopohjien hyötykäytön ja monipuolistaisi maaseudun yrittäjien tulonlähteitä. Peltomaa on energiakasvien viljelyn jälkeen helposti saatavissa takaisin elintarvikkeiden tuotantoon, ja kasvien tuotannossa voidaan hyödyntää olemassa olevaa viljely- ja korjuukalustoa.

Ruokohelpin viljely on myönteistä myös ympäristön suojelun kannalta: ravinteiden huuhtoutuminen ja eroosio on vähäistä, maan rakenne parantuu, ja kasvusto antaa suojaa eläimille. Kerätty olki vähentää puolestaan peltomaan typentarvetta.

Lähteet: WWF, kauppa- ja teollisuusministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, Vapo Oy


Päivitetty 25.11.2004