Tietoaika: Joulukuu 2000

Sisältö

  • Kilpailukykyä löytyy
  • Tietoa tiedosta
    WebStat poimii tilastot verkosta
  • Lyhyt johdatus kuohuviin lukuihin
  • Tilastouutisten mahti
    Minun tilastoni
  • Työttömyysluvut rekistereistä vai työvoimatutkimuksista
    Työvoimatutkimus reagoi herkästi työmarkkinoiden muutoksiin
  • Monimuotoinen ympäristöala
    Ekotehokkaampi Suomi
  • Kotimaan katsaus
    Asuminen ja tietoliikenne valtasivat alaa
    Nousukausi kasvattanut vaurautta ja varallisuuseroja
    Teollisuuden huipputahti parani entisestään
    Lähes 22 000 uutta yritystä viime vuonna
    Teollisuus- ja varastorakennuksille runsaasti lupia
    Rakennusyritykset vauhdissa kesällä
    Uusmaalaiset ottivat reiluimmin lisää lainaa
    Kehitysnäkymät parantuneet maaseudullakin
    Työllisiä 53 000 enemmän kuin vuotta aiemmin
    Työvoimakustannukset nousseet naopeammin kuin euroalueella keskimäärin
    Ansioiden nimelliskasvu 4,2 - reaalikasvu 0,3 %
    Inflaatio 4,1 %
    Tuontihinnat laskivat
    Venäläisten matkailu Suomeen elpymässä
  • Kansainvälinen katsaus
    Maailman kylä kaupunkimaistuu
    Euroinflaatio 10/99-10/00: Lisäystä 2,7 %
    Euroalueen teollisuustuotanto 8-9/00: Kasvua 0,8 %
    Euroalueen ulkokauppa 9/00: Ylijäämä 3,3 miljardia
  • Kuuselan kuviot
    Pisteen nutistelua

Tietoaika 12/2000 pdf-muodossa (814 kt)


Timo Relander, Tilastokeskuksen pääjohtaja

Kilpailukykyä löytyy

Suomesta on nopeassa tahdissa kehittynyt eräänlainen uuden talouden mallimaa Euroopassa. Vahvasta taloudesta on selvästi tullut Suomen valttikortti kansainvälisillä foorumeilla. Tätä valttikorttia pitäisi osata hyödyntää.

Suomen talous saa arvostusta laajalla rintamalla. Tuoreimman esimerkin tarjoaa sveitsiläinen The Global Competitiveness Report 2000 -julkaisu, joka monipuolisella benchmarking-analyysillaan sijoittaa Suomen maailman kilpailukykyisimpien maiden joukkoon. Useilla mittareilla arvioituna Suomi sijoittuu listan kärkeen ja päihittää jopa uuden talouden lippulaivan Yhdysvallat.

Tällaisia kilpailukykyraportteja on aikaisemmin totuttu pitämään puolittain viihteenä. Näiden raporttien merkitys kuitenkin kasvaa mm. yritysten toimintaympäristön globalisoitumisen myötä. Raporttien kattavuus ja yksityiskohtaisuus ovat parantuneet. Myös lähdemateriaalit ovat kehittyneet. Analyysit tukeutuvat paitsi laajaan tilastomateriaaliin myös huippujohtajille suunnattuihin kyselyihin. Edellä mainittu kilpailukykyraportti perustuu osaltaan Harvardin nimekkäiden talousprofessoreiden Michael Porterin ja Jeffrey Sachsin analyyseihin, mikä antaa raportille lisää painoarvoa.

Suomen mainio kokonaistaloudellinen suorituskyky tulee tässäkin raportissa esiin. Myös yritystason kilpailukyvyn arvioidaan Suomessa olevan kansainvälistä huippuluokkaa. Juuri tässä suhteessa Suomi on viime vuosina parantanut asemaansa. Suomalaiset yritykset ovat panostaneet runsaasti teknologian nostamiseen, markkinointiin ja tuotteiden kehittämiseen sekä aineettoman ja fyysisen pääoman kasvattamiseen. Myös johtamismenetelmiä on kehitetty.

Suomi rankataan raportissa komeasti huipputeknologian maaksi ja innovaattorimaaksi, vaikka oma teknologiamme ja innovaatiotoimintamme kieltämättä lepäävätkin kapealla pohjalla. Myös yritysten toimintaympäristön todetaan Suomessa olevan hyvässä kunnossa kansainvälisesti verrattuna. Suomi kunnostautuu etenkin uuden talouden ydinalueella, tieto- ja tietoliikenneteknologiassa.

Professori Michael Porter korostaa etenkin 'mikrotason' kilpailukyvyn merkitystä kansakunnan hyvinvoinnin kannalta. Poliittinen vakaus ja terveet kokonaistaloudelliset olosuhteet ovat välttämättömiä, mutta eivät riittäviä edellytyksiä talouden menestymiselle. Porterin analyysin mukaan juuri yritys- ja toimipaikkatason uudistukset ja kilpailukyky määräävät kilpailuasetelmien kehittymisen ja maailmantalouden suunnan jatkossa. Raportista paljastuu myös mielenkiintoinen havainto, jonka mukaan Suomessa bruttokansantuote asukasta kohden jää selvästi alle sen, mitä kansantalouden tai 'mikrotason' kilpailukyky itse asiassa edellyttäisi.

Tästä voidaan toisaalta vetää se johtopäätös, että aineellinen elintasomme on kohtuullisen kestävällä pohjalla. Toisaalta se herättää kuitenkin myös kysymyksen siitä, miksi bkt-tasomme jää alle kilpailukyvyn tuomien mahdollisuuksien. Onko Suomessa sittenkin sellaisia rakenteellisia esteitä talouskasvulla, joita tämäntapaiset kilpailukykytarkastelut eivät paljasta.

Erityisen suuri kuilu Suomessa vallitsee kilpailukyvyn ja kuluttajien kulutusmahdollisuuksien välillä. Yksityisen kulutuksen osuus kansantuotteesta on Suomessa poikkeuksellisen alhainen ja se on ollut sitä lähes koko sotien jälkeisen ajan. Syitä tähän ovat olleet ajoittain vaikeat vaihtotasealijäämät ja etenkin Kekkosen kaudella harjoitettu talouspolitiikka, joka edellytti kulutuksesta tinkimistä. Viime vuosina Suomen talouteen on kehittynyt tuntuva rakenteellinen vaihtotaseylijäämä, joka todennäköisesti mahdollistaisi vähitellen myös kuluttajien liekanarun höllentämisen.

Suomen kansainvälistä imagoa on aika ajoin yritetty nostaa enemmän tai vähemmän keinotekoisilla kampanjoilla. Nyt olisi aineksia myös tosiasioihin perustuvalle Suomi-kuvan nostamiselle. Oikeastaan ensimmäisen kerran sotien jälkeen Suomella on nyt realistiset mahdollisuudet houkutella kansainvälisiä suoria sijoituksia. Tämä voisi osaltaan helpottaa vieläkin vaikeata työttömyysongelmaa.