Julkaistu: 27.10.2004

Mitä kuuluu kulttuuriin?

Onko kulttuurista talouden pelastajaksi? Tai pelastajan apumieheksi?

Aku Alanen

Viime aikoina on pohdittu, mille aloille Suomen kannattaisi suunnata globalisoituvassa maailmassa. Suosittu linjaus on ollut kulttuurin painottaminen. On houkuttelevaa ajatella, että kulttuuri voisi tarjota taloudelle uusia kasvuväyliä, jos viestintätekniikan rooli rupeaa hiipumaan. Kulttuuriinhan liittyy paljon myönteistä talouden ulkopuolista elämääkin ajatellen. Mutta onko kulttuurista talouden vetäjäksi? Tässä artikkelissa esitellään Tilastokeskuksessa tehtyä laskelmaa kulttuurin toimialoiksi katsotun tuotannon arvon kehityksestä suhteessa muuhun talouteen.

Kulttuurille on lukemattomia määritelmiä. Yleisesti hyväksyttyä ei taida ollakaan. Jokainen tarkoittaa sillä hieman eri asioita, samoin kuin terveyden tai sairauden käsitteen kanssa. Viime aikoina ilmestyneisiin lukuisiin kirjoituksiin kulttuurin ja talouden suhteesta on vaikea ottaa kantaa, jos ei ole kerrottu, mitä kulttuuriin kuuluu. Yleisarvioissa epämääräisyys ei haittaa - liika tarkkuus voi estää ideointia ja pohdiskelua. Kun taas esitetään yksikin luku, pitäisi kertoa, mitä asioita kulttuuriin kulloinkin kuuluu ja mitä ei.

Tilastontekijä on hankalammassa välikädessä kuin kulttuuritutkijat ja -poliitikot. Kukaan ei ota vakavasti tilastotutkimusta, ellei tekijä kerro mitä on mitannut. Tilastontekijän on ilmaistava selvästi, mitä hän tarkoittaa kulttuurilla tai siihen liittyvällä käsitteellä silläkin uhalla, että luokitus keinotekoinen. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska ei ole olemassa selvää kansainvälistä suositusta, mitä asioita kulttuuriin kuuluu. Eri maissa on käytössä erilaisia luokituksia.

Koko arvoketju mukaan laskelmaan

Tilastokeskuksen laskelmassa kulttuurin toimialat ymmärrettiin laajasti arvoketjuidean mukaisesti. Huomioon pyritään ottamaan kulttuurituotteen kaikki arvoketjun osat aina tuotteen vastaanottoon saakka, esimerkiksi kirjan kirjoittajan, kustantajan, painajan ja levittäjän (mm. kirjakauppa ja kirjastot) luoma arvon lisäys. Televisio-ohjelman tai taidemaalarin suhteen menetellään samalla tavalla. Kulttuuri on arvoketjuajattelussa kollektiivista tuotantoa. Arvoketjuidea vähentääkin hieman entisajan taiteilijakeskeisyyttä kulttuurin tarkastelussa.

Arvoketjuidean toteutus on kuitenkin rajoittunutta. Kirjankustannuksessa otetaan ketjun osat, samoin musiikkiteollisuudessa. Sen sijaan talonrakentamisessa vain arkkitehtuuri on mukana. Kirvesmiehen tai muun rakennustyön työvaihetta ei missään kulttuurin arvoketjulaskelmassa ole otettu mukaan. Samoin taideteollisuudessa arvoketju jää puolitiehen. Esimerkiksi tekstiiliteollisuudessa muotoilijoiden katsotaan kuuluvan kulttuurin piiriin, mutta kutojien ei.

Arvoketjumenetelmän ongelmat tulevat esiin myös, jos kulttuurin osuus jonkun toimialan tuotannosta on pieni tai jos sitä on mahdoton erottaa muusta tuotannosta. Muotoilun merkitys voi olla suuri vaikkapa kännykän menestymisessä, mutta sen osuutta tuotannon arvosta ei saada mukaan kuin erillisten muotoiluyritysten osalta. Silti kännykän muotoilu on hyvinkin tärkeä tekijä koko tuotteelle, kuten Nokian simpukkamallijupakka osoitti.

Laskelmassa aiheuttikin suuria ongelmia se, että mukaan haluttiin kokonaiset toimialat Tilastokeskuksen perinteisen kulttuurin työvoimatilaston mukaisesti. Kulttuurin taloudellisen painoarvon laskelmaan on otettu kulttuuritoimialojen tuotannon arvo vuosille 1995 ja 2000-2002.

Kulttuuritilastoissa on perinteisesti katsottu 55 toimialaa kuuluvan ns. kulttuuritoimialoiksi. Tähän laskelmaan on tehty vain kaksi muutosta perinteiseen toimialaluokitukseen nähden. Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus sisältää niin vähän valokuvauksen tuotteita optiikkatuotteisiin verrattuna, että se jätettiin pois. Kodinkoneiden ja viihde-elektroniikan vähittäiskaupan tuotos ja arvonlisäys puolestaan on jaettu kahtia tuotteiden myynnin perusteella, ja vain viihde-elektroniikan osuus on huomioitu laskelmassa.

Osuus bkt:sta jopa laskenut

Kulttuurisektorin arvonlisäystä suhteessa koko kansantalouteen voidaan tarkastella monella tapaa. Kuviosta 1 näkyy, että kulttuurin osuus arvonlisäyksestä eli bkt:sta on 1990-luvun loppupuoliskolla laskenut selvästi. Ennakkolaskelman mukaan se olisi hivenen noussut 2002.

Kuvio 1. Kulttuuritoimialojen osuus kansantaloudesta, %

Kuviosta 2 kehitystä voi tarkastella käypähintaisena ilman sähköteknisen teollisuuden vaikutusta. Siitä huomataan, että kulttuuritoimialat ovat kasvaneet myös hivenen hitaammin kuin talous ilman Nokia-ilmiötäkin. Samaten taulukossa on laskettu ns. avoimen talouden eli ulkomaisen kilpailun kanssa elävien alojen kehitys. Myös se on kehittynyt hieman paremmin kuin kulttuuri. Kaikkein nopeimminhan on kasvanut suljettu talous eli kotimarkkinatuotanto ja palvelualat. Kulttuurisektori on kuitenkin kasvanut nopeammin kuin julkisen talouden arvonlisäys.

Kuvio 2. Arvonlisäyksen kasvu, 1995=100

Kauppa ja liike-elämää palveleva kulttuuri kasvanut

Perinteisten toimialaryhmien mukaan tarkasteltuna kulttuurituotteiden kaupan toimialat ja liike-elämää palvelevat kulttuurin toimialat ovat kasvaneet vuosina 1995-2002 selvästi bkt:n kasvua nopeammin. Sen sijaan kulttuurin teollisuuden parissa olevat toimialat sekä yksityiset ja julkiset palvelualat ovat kasvaneet huomattavasti koko kansantaloutta hitaammin. Taulukossa 1 on esitetty kulttuurin toimialaryhmien osuudet koko kulttuurisektorin arvonlisäyksestä. Kuviossa 3 on alojen kasvukehitys.

Kuvio 3 Kulttuuritoimialaryhmien arvonlisäyksen kasvu 1995-2002, v. 1995=100

Mainonta ja muotoilu nousivat

Kulttuurin toimialat voidaan ryhmitellä myös niiden luonteen mukaan. Uusi nelijakoryhmittely jakaa kulttuurin toimialat näin:

1. taide
2. joukkoviestintä
3. muotoilu ja mainosala
4. muut, pääasiassa viihdekulttuurin toimialat.

Taidekulttuuriin ja niiden tukemiseen kuuluvia toimialoja ovat mm. taiteilijatoiminta, näyttämö- ja konserttitoiminta sekä kirjastot. Tämän sektorin osuus kulttuurin tuotannosta on noin 10 prosenttia ja noin 0,4 prosenttia bkt:sta. Osuus on pysytellyt suhteellisen vakaana vuosina 1995-2002.

Joukkoviestintään liittyvät kulttuurin toimialat koostuvat pääosin kirjojen, lehtien ja elokuvien tekemiseen ja jakeluun liittyvien toimialojen sekä radio- ja televisiotoiminnan tuotannon arvosta. Kulttuurin joukkoviestinnän tuotannon arvo on noin 50 prosenttia kaikista kulttuurin toimialoista ja noin 1,9 prosenttia bkt:sta. Osuus on hieman laskenut 90-luvun loppuun verrattuna.

Mainonnan ja muotoilun aloihin kuuluvat mainonta, arkkitehtuuritoiminta ja taideteollisten muotoilu- ja suunnitteluyritysten toiminta. Tämän sektorin osuus kulttuurin tuotannosta on noussut vuosina 1995 - 2001 selvästi, se oli vuonna 2001 noin 13 prosenttia. Bkt-osuus kasvoi noin 0,5 prosenttiin. Vuonna 2002 sektorin tuotannon arvo on kääntynyt laskuun.

Muun kulttuurin toimialasektoriin kuuluvat mm. valokuvausliikkeet, huvipuistot ja pelitoiminta sekä viihde-elektroniikan tuotteiden valmistus ja myynti. Sektorin osuus koko kulttuurin tuotannon sekä bkt:n arvosta on hieman laskenut. Vuoden 2002 ennakkotietojen mukaan osuudet olivat noin 30 ja 1,1 prosenttia.

Taulukko 1. Kulttuuritoimialaryhmien osuus koko kulttuurin arvonlisäyksestä 1995-2002, %

  1995 2000 2001 2002
teollisuusalat 45,3 39,5 39,9 37,4
kaupan alat 8,2 6,6 7,0 13,9
liike-elämää palvelevat alat 7,9 13,9 14,6 12,9
yksityiset ja julkiset palvelualat 38,6 40,0 38,5 35,9
kulttuurialat yht. 100 100 100 100

Taulukko 2. Luonteen mukaan jaoteltujen kulttuuritoimialaryhmien %-osuus koko kulttuurisektorin arvonlisäyksestä 1995-2002

  1995 2000 2001 2002
joukko-viestintä 59,6 49,7 49,3 48,7
muotoilualat 6,0 12,3 13,1 11,7
taide- yms. alat 10,5 10,5 10,5 9,9
vapaa-aika ja viihdealat 23,9 27,5 27,1 29,7
  100 100 100 100

Taulukko 3. Kulttuuritoimialojen %-osuus koko kansantalouden arvonlisäyksestä 1995-2002 jaoteltuna niiden luonteen mukaan

  1995 2000 2001 2002
joukkoviestintä 2,4 1,8 1,8 1,9
muotoilualat 0,2 0,5 0,5 0,4
taide- yms. alat 0,4 0,4 0,4 0,4
vapaa-aika ja viihdealat 1,0 1,0 1,0 1,1

Vaikutus suurempi kuin luvut kertovat

Laskelmien pohjalta mitään vahvoja signaaleja kulttuurin toimialojen yleisestä noususta taloudessa on vaikea löytää. Ei voi myöskään sanoa, että kulttuuri pelastaisi talouden kokonaisten toimialojen tasolla. Kulttuuritoimialoista sellaisenaan ei näytä olevan kasvualoiksi ainakaan lähiaikoina. Parhaimmat näkymät ovat muotoilualojen ja viihdetuotteiden ja palvelujen saralla.

Sen sijaan kulttuuriksi katsottavien tekijöiden rooli kaikkien muiden (96 prosenttia taloudesta) toimialojen yhteydessä voi hyvinkin nousta merkittäväksi uuden kasvun keskeiseksi elementiksi. Kyse on samasta asiasta kuin teknologian puolella. Emme edistä kulttuuria sinänsä, vaan kulttuuristen elementtien mukaan ottamista kaikilla talouden toimialoilla.

On tietysti mahdollista, että käytössä oleva luokittelu ei kykene ilmaisemaan esimerkiksi muotoilun kaltaista tilkkutäkkimäistä ilmiötä. Vaihtoehtoinen tapa olisi sen kulttuurituotannon arvon mittaus, jota tehdään nyt valittujen kulttuuritoimialojen ulkopuolella. Muotoilu on tässä suhteessa varmaan kaikkein kiinnostavin ala. Sehän on läsnä tavalla tai toisella lähes kaikissa tuotteissa. Vuonna 1995 vain neljännes muotoiluammatissa toimivista työskenteli muotoilun tai jollain muulla kulttuurin toimialalla. Laskelman tekeminen kaikesta muotoilun roolista olisi äärimmäisen vaikeata mutta haastavaa. Mitään valmista kehikkoa ei ole vaan sellainen pitäisi luoda.

Pelkän tuotantolaskelman kautta ei tietystikään voida sanoa mitään kulttuurin kerrannaisvaikutuksista. Sitä varten tarvittaisiin jonkinlainen panos-tuotosanalyysi kulttuurin toimialoista. Samoin tuonti- ja vientilaskelma toisi lisää tietoa asiasta.

Joka tapauksessa kulttuurin taloudellista painoarvoa ei pidä vähätellä, vaikka siitä tuskin miksikään pelastajaksi ihan välittömästi onkaan. Sen merkitys on silti suurempi kuin esimerkiksi matkailun.

Ja kokonaan toinen asia on, että kulttuuriin kannattaa panostaa, vaikkei suoria taloudellisia vaikutuksia olisikaan.

Kirjoittaja työskentelee Tilastokeskuksessa Taloudelliset olot -yksikössä.

Päivitetty 27.10.2004