Julkaistu: 26.10.2004

"Väestöennuste herättää taistelemaan..."

Tuo Suomenmaa-lehden oivallus pari päivää Tilastokeskuksen väestöennusteen julkistamisen jälkeen oli yksi harvoja median mielipiteitä, joihin ennusteen laskijakin* saattoi yhtyä. Toivottavasti ennuste herättää toimintaan nimenomaan ennusteen näyttämien epäsuotavien kehityssuuntien muuttamiseksi.

Ossi Honkanen

Väestöltään eniten kasvavat ja pienenevät maakunnat ovat uudessa ennusteessa samat kuin edellisessä, vuonna 2001 laaditussa ennusteessa. Äärimaakuntien - Uudenmaan ja Kainuun - välinen haarukka supistui jonkin verran edelliseen ennusteeseen verrattuna.

Sekä uusi että edellinen ennuste näyttivät negatiivisinta väestönkehitystä Kainuulle, Lapille ja Etelä-Savolle. Todellinen kehitys on ollut noissa maakunnissa ennustettuakin negatiivisempaa. Vastaavasti esimerkiksi Pirkanmaan todellinen väestönkasvu on ollut ennustettuakin voimakkaampaa, vaikka sille ennustettiin maakunnista kolmanneksi eniten kasvua Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan jälkeen.

Ennusteet ja suunnitteet sekaisin

Ennusteille julkisuudessa esitetyistä odotuksista päätellen monilla kritisoijilla on mennyt käsitteet sekaisin, joten kerrataan: "Väestöennusteet ovat väestönkehitykseen vaikuttavien tekijöiden menneeseen kehitykseen perustuvia laskelmia, joihin ei sisälly ennusteen laatijan suunnittelemaa väestönkehitystä eikä aluepoliittista tahdonilmaisua. Väestösuunnitteet ovat päätettyihin tai suunniteltuihin yhteiskuntapoliittisiin toimintalinjoihin perustuvia väestönkehityksen laskelmia - - ." (Valtioneuvoston kanslian väestöennusteryhmä: Väestöennusteiden laadinnan järjestäminen. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 1973:1)

Väestösuunnitteita laadittiin aikoinaan valtioneuvoston kansliassa ja sittemmin sisäasiainministeriössä. Aluksi suunnitteet olivat numeerisia, ja tavoitteeksi oli joskus asetettu esimerkiksi, että minkään läänin väkiluku ei saisi laskea. Aikanaan ministeriö luopui täsmällisten lukujen esittämisestä ja ryhtyi arvioimaan alueellisia kehitysnäkymiä lähinnä verbaalisesti.

Väestöennusteiden laadinta on pysynyt Tilastokeskuksen tehtävänä ja "väestönkehitykseen vaikuttavina tekijöinä" on pidetty vain demografisia väestönmuutostekijöitä eli syntyvyyttä, kuolevuutta ja muuttoliikettä. Siitä, mitkä tekijät puolestaan vaikuttavat noihin tekijöihin ja miten, olisi varmaan mahdoton päästä yksimielisyyteen. Ennusteiden käyttökelpoisuuden arviointi mitoitus- ja investointipäätöksiä tehtäessä on edellä mainitussa työryhmäraportissa sälytetty yhteiskunnan päätöksentekijöiden kontolle.

Oletuksia tarkistetaan

Suurten ikäluokkien syntymisen jälkeen syntyvyys aleni aina 1970-luvun alkuvuosiin saakka. Viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana kokonaishedelmällisyysluku eli kunkin naisen odotettavissa oleva elinikäinen lapsimäärä on vaihdellut 1,50:n ja 1,85:n välillä. Vaikka vaihteluväli on ollut verraten pieni aiempaan kehitykseen verrattuna, vuotuisessa syntyneiden määrässä se merkitsisi tällä hetkellä yli 10 000 lasta.

Koska syntyvyyskehityksen käännepisteiden arvaaminen olisi mahdotonta, viimeisimmissä ennusteissa hedelmällisyys on pidetty yleensä vakiona joko lähtötasolla tai jollakin keskimääräistasolla. Nyt laaditussa ennusteessa koko maan keskimääräinen kokonaishedelmällisyysluku on 1,80, edellisessä se oli 1,73. Alueellisesti luku vaihtelee ennusteessa Helsingin 1,35:stä eräiden Pohjois-Pohjanmaan kuntien 3,45:een.

Kuolevuus on muutamaa poikkeusvuotta lukuun ottamatta alentunut yli sadan vuoden ajan. Aleneminen on ollut välillä nopeaa, välillä hitaampaa. Viimeisimmissä ennusteissa kuolevuuden alenemistrendi on laskettu 15-vuotisperiodeilta, jotta siihen sisältyisi sekä nopean että hitaan alenemisen kautta. Uusimmassa ennusteessa trendi on laskettu 1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuvuosiin.

Miesten elinajanodote pitenee ennustekaudella eli vuoteen 2040 mennessä 7 vuotta ja naisten 4,5 vuotta. Naisten hieman vähäisemmän kuolevuuden alenemisen on arveltu johtuvan muun muassa siitä, että naiset ovat omaksumassa "miehisiä" elintapoja esimerkiksi tupakoinnin ja alkoholin käytön suhteen.

Ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut ja kuolleisuuskertoimet on laskettu kolmivuotisperiodilta 2001-2003. Muuttoliikekertoimet on viime ennusteissa laskettu pitemmältä ajanjaksolta, koska muuttoliikkeen vuosivaihtelu on suurempaa. Vuoden 2001 ennusteessa muuttokertoimet laskettiin viideltä vuodelta ja sitä edellisessä ennusteessa kuudelta vuodelta. Nyt lasketun ennusteen muuttokertoimet on laskettu vain neljältä viime vuodelta, jotta ennusteessa tuntuisi paremmin viime vuosien käänne muuttoliikkeessä: kaupunkimaisten kuntien muuttovoitto on putoamassa 1980-luvun tasolle.

Aikaisemmissa ennusteissa kuntien tulomuutto-osuudet laskettiin koko maan lähtömuuttojen ja nettomaahanmuuton summasta eli kunnan tulomuutto oli riippumaton lähtöalueesta. Siitä oli usein seurauksena, että muuttotappioalueet saattoivat muuttua muuttovoitollisiksi: vaikkei alueelta riittänyt enää lähtijöitä, tulijoita saatiin koko ajan jostakin.

Vuoden 2001 ennusteessa käytettiin ensi kerran välialueena suuralueita, joiden väliset muuttotodennäköisyydet laskettiin samalta periodilta kuin muutkin muuttokertoimet. Kuntien tulomuutto-osuudet laskettiin sen suuralueen tulomuuttojen summasta, johon kunta kuuluu. Samoin on menetelty uudessakin ennusteessa. Suuralueittaisessa muuton suuntautumisessa on eroja: esimerkiksi Etelä-Suomen ja Ahvenanmaan muuttajista neljä viidestä myös päätyy samalle suuralueelle, kun taas Itä-Suomessa samalla alueella pysyy vain vähän yli puolet muuttajista.

Satunnaisvaihtelun vähentämiseksi ennustekertoimia ei ole laskettu yksittäisten kuntien luvuista. Hedelmällisyyslukuja ja lähtömuuttokertoimia laskettaessa alle 15 000 asukkaan kunnat on ryhmitelty alueiksi, joiden väestöpohja on vähintään tuo 15 000 henkeä. Kumpiakin alueita on noin 160. Kuolevuusalueita on vain neljä: alhaisimman kuolevuuden aluetta ovat maan länsi- ja eteläosat ja korkeimman kuolevuuden aluetta itä- ja pohjoisosat; lisäksi Helsinki on erotettu omaksi kuolevuusalueekseen.

Uuden ennusteen oletuksista on sovittu asiantuntijaryhmässä, johon kutsuttiin kymmenen Tilastokeskuksen ulkopuolista väestöennusteasiantuntijaa. Syynä oli Eläketurvakeskuksen toivomus yhteen yhteiseen ennusteeseen pääsemisestä. Konsensukseen pääsy asiantuntijaryhmässä ei ollut vaikeaa. Luonnollisesti ryhmä saattoi käsitettä asioita vain pääpiirteittäin.

Vaikka paremmaksi kaikki muuttuu...

Todellinen väestönkehitys on niin moni-ilmeinen, ettei yksikään ennuste ole kyennyt ennakoimaan sitä monien mielestä riittävän hyvin. Ennusteet kuvaavat vain sitä, miltä tulevaisuus ennusteen laadintahetkellä näyttää menneitten vuosien tilastojen valossa.

Koko maan tasolla väkiluku on lähes aina ylittänyt ennusteen, ja uusi ennuste on kulkenut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edellisen ennusteen yläpuolella. Alueellisissa ennusteluvuissa suhteellinen poikkeama on yleensä sitä suurempi, mitä pienempi alue ja mitä kaukaisempi tulevaisuus on kyseessä.

Kun kuntia on 444 ja ennuste pitää laskea samoin perustein kaikille kunnille, ei millään voi välttyä siltä, että ennustekertoimien laskentaperiodin jotkin vuodet ovat saattaneet olla joissakin kunnissa jossakin suhteessa poikkeavia, suuntaan taikka toiseen. Pysyviäkin kehityssuunnan muutoksia voi tietysti tapahtua.

Ennusteen laskentamenetelmässäkin olisi vielä parantamisen varaa. Esimerkiksi edellä kuvattu pienten kuntien ryhmittely syntyvyys- ja lähtömuuttoalueiksi on joskus aiheuttanut systemaattista virhettä niiden kuntien kohdalla, joissa jompikumpi väestönmuutoskomponentti on pysyvästi ja paljon maakunnan muiden kuntien ylä- tai alapuolella.


Päivitetty 26.10.2004